Lounais-Häme Forssa

Kari Glödstaf kirjoitti hakuoppaan 1000 mykkäelokuvasta – julkistusta vietetään tämänvuotisilla Forssan Mykkäelokuvafestivaaleilla

Tietokirjailija ja mykkäelokuvan asiantuntija Kari Glödstaf kirjoitti 1000 nimikettä käsittävän elokuvaoppaan. Kirjanjulkistusta vietetään tämänvuotisilla Forssan mykkäelokuvafestivaaleilla.
Kari Glödstaf on Forssan mykkäelokuvafestivaalien pitkäaikainen kävijä ja yhteistyökumppani. Kuva vuoden 2008 festivaaleilta.

Kari Glödstafin 1000 mykkäelokuvaa on todellinen aihepiirinsä magnum opus. Kirja kattaa mykkäelokuvan aikakaudet vuosilta 1895–1933. Mukana on tunnustettuja klassikoita sekä tuntemattomampia että unohdettujakin teoksia.

Aiemmin useita artikkeleita omalla Mykkäelokuvasivustollaan julkaissut ja kaksi esseekokoelmaa kirjoittanut Glödstaf päätyi suurisuuntaiseen projektiin pienimuotoisemman suunnitelman kautta vuoden 2014 tienoilla.

– Ajattelin ensin kirjoittaa mykkäelokuvatähti Mary Pickfordista toisen esseekirjani jälkeen. Vaimo ehdotti, että kirjoittaisinkin hakuoppaan mykkäelokuvista. Mietin, paljonko elokuvia ottaisin siihen mukaan ja kotiväen kanssa juttelin, että 1000 olisi tarpeeksi hullu luku, Glödstaf muistelee.

Glödstafin mainittua ideasta vielä asioidessaan Kansallisessa Audiovisuaalisessa Instituutissa (KAVI), projektista oli hankala enää perääntyä.

Kirjassa esitellyistä elokuvista yli 300 oli Glödstafilta vielä näkemättä siinä vaiheessa, kun lukumäärästä oli päätetty. Kirjoittamiseen käytettyjen vuosien aikana aukkoja paikattiin muun muassa 15–20 elokuvan katselumaratonilla maailman suurimmalla mykkäelokuvafestivaalilla Italian Porderonessa.

– Eniten harmitti muutamat näkemättä jääneet klassikot. Yritin etsiä pitkään esimerkiksi Victor Sjöströmin Ingmarin Poikia vuodelta 1919. Kävin lopulta katsomassa sen vaimoni kanssa Ruotsin kansalliskirjastossa.

Glödstaf uskoo kirjan antavan erilaisia näkökulmia ja toisenlaisia mielipiteitä mykkäelokuviin.

– Vaikka ei olisi kiinnostunut mykkäelokuvista, kannattaa kokeilla esimerkiksi viiden elokuvan otannalla. Tunnen monia tyyppejä, jotka tietävät jo katsomatta, että mykkäelokuvat ovat surkeita. Sitten kun he ovat nähneet joitain elokuvia, he ovatkin yllättyneet, Glödstaf sanoo.

Katsomisvinkkejä voi poimia vaikka kirjan lopusta löytyvästä listauksesta Glödstafin henkilökohtauksista suosikeista.

– Omat suosikkini ovat Chaplinin Kultakuume, tai jos haluaa draamaa, niin Victor Sjöströmin Ajomies tai King Vidorin Kansan mies. Sotaelokuvista suosikkini on Vidorin Suuri Paraati, Glödstaf luettelee.

Vaikka Glödstaf sanoo, että ei yleisesti pidä komedioista, mykkäkomedia on kuitenkin toinen asia. Kirjan kantta ja nimiölehteä koristavatkin mykkäkoomikoiden Buster Keatonin ja Harold Lloydin kasvot.

– Charles Chaplin, Keaton ja Lloyd ovat minulle kolme elokuvahistorian suurinta koomikkoa. Halusin kirjan kanteen ikonisen kuvan, ja päädyin Keatonin kuvaan elokuvasta Kenraali, Glödstaf kertoo.

Lappeenrannassa kasvanut Glödstaf sai ensikosketuksen mykkäelokuviin jo lapsena. Noidan käsikirjasta löytynyt still-kuva F.W. Murnaun kauhuklassikosta Nosferatu johdatteli tutustumaan mykkäkauden kauhuelokuviin ja sitä kautta lähemmin aihepiiriin. Elokuva-arkiston teatteri Orion Helsingissä ja Forssan mykkäelokuvafestivaalit ovat olleet Glödstafille pyhiinvaelluskohteita. Orionin sulkemista ja arkiston elokuvaesitysten siirtämistä rakenteilla olevaan keskustakirjastoon hän pitää skandaalina.

– Se on häpeällistä, vähän kuin Oopperatalo suljettaisiin. Orion merkitsee samaa elokuville kuin Tavastia musiikille, Glödstaf toteaa.

Glödstafin kiinnostus mykkäelokuvia kohtaan juontaa osin kiinnostuksesta sekä elokuvan historiaan että historiaan yleisesti.

– Esimerkiksi kaupunkisinfoniat, joita tehtiin mykän elokuvan aikaan paljon, antavat mahdollisuuden vertailla, miltä suurkaupungit näyttivät ennen ja nyt. Aikakaudelta löytyy paljon monille tuntemattomia elokuvantekijöitä, joita nostaa esiin, Glödstaf kuvailee.

– Myös kuvilla kerronta oli aivan toista luokkaa mykkäelokuvissa. Nykyelokuvissa tuntuu, että dialogilla pyritään vain peittämään juonen heikkouksia.

Elokuvakerronnan voi katsoa ottaneen hetkeksi takapakkia äänielokuvaan siirryttäessä, kun kuvausta jouduttiin miettimään alkeellisen äänitystekniikan ehdoilla.

– Jotkut elokuvantekijät pääsivät nopeasti jyvälle. Esimerkiksi Robert Mamoulianin Tohtori Jekyll ja Mr. Hydessa vuodelta 1932 on kamera-ajoja, jotka hallittiin jo mykkäkaudella.

Myöhemmin tehdyt mykkäelokuvan keinoja hyödyntävät filmit, kuten The Artist tai Aki Kaurismäen Juha, eivät innosta Glödstafia hirveästi.

– Mykkäelokuvat toimivat nykyään paremmin lyhytfilmeinä, joita on esitetty Forssassakin paljon. Monet niistä ovat olleet aika kekseliäitä ja kokeilevia, Glödstaf ajattelee.

– Nyt, kun tehty äänielokuvia 80 vuotta, pitkien mykkäfilmien tekijät ovat aika vähissä. FL

Forssan Mykkäelokuvafestivaalit 27.8–2.9.2018

Tänä vuonna festivaalien teema on 1. maailmansota ja Suomi vuonna 1918.

Ohjelmistossa nähdään 10 pitkää elokuvaa vuosilta 1916–1929. Lisäksi festivaaleilla esitetään kaksi lyhytelokuvaa. Näistä toinen, Härrbådan neito, on valmistunut tänä vuonna. Suurimmassa osassa elokuvista on live-säestys.

Erikoisnäytöksenä nähdään kantaesitys uudelleenrestauroidusta Aleksis Kivi-filmatisoinnista Kihlaus vuodelta 1922. Kari Glödstaf on ollut mukana elokuvan restauroinnissa.

Glödstafin 1000 mykkäelokuvaa -kirja julkistetaan festivaaleilla.

Festivaalin kotisivut: forssasilentmovie.com

Kaupallinen yhteistyö