Lounais-Häme

Käsitöitä Karjalan malliin

Perunakellareihin ne piilotettiin, ennen kuin lähdettiin. Sullottiin niin, että tavaraa oli kattoa myöten täynnä.

Itse veistellyt huonekalut, kanteleet, oman maan pellavasta kudotut pöytäliinat ja verhot.

Kun sitten välirauhan alkaessa palattiin kotiin, joku oli tyhjentänyt kellarit.

Näin muistelee useampi talvisotaa pakoon lähtenyt karjalainen.

 

Talvisota tuhosi paljon karjalaisten käsitöitä, eikä jatkosota ollut yhtään sen armollisempi. Kun Karjalasta lähdettiin toisen kerran evakkoon, saatiin mukaan vain arvokkaimmat käsitytöt. Niistäkin moni tuhoutui matkalla.

Tammelan Karjalaseuran aktiivit etsivät näyttelyä varten sodasta selvinneitä karjalaisia käsitöitä. He joutuivat toteamaan, että niitä on erityisen vaikeaa löytää.

-Soitin eräälle tuttavalleni, jonka perhe teki Karjalassa paljon upeita käsitöitä. Ajattelin, että saamme heiltä useita töitä näyttelyyn. Tuttavani kuitenkin totesi, että lähes kaikki käsityöt tuhoutuivat Elisenvaaran pommituksessa, kertoo Tammelan Karjalaseuran puheenjohtaja Ebba Penttilä.

Sentään jotkut työt säilyivät.

 

Karjalaisen Mari Suokkaan tekemä keinutuolimatto ja seinävaate on ripustettu Tammelan kunnantalon seinälle.

Töistä näkyy ajan patina, koska ne on tehty 1800-luvun lopulla. Ebba Penttilän mummon veli otti työt mukaansa lähtiessään evakkona Karjalasta Forssan seudulle. Käsityöt ovat säilyneet suvulla näihin päiviin saakka.

-Muistan, kuin jo 7-vuotiaana ihailin Marin töitä, Ebba Penttilä kertoo.

Karjalaseuran Taitavat kädet -näyttely onkin siitä erityinen, että töiden takana on suuria tarinoita. Jotkut tarinoista ovat haikeita, iso osa kertoo ennen kaikkea uuden elämän alusta Länsi-Suomessa.

Yksi nostalgisista töistä on Kauko Liskin maalaus Vuokselan kirkosta ja rannasta.

Liski on ikuistanut teokseen lapsuudenmaisemansa.

-Tuo ranta oli minulle kaikista tärkein. Kävin siinä monet kerrat uimassa. Tuossa kirkossa minut kastettiin, Liski kertoo maalauksensa äärellä.

Hän on myöhemmin vieraillut Vuokselassa kotiseuduillaan.

-Parikymmentä vuotta sitten hyppäsimme tuolla samalla rannalla alasti uimaan. Teimme sen vanhojen aikojen kunniaksi, emmekä välittäneet katsojista.

Yksi onnellisista töistä on Sinikka Iso-Herttuan työ Karjalan neidot. Se on tehty vuonna 1957, kun Iso-Herttua oli jo kotoutunut Tammelaan ja rakensi uutta elämää länteen. Iso-Herttua osallistui tuolloin käsityökurssille, jossa opetti erityisen taitava tekstiilityönopettaja.

-Muistan sen kurssin hyvin. Sitä ennen opettajanani oli toiminut vain oma äitini, Iso-Herttua sanoo.

 

Vaikka sota tuhosi paljon käsitöitä, se ei onnistunut tuhoamaan karjalaista kädentaidon perinnettä. Karjalaiset jatkavat taitojensa harjoittamista vielä tänäkin päivänä.

Tammelan kunnantalolle pystytetty Taitavat kädet -näyttely esittelee tuota karjalaisille tyypillistä tapaa tehdä käsitöitä. Vanhojen töiden lisäksi joukossa on uudempia luomuksia. Näyttely on avoinna 29. joulukuuta asti. FL