Suomalainen tutkimusryhmä on kartoittanut kauhuelokuvien katsomisen aiheuttamia reaktioita aivojen hermoverkoissa. Turun yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa vertailtiin kauhuelokuvia viimeisen sadan vuoden ajalta ja selvitettiin, miten ne vaikuttavat aivojen toimintaan. Tulokset julkaistiin Neuroimage-tiedejulkaisussa.
Ihmisiä kiehtoo kaikki pelottava, oli sitten kyse laskuvarjohyppäämisestä, vuoristoradoista tai tositapahtumiin perustuvista rikosdokumenteista – jos uhka vain on turvallisen etäisyyden päässä. Tämä pätee myös kauhuelokuviin.
Vaikka elokuvissa sankarit ovat usein uhattuna, kauhuelokuvissa panokset ovat vielä kovemmat, sillä vastassa on yli-inhimillinen tai yliluonnollinen uhka, jonka kanssa neuvotteleminen on mahdotonta ja jonka päihittäminen on vaikeaa.
Jännityksen kaipuu tärkein syy
Kyselyyn osallistuneista 72 prosenttia kertoi, että oli katsonut viimeisen puolen vuoden aikana ainakin yhden kauhuelokuvan. Syiksi he ilmoittivat halun kokea pelon ja ahdistuksen tunteita sekä tärkeimpänä jännityksen kaipuun. Kauhuelokuvien katseleminen tarjosi heille myös tekosyyn sosiaaliselle kanssakäymiselle, ja monet vastanneista katselivatkin kauhuelokuvia mieluummin yhdessä muiden kanssa kuin yksin.
Vastaajien mielestä psykologiset ja tositapahtumiin perustuvat kauhuelokuvat olivat pelottavimpia. Lisäksi heitä pelotti ruudulla näytettäviä asioita paljon enemmän asiat, joita ei voinut nähdä tai joihin vain viitattiin.
– Jälkimmäinen erottelu liittyy ihmisen kahteen erilaiseen pelon tunteeseen. Pelkomme on hiljalleen kasvavaa ja pahaenteistä, jos meistä tuntuu, että kaikki ei ole aivan kunnossa. Jos taas ruudulle ilmestyy yhtäkkiä hirviö, pelkomme on vaistomaista ja saa heidät hypähtämään säikähdyksestä, tutkimuksen johtaja, professori Lauri Nummenmaa Turun Valtakunnallisesta PET-keskuksesta selittää.
Aivojen toimintaa mitattiin magneettikuvauksella
Tutkimusryhmä halusi selvittää, millaisia reaktioita pelko aiheuttaa aivoissa kauhuelokuvien kaltaisessa monimutkaisessa ja nopeasti muuttuvassa ympäristössä. Tätä varten tutkijat pyysivät tutkittavia katsomaan kauhuelokuvia ja mittasivat samalla näiden aivojen hermoverkkojen toimintaa magneettikuvauksella.
Silloin, kun jännitys lisääntyi vähitellen, aivoissa aktivoituivat näköön ja kuuloon liittyvät alueet ihmisen etsiessä ympäristöstä merkkejä lähestyvästä uhasta. Yllättävän järkytyksen jälkeen aivokuvissa taas näkyivät aktiivisina alueet, jotka ovat vastuussa tunteiden käsittelystä, uhkien arvioinnista ja päätöksenteosta – aivot siis valmistelivat ihmistä nopeaan reagointiin.
Nämä alueet käyvät kuitenkin elokuvan aikana jatkuvaa keskustelua aisteihin liittyvien alueiden kanssa, ikään kuin aistialueet valmistelisivat reagointiin käytettyjä hermoverkkoja pelottavan tapahtuman todennäköisyyden kasvaessa.
– Aivomme ovat siis koko ajan valmiudessa reagoimaan uhkaaviin tilanteisiin, ja tätä ominaisuutta käytetään kauhuelokuvissa taitavasti hyväksi jännityksen lisäämiseksi, tutkija Matthew Hudson selittää.
Tutkimusta rahoitti Euroopan tutkimusneuvosto (ERC) ja Suomen Akatemia.
