Lounais-Häme

Katoavan arkkitehtuurin tallentaja

Tammelalainen Veikko Hovila on valokuvannut latoja jo kauan. Jokin niissä kiehtoo.

Milloin mies kiinnostui ladoista ja vanhoista rakennuksista?

-Joskus 1980-luvun alussa se oli. Lapset olivat pieniä ja kuljettiin Raumalle mummolaan, ja Tampereelle urheilukilpailuihin, Hovila kertoo.

Matkat olivat etenkin lapsille pitkiä ja takapenkin nurinaan piti keksiä tekemistä. Niinpä etsittiin erilaisia kohteita maisemasta.

-Ensin bongattiin sinisiä taloja. Sitten keksittiin etsiä notkoselkäisiä vanhoja väsyneitä rakennuksia, Hovila kertoo ja lisää:

-Siitä tulee väsyneet ladot.

 

Eräällä matkalla Tampereelle jokin olikin muuttunut.

-Huomasin, että tuossahan oli ennen väsynyt lato.

Nyt paikalla oli enää pieni kasa rojua. Lato oli luovuttanut.

Tämä toimi Hovilalle jonkinlaisena herätyksenä. Hän mietti, että omalla Portaan kylällä on myös paljon tällaisia vanhoja rakennuksia, jotka pitäisi tallentaa, ennen kuin nekin häviävät maisemasta.

-Portaassakin on kahden kilometrin matkalla hävinnyt yksitoista rakennusta tien vierestä.

Hän halusi vaalia paikallista rakennuskantaa ja säilyttää sen edes kuvina.

-Nämä ovat sellaista katoavaa kansanperinnettä. Vanhat ladot ja muut rakennukset lahoavat ja uusia ei enää rakenneta, Hovila toteaa hiukan haikeasti.

Useimmat riihet, ladot ja aitat ovat tyhjillään, vaikka olisivat vielä pystyssäkin. Niitä ei näytetä edes varastoina, koska oviaukot ovat liian pieniä.

Rakennusten hajoamisessa paikalleen on jotakin kiehtovaa ja arvokasta. Ne eivät anna periksi nopeasti, vaan lahoavat hiljakseen kallistuen.

-Isäni sanoi aina, että niin kauan hirsitalo mätänee kunnes on harja maassa.

 

Perheen omalla tilalla on ollut montakin latoa, joista kaksi on jo purettu. Veikko Hovila kertoo latomuiston ajalta, jolloin hän oli pikkupoika. Heinät vielä kerättiin latoihin, ja pienempien lasten tehtävänä oli polkea eli sotkea heinäkasan päällä heinää tiiviimmäksi. Muut heittelivät kasaan lisää ja kasa kohosi koko ajan korkeammalle.

-Terävät korret pistelivät paljaita jalkoja. Lopulta oltiin jo lähellä kattoa, jossa oli nauloja. Aina ne osuivat päähän polkiessa!

Silloin se ei varmaan tuntunut kovin hauskalta, mutta nyt Hovila jo virnistää kertoessaan. Aika kultaa muistot. FL

Valokuvanäyttely Väsyneet ladot – 100 vuotta vanhaa rakennuskantaa on esillä Hämeen luontokeskuksessa Tammelassa 22.10. asti.

 

Uusimmat

Fingerpori

comic