Lounais-Häme Forssa

Karhujen ja virkkuiden mystistä vuoropuhelua – Moletin elokuu on Annimari Taivalsaaren ja Eija Korven

Annimari Taivalsaaren karhut ja Eija Korven väärin tehdyt virkkaukset luovat yhteistä tarinaa Galleria Moletissa.
Annimari Taivalsaarta karhut kiehtovat eläiminä, koska niihin liittyy Suomessa kulttuurillisia myyttejä. Muinaisuskossa karhu oli pyhä eläin. Kuva: Tapio Tuomela
Annimari Taivalsaarta karhut kiehtovat eläiminä, koska niihin liittyy Suomessa kulttuurillisia myyttejä. Muinaisuskossa karhu oli pyhä eläin. Kuva: Tapio Tuomela

Galleria Moletissa pääsee elokuun ajan kasvokkain karhun kanssa.

Helsinkiläinen valokuvataiteilija Annimari Taivalsaari on tuonut ensi kertaa esille Kainuun karhusafarilla piilokopista vangitsemiaan kuvia.

– Myyttinen karhu on suomalaisuuden symboli, johon monella katsojallakin varmasti liittyy yksilöllisiä kokemuksia.

Taivalsaari on muokannut karhuvalokuvia kerroksellisiksi yhdistelmällä niihin lähimetsästä ottamiaan kuvia. Näin hän välttelee luomasta luontodokumentteja.

– Käytän kuvatessani usein myös pitkää valotusaikaa, joten ennemminkin maalaan kameralla maisemaa kuin dokumentoin sitä.

Syvä yhteys luontoon

Taivalsaaren kuvat syntyvät oman luontokokemuksen kautta.

– Koetan tuoda esiin elementtejä, joita ei välttämättä huomata niiden ohi kävellessä. Syvennän yhteyttä luontoon.

Hän on kuvannut paljon myös meri- ja vuorimaisemia ulkomailla sekä hylättyjä paikkoja. Varsinkin aiemmin hänen tavassaan rajata ja sommitella näkyi aasialaisia vaikutteita.

Innoittajana on toiminut myös romantiikan ajan maalaustaide.

– Kuvani ovat tulkinnanvaraisia. Ne voi nähdä unikuvina tai mielenmaisemina.

Koululaisten patalappujen tapaan

Samaan aikaan karhukuvien kanssa Moletissa on esillä hämeenlinnalaisen Eija Korven tekstiilitöitä.

Korpi käyttää töissään väärin tehtyä virkkaustekniikkaa, joka syntyi tarpeesta ideoida pienissäkin tiloissa helposti toteuttava hidas ja maalaileva taiteenmuoto.

– Ajatus on sama kuin lapsen tekemässä patalapussa, jossa on reunat vinksallaan. Jälki ei ole suoraa, tasaista ja tarkkaa, Korpi naurahtaa.

Miten sattuu luodut silmukat ja niiden yli hyppäykset saavat aikaan elävän pinnan, jota katsoessa voi parhaimmillaan unohtaa, että materiaalina on lanka.

Korpi ei suunnittele töitään koskaan etukäteen vaan antaa niiden puhua.

Hänen pyrkimyksenään on, etteivät ihmiset ajattelisi töitä virkattuina käsitöinä vaan kiinnittäisivät huomiota väreihin ja muotoihin.

– Toivon, että katsojat löytävät töistä lämpöä ja hienosyistä elämysmaailmaa.

Eija Korven töissä tekniikka ja materiaali ovat alisteisia muodolle. Väärin tehty virkkaus luo elävää pintaa. Kuva: Tapio Tuomela
Eija Korven töissä tekniikka ja materiaali ovat alisteisia muodolle. Väärin tehty virkkaus luo elävää pintaa. Kuva: Tapio Tuomela

Tarinan jatkoa kuvittelemaan

Korpi ja Taivalsaari tutustuivat aikoinaan Limingan taidekoulussa ja pitivät kaksi vuotta sitten ensimmäisen yhteisnäyttelynsä Berliinissä.

Forssaan heidän näyttelynsä päätyi mökkireissun jälkimaininkeina.

– Kaverillani on Tammelassa mökki, ja hän vei minut kerran Galleria Molettiin. Ihastuin tunnelmaan, joka poikkeaa kliinisestä valkoseinäisestä näyttelytilasta, Taivalsaari kertoo.

Vaikka heidän työnsä on ripustettu näyttelyyn esille omina kokonaisuuksinaan, käyvät ne vuoropuhelua keskenään.

– Omalle mielikuvitukselle voi antaa tilaa ja kuvitella, miten kuvien tarina jatkuu tekstiileissä, Taivalsaari toteaa.

Anima Mundi – Eija Korven ja Annimari Taivalsaaren yhteisnäyttely Forssan museon Galleria Moletissa 30.8. saakka.

Uusimmat

Näkoislehti

25.9.2020

Fingerpori

comic