Lounais-Häme Ypäjä

Karttu kalahtaa kyykkiin – Ypäjän Karjalaisseuran minivälineillä voi harjoitella heittopeliä

Ypäjäläiset vievät perinnepelin lasten version Karjalaisille kesäjuhlille.
Riku Vaittinen ja Anton Sivula osaavat kyykän säännöt: tavoitteena on karttua heittämällä lyödä kyykät pois pelineliöstä. Pekka Moisander, Tiina Turkkila ja Anne Niinimaa varmistavat, etteivät turvavälit unohdu pelin melskeessä. Kuva: Tapio Tuomela
Riku Vaittinen ja Anton Sivula osaavat kyykän säännöt: tavoitteena on karttua heittämällä lyödä kyykät pois pelineliöstä. Pekka Moisander, Tiina Turkkila ja Anne Niinimaa varmistavat, etteivät turvavälit unohdu pelin melskeessä. Kuva: Tapio Tuomela

Riku Vaittinen ja Anton Sivula tarttuvat tottunein ottein karttuun.

He ovat pelanneet kyykkää kerran aiemmin kotiseutumuseolla, jossa Ypäjän Karjalaisseura opasti esikoululaisia perinnepelin saloihin. Sitä perua ovat sääntötietoisuus ja hienoinen innostus lajiin.

– Vähän voi pelata muttei aina, Anton tuumii.

Karjalaisseura on pelannut kyykkää esikoululaisten kanssa jo kolmena keväänä. Varhaiskasvatuksen opettaja Tiina Turkkila kertoo aina osan lapsista kiinnostuvan lajista ja loppujenkin vähintään seuran puheenjohtajan Pekka Moisanderin mukana kulkevasta koirasta.

Heporannan päiväkodin henkilökunta on ilomielin pelissä mukana. Varhaiskasvatuksen lastenhoitaja Anne Niinimaan molemmat vanhemmat ovat Karjalasta.

– Sitä kautta ehkä tunnen lukkarinrakkautta perinnepelejä kohtaan.

Ypäjän Karjalaisseura on tehnyt eskarilaisten kyykkäpelejä varten lapsille sopivat pelivälineet. Jouni Paloposki ja Esa Raaska sorvasivat ensin keskikokoiset kartut eli mailat.

– Kun ne olivat muutamalle tytölle pikkuisen painavat, tehtiin pienet kartut, Moisander kertoo.

Viikonlopuksi pelivälineet matkaavat ypäjäläisten mukana Hämeenlinnaan, jossa Karjalan Liitto ja Karjalaisseurojen Etelä-Hämeen piiri järjestävät Karjalaiset kesäjuhlat.

Vunukkalaksi nimetyllä Säästöpankki-areenalla lapset pääsevät harjoittelemaan kyykän lyöntiä.

Jos laji-innostus iskee, virallisista kyykkäkisoista löytyy sarja jo alle 8-vuotiaille. Kilpailuissa näkyy lajin karjalainen luonne: leppoisan heittelyn lomassa on aina aikaa haastella.

– Kyykkää ei pelata hampaat irvessä. Tuttujen joukkueiden kesken voi olla aikamoista huulenheittoa, Moisander hymyilee.

Moisanderin olkapää on revähtänyt missäpä muuallakaan kuin kyykässä, joten hän on siirtynyt kilpakentiltä katsomoon.

Ypäjällä kyykkää ei kokoonnuta pelaamaan säännöllisesti, mutta legendaarisesta forssalaisesta kyykkäkilpailusta, Erkin kyykästä, seura on silti onnistunut saamaan kultaa, hopeaa ja pronssia.

– Kyykkää voi verrata keilailuun. Televisiossa laji näyttää helpommalta kuin on. Kyykkä ei niinkään vaadi voimaa vaan ennemminkin tekniikkaa ja silmää.

Kyykän toivotaan herättävän nuorissa kiinnostusta karjalaisuutta kohtaan. Kotiseutumatkat houkuttelevat mutta yhdistystoiminta ei.

Moisander on ollut itse lähes 40 vuotta mukana Ypäjän Karjalaisseurassa ja soisi uuden puheenjohtajan löytyvän syksyllä.

– Hiukan minua häiritsee, että meitä pidetään jonkinlaisena sisäpiiriseurana, vaikka 80 vuodessa karjalaista verta on sekoittunut hyvin paljon paikkakuntalaisiin. Kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan toimintaan. FL

Kaupallinen yhteistyö

Uusimmat