Lounais-Häme Forssa

Kerhon koneilla lennetty jo 60 vuotta – Vapauden tunne ja upeat näkymät houkuttavat taivaalle

Ilmailuharrastus voi hyvin, vaikka väki ukkoontuu. Uusia harrastajia hakeutuu Forssaan lentoajan perässä isojen kaupunkien ruuhkaisilta kentiltä. Toiminta on tarkasti säädeltyä, eikä taivaalla ole varaa sooloilla.
Öljyjä tarkistava Kalervo Kaleva suoritti lentolupakirjan vuonna 1967. Hän oli tekemässä Forssan lentokentän ensimmäisiä koelaskuja vuonna 1969 ennen kentän virallista käyttöönottoa. Jäseniä tulvi kuin sieniä sateella, kun 1960–1970-luvun taitteessa kerhon kalustoon kuului myös veteen laskeutumisen mahdollistavilla ponttooneilla varustettu Piper. Silloin konetta ei juuri Forssassa näkynyt. Kuva: Lassi Puhtimäki
Öljyjä tarkistava Kalervo Kaleva suoritti lentolupakirjan vuonna 1967. Hän oli tekemässä Forssan lentokentän ensimmäisiä koelaskuja vuonna 1969 ennen kentän virallista käyttöönottoa. Jäseniä tulvi kuin sieniä sateella, kun 1960–1970-luvun taitteessa kerhon kalustoon kuului myös veteen laskeutumisen mahdollistavilla ponttooneilla varustettu Piper. Silloin konetta ei juuri Forssassa näkynyt. Kuva: Lassi Puhtimäki

Forssan seudun ilmailukerhon koneet laskeutuvat taivaalta ja rullaavat Viksbergin lentokentän kamaralle 300–400 kertaa vuodessa. Seuran koneilla lentää aktiivisesti noin 20 pilottia.

Keski-ikä on korkea ja joukon ikänestori 85-vuotias. Vaihtuvuus on pientä, mutta viime vuosina uusia harrastajia on tullut muun muassa Turun suunnalta. Myös naispilotit olisivat tervetulleita mukaan toimintaan.

– Meidän etuna on se, että kone on helposti saatavilla, eikä jonoja ole. Kenttä on pieni, mutta laskujen määrää olisi varaa lisätä 10–20 prosenttia, kenttäpäällikkö Juha Heinämäki kertoo.

Monen nuoren pilotin harrastus katkeaa, kun elämään tulee perhe ja talonrakennusvaihe. Lentoharrastuksen pariin palataan usein myöhemmin, kun aikaa taas on.

– Nousut ja laskut ovat lentämisen vaativimpia ja parhaita osioita. On mukavaa katsella Suomen maisemia ilmasta. Vapauden tunne on vähän samanlaista kuin moottoripyörällä ajaessa, fiilistelee pariin muuhunkin ilmailukerhoon kuuluva Martti Kemppainen.

Ilmailuyhdistyksen puheenjohtaja Markku Kallio esittelee ultrakevyttä Ikarus C42 B -konetta, jonka maksimipaino ilmassa on 450 kiloa. Matkustajien yhteispaino saa olla vain 125 kiloa. Kuva: Lassi Puhtimäki
Ilmailuyhdistyksen puheenjohtaja Markku Kallio esittelee ultrakevyttä Ikarus C42 B -konetta, jonka maksimipaino ilmassa on 450 kiloa. Matkustajien yhteispaino saa olla vain 125 kiloa. Kuva: Lassi Puhtimäki

Tärkeintä turvallisuus

Turvallisuus on asia, josta harrastajat eivät tingi. Kerhon koneet huolletaan Hyvinkäällä viranomaismääräysten mukaisesti aina 50 lentotunnin jälkeen.

Lentokoneen osille on määritelty käyttöikä. Esimerkiksi moottori menee vaihtoon viimeistään, kun sillä on lennetty 2000 tuntia.

– Lentokone ei vanhene koskaan, kun siihen vaihtaa osat tiettyjen lentotuntien välein. Monilla kerhoilla on käytössä jopa 1940–1950-lukujen Cessna 140 -koneita, Kalervo Kaleva kertoo.

Yhdistyksen koneissa esimerkiksi mittaristoa on uusittu aktiivisesti, joten ilmassa kelpaa navigoida.

Traficomin tarkastuksissa valvotaan kentältä esimerkiksi kiitotien kuntoa ja laskeutumissektorin puustoa. Ilmailukerhon talkoissa keskitytäänkin ympäristön raivaamiseen, sillä esteetön näkyvyys on lentoturvallisuuden kannalta oleellista.

– Tekniikan kanssa pelaamisen pitää kiinnostaa, sillä pitemmille matkoille tehdään esimerkiksi lentosuunnitelmat ja painolaskelmat, Heinämäki muistuttaa.

Juha Heinämäki valmistautuu nousuun Piper Archer II:lla. Koneella on reissattu paljon Suomessa ja Itämerellