Lounais-Häme Forssa

Käsityöläiskatu vie 1900-luvun alun Forssaan – "Uusikylä voisi olla nyt kuin Vanha Rauma"

Käsityöläiskatu muistuttaa ajasta, jolloin Forssa kasvoi, ja paikkakunnalla uskottiin vahvasti tulevaan.
Tero Nurmi on remontoinut Käsityöläiskadulta perheelleen kodin. Ninni Nurmi arvostaa erityisesti perinteikästä puutarhaa, jossa kasvaa 1920-luvulla istutettuja omenapuita. Kuva: Lassi Puhtimäki
Tero Nurmi on remontoinut Käsityöläiskadulta perheelleen kodin. Ninni Nurmi arvostaa erityisesti perinteikästä puutarhaa, jossa kasvaa 1920-luvulla istutettuja omenapuita. Kuva: Lassi Puhtimäki

Käsityöläiskatu on lempikatuni Forssassa. Pyöräilen sitä pitkin joskus kuusikin kertaa päivässä: töihin ja takaisin, lounaalle ja illalla asioille.

Kadun mutkat, tuoksut, kasvit ja asukkaiden tavat tuntuvat jo kotoisilta.

Niinä aamuina, kun poljen työpaikalle kiireettä, jään miettimään, miten Käsityöläiskatu on kuulunut monen muunkin työmatkaan jo 1800-luvun loppupuolelta asti.

Kutomon ja Kehräämön välillä kulkevaa katua kuluttivat erityisesti tehtaantyöläiset ja Kuhalan kouluun kiirehtineet lapset. Vanhoissa puutaloissa touhuilivat leipurit, silittäjä, limonaditehtaan työntekijät ja puuseppä – vain muutamia mainitakseni.

Käsityöläiskadulla oli kulta-aikanaan nimensä mukaisesti käsityöläisiä. Katu täydensi Kauppakadun ja Rautatienkadun palveluita, ja sieltä löytyi 1900-luvun alussa jopa yleinen sauna. Lisäksi Käsityöläiskadulla asui paikkakunnalle merkittäviä henkiöitä, esimerkiksi piiriesimies ja varatuomari.

Aivan Käsityöläiskadun takana, nykyisen Vesihelmen puolella, kulki rautatie. Kiskot rakennettiin vuosisadan vaihteessa, ja ne johtivat sekä Kutomoon että Humppilaan. Tallikadulla sijaitsi rautatiellä työskentelevien työmiesten asuntoja ja Vesihelmen kohdalla oli rautateiden varastot, joissa tuoksui pölkkyterva.

1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa elettiin aikaa, jolloin Uusikylä kasvoi ja kehittyi vauhdilla. Forssa-yhtiöllä meni hyvin, ja yritys laajensi toimintaansa. Kutomon ja Kehräämön välinen kaupunginosa oli parissa vuosikymmenessä muuttunut palveluiden keskukseksi.

Forssan tulevaisuus näytti valoisalta.

Palokunnan aukio 1930-luvulla. Kuva: Ville Koiviston arkisto.
Palokunnan aukio 1930-luvulla. Kuva: Ville Koiviston arkisto.

Vielä tänäkin päivänä Käsityöläiskadun vanha henki on helppo tavoittaa, vaikka kadun pinta on asfalttia ja pienet putiikit ovat korvautuneet asunnoilla.

Suurin osa entisestä rakennuskannasta on kuitenkin tallella. Puutarhoilla on aidat ympärillään, rakennukset sijaitsevat tiiviisti vierekkäin, ikivanhoja omenapuita kasvaa lähes joka pihassa ja taloilla on useita ulkorakennuksia.

Savu on naapurustossa tuttu tuoksu, koska monessa talossa hyödynnetään yhä puulämmitystä. Aamuisin konditorian parkkipaikalla haiskahtaa munkin rasva ja alkukesällä ilmassa leijailee syreenien ja vastaleikatun nurmen tuoksu.

Talvisin osa Käsityöläiskadun asukkaista ruokkii lintuja, jotka visertävät aurinkoa aamupakkasiin. Pihoilla kolisee usein lumikola, ja kadun kunto riippuu toisinaan siitä, miten ahkerasti naapurusto on huoltanut oman talonsa edustan.

Jouluna katua kehystävät asukkaiden ikkunoissa loistavat jouluvalot. Jotkut joulukoristeet ovat niin kauniita, että kaduntallaaja voisi jäädä tuijottamaan niitä pidemmäksi aikaa, jos vain kehtaisi.

Rauhallisella Käsityöläiskadulla tuttuja vastaantulijoita ovat rusakko, orava ja eräs kissa, jota en ole harmikseni pitkään aikaan tavannut.

Ei ole itsestäänselvyys, että Käsityöläiskatu on säilyttänyt vanhan henkensä.

1900-luvun puolivälissä Forssaa moukaroitiin kovalla otteella. Puutaloja purettiin ja tilalle rakennettiin kerrostaloja. 1960 ja 70-lukujen asemakaavapolitiikkaa on kutsuttu jopa piittaamattomaksi.

– Jos Uusikylä asemanseutuineen, Rautatienkatu ja Koskisillan alue olisi säilytetty, täällä olisi vastaavanlainen vanhakaupunki kuin Raumalla, sanoo Forssan historiaan perehtynyt Ville Koivisto.

Koiviston lapsuudenkoti on Käsityöläiskadulla Antin konditorian yläkerrassa.

Jostain syystä ankara kaavoituspolitiikka ei kuitenkaan ulottunut juurikaan Käsityöläiskadulle, ja katu on yhä muistutus siitä entisestä kasvusta ja tulevaisuuden uskosta, joka Forssassa joskus eli.

Kalle Mattsson asuu pappansa äidin rakennuttamassa talossa. Kuva: Lassi Puhtimäki
Kalle Mattsson asuu pappansa äidin rakennuttamassa talossa. Kuva: Lassi Puhtimäki

 

Idyllisyytensä vuoksi Käsityöläiskatua pidetään yhä taloudellisessakin mielessä arvokkaana. Kadun varrella sijaitsevien omakotitalojen arvoa nostaa se tosiseikka, että ne sijaitsevat Käsityöläiskadulla.

Forssan kiinteistö ja isännöinti -yrityksen toimitusjohtaja Mikko Ryyppö vertaa Käsityöläiskatua Turun Portsaan. Portsa on arvostettu puutaloalue, jossa asuntojen hintoja kasvattaa ympäristö.

Käsityöläiskadullakin talojen arvoon vaikuttaa puutalojen uusi tuleminen. Ihmiset arvostavat hirttä, tarinoita ja perinteikkäitä puutarhoja, joissa voi kopsutella niin paljon kuin haluaa. Ja jos ei halua, piha on upea, vaikka kaikki korret eivät olisikaan samanmittaisia.

Historiankirjoittajia on näyttänyt kiinnostavan Käsityöläiskatua enemmän Kauppakatu, Esko Aaltosen katu ja Rautatienkatu. Näistä suurista kaduista löytyy runsaasti kuvia ja kertomuksia, ja niiden varrella toimivat myös Forssan tärkeimmät yritykset. Isoihin katuihin verrattuna Käsityöläiskatu oli pieni hiekkatie, joka tunnettiin yksin puurtavista ammatinharjoittajista ja tehtaantyöläisistä.

Koska historiankirjojen fokus on ollut Käsityöläiskadun ulkopuolella, kaikille kadun rakennuksille ei löydy tarinaa. Moni Käsityöläiskadulla asuva ilmoittaa, ettei tiedä edes talonsa tarkkaa rakentamisajankohtaa.

Se on kuitenkin varmaa, että kadun historiassa ja sen asukkaissa riittäisi kerrottavaa.

Tarina kertoo esimerkiksi Forssan aktiivisimmasta pirtutrokarista Paavo Läntisestä, joka jäi kieltolain aikaan jatkuvasti poliisin haaviin.

Trokari välitti virolaista pirtua paikallisen kulttuurivaikuttajan Jousisen naapurissa. Jousisen talo sijaitsee osoitteessa Käsityöläiskatu 22. Osoitteessa tehdään parhaillaan remonttitöitä panimon rakentamiseksi. Remontit ovat niin mittavat, että panimo saadaan käyttöön todennäköisesti vasta jokusen vuoden päästä.

Historiankirjoihin on jäänyt maininta myös Käsityöläiskadun asemasta sisällissodassa.

Vuonna 1918 punakaarti piti kasarmeinaan Palokunnan aukiolla sijainnutta paloasemaa ja silloista Pelastusarmeijan taloa.

