Kalastusluvat ovat Forssan seudulla pääosin kunnossa. Näin sanoo kalastuksenvalvojan 30 vuoden kokemuksella tammelalainen Hannu Numminen. Hänen mukaansa luvan laiminlyöjät ovat yleensä yksittäistapauksia.
– Esimerkiksi Tammelan järvillä ilman asianmukaista lupaa kalastavat ovat useimmiten ulkopaikkakuntalaisia nuoria miehiä. Valvonnan lisäksi kalastuksenvalvojan tehtävänä on antaa neuvontaa. Kehotan ilman lupaa kalastavia ostamaan luvan lähimmältä R-kioskilta. Jos he eivät suostu hankkimaan lupaa, kehotan heitä lähtemään pois, Numminen sanoo.
Nummisen mukaan yleensä kalastuksenvalvojan huomautus tepsii, mutta joissakin poikkeustapauksissa on jouduttu turvautumaan viranomaisten apuun.
– Esimerkiksi viime vuonna Tammelan Kuivajärvellä tarvittiin viranomaisia. Ilman lupia olleet kalastajat harjoittivat ryöstökalastusta. Heidän verkkonsa ylittivät sallitun määrän, ja heidän kalastamiensa kalojen joukossa oli alamittaisia kuhia.
Kalatalouden Keskusliitto muistuttaa kalastajia siitä, että kalastusluvat täytyy olla kunnossa ennen kuin suuntaa vesille kalanpyyntiin. Jos harjoittaa muuta kalastusta kuin pilkintää, mato-ongintaa tai silakan litkausta, jokaisen 18–64-vuotiaan tulee maksaa kalastonhoitomaksu eli entinen kalakortti.
– Jos kortin hankkii koko vuodeksi, se maksaa 45 euroa, Numminen toteaa.
Kalastonhoitomaksun maksettuaan voi kalastaa yhdellä vavalla lähes koko maassa. Useammalla vavalla kalastukseen, pyydyskalastukseen sekä ravustukseen tarvitaan lisäksi aina vesialueen omistajan myöntämä kalastuslupa.
Kalastonhoitomaksun voi hankkia osoitteesta Eräluvat.fi, Metsähallituksen palvelunumerosta 020 69 2424, Metsähallituksen luontokeskuksesta tai R-kioskilta.
Kalastuslupa ja kalastonhoitomaksun kuitti tulee olla mukana kalastettaessa ja se pitää näyttää, jos kalastuksenvalvoja, poliisi, metsähallituksen erätarkastaja tai rajavartiolaitoksen tarkastaja kysyy sitä.
– Nykyään on myös yleistä, että lupa on mobiilisti kännykässä, Numminen kertoo.
Kalastusta valvotaan tänä vuonna tehostetusti osana maa- ja metsätalousministeriön rahoittamaa sekä Kalatalouden Keskusliiton ja sen jäsenjärjestöjen toteuttamaa kalastuksenvalvontakampanjaa.
Kalatalouden Keskusliitto muistuttaa myös, että kalastettaessa seisovilla pyydyksillä, kuten verkoilla tai katiskalla, ne tulee merkitä riittävän näkyvästi. Vesiliikennealueella pyydysmerkkinä on oltava 1,2 metriä vedenpinnan yläpuolelle ulottuva salko, jossa on kiinnitettynä 20 x 20 senttimetrin lippu.
Pintaverkoissa, jotka ovat lähempänä pintaa kuin 1,5 metriä, on oltava tuplaliput. Muilla alueilla voi käyttää 15 senttimetriä vedenpinnan yläpuolelle ulottuvaa kohoa. Pyydyksissä tulee olla kiinnitettynä merkkisalon tai kohon yhteyteen kalastajan yhteystiedot sekä kalastusoikeuden osittava merkki.
Nummisen mukaan pyydysten merkinnät ovat Tammelan järvillä melko hyvin kunnossa, mutta huomautettavaakin löytyy toisinaan. Hän toivoo, että asiasta tiedotettaisiin enemmän, jotta pyydysten oikea merkitseminen olisi paremmin kalastajien tiedossa.
Kalatalouden Keskusliitosta muistutetaan, että pyydysten merkintä on ennen kaikkea turvallisuuskysymys. Huonosti näkyvä pyydys voi pahimmillaan aiheuttaa vaaratilanteen veneilijöille. Mikäli kalastuksenvalvoja kohtaa puutteellisesti merkityn pyydyksen, se voidaan takavarikoida. FL