1900-luvun alkuvuosikymmeninä Käsityöläiskadun lapset saattoivat käydä neljää eri koulua. Kävelymatkan päässä sijaitsivat Kuhalan koulu, Aleksanterin koulu, Tehtaanportin koulu ja Ojakadun koulu. Suurin osa kävi Kuhalan koulua, joka sijaitsi nykyisen kaupungintalon paikalla. Kuhalan kouluun kuljettiin Käsityöläiskadun päässä olevan Räynynojan yli. Ojan päälle oli asetettu kaksi puupölkkyä.

Lapsuuden kotikatuaan rakastava Ville Koivisto on kerännyt tarinoita Käsityöläiskadusta vuosikymmenten saatossa. Hänen yksi tärkeimmistä lähteistään on kadun varrella asunut Olavi Keskinen, joka muisteli Käsityöläiskadun historiaa ja asukkaita 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä yli 30 vuotta sitten tehdyssä haastattelussa. Myös tämän artikkelin yhteydessä esitettävä kartta perustuu Keskisen muistikuviin.

Käsityöläiskatu on vielä 2010-luvun lopullakin autenttinen pala Forssan paikallishistoriaa. Sen nykyiset asukkaat tekevät kulttuurihistoriallisesti merkittävän teon entisöidessään ja asuttaessaan alkuperäisiä rakennuksia.

Katu on jäänyt kuitenkin monelle forssalaiselle tuntemattomaksi. Tämä johtunee siitä, että katu on menettänyt merkityksensä kulkuväylänä ja osa kadusta on suljettu liikenteeltä.

Ohikulkijan näkökulmasta kadun unohtaminen tuntuu melkein tuhlaukselta. Kun kadun ihmeiden tarkkailu kuuluu jokapäiväiseen elämään, syntyy väistämättä ideoita siitä, millä kaikilla tavoilla katua voitaisiin hyödyntää niin Forssan markkinoinnissa kuin tapahtumien järjestämisessä.

Ohikulkijaa ilahduttaisi kovasti, jos kadusta tulisi vaikka Forssan virallinen joulukatu. Asukkaat tekevät jo nyt oman osansa, mutta kaupunkikin voisi investoida maalaisromanttisiin valoihin ja keksiä muita tapoja tarjota kadulle sen ansaitseman arvon. FL

Artikkelissa on käytetty lähteinä Olavi Keskisen muistojen ja Ville Koiviston lisäksi Forssan museon tietokantaa ja Kaisa Ahosen kirjoittamaa teosta Forssan teollisuusympäristön taustaa.

Mainostoimisto Synergian seinällä on kuva August Schuffertista, joka piti tiloissa Forssan ensimmäistä valokuvaamoa. Kuva: Lassi Puhtimäki
Mainostoimisto Synergian seinällä on kuva August Schuffertista, joka piti tiloissa Forssan ensimmäistä valokuvaamoa. Kuva: Lassi Puhtimäki

Käsityöläiskatu

Alkoi kehittyä nopeasti 1880–1890-lukujen aikana.

Vanhin rakennus 1870-luvulta.

Sai nimensä vuonna 1923, kun Forssasta tuli kauppala.

Nimi perustuu siihen, että kadun varrella ja sen sivukujilla oli runsaasti käsityöläisiä.

Käsityöläisten määrä kasvoi erityisesti sen jälkeen, kun Suomeen tuli vuonna 1879 elinkeinovapaus.

Alkuperäisiä rakennuksia on yhä kadun varrella runsaasti.

Asuminen Käsityöläiskadulla

Moni Forssa-yhtiössä työskennellyt asui kadun varrella.

Talot ovat pääsääntöisesti hirsirakenteisia.

Jotkut talot olivat 1900-luvun alussa asutettu ulkorakennuksia myöten.

Monella tilalla oli hevosia, lehmiä ja kanoja.

Pihoihin istutettiin hyötypuutarhoja, ja 100-vuotiaat omenapuut leimaavat aluetta yhä.

Tiesitkö tämän?

Palokunnan aukiolla sijaitsi palokunnan talo, joka paloi tulipalossa vuonna 1929.

Antin konditorian rakennuksessa on toiminut leipomo vuodesta 1911 lähtien.

Käsityöläiskadun ja nykyisen Vesihelmen välissä kulki rautatie Humppilaan. Kiskojen paikalla on nykyisin pieni hiekkapolku.

Fingerpori

comic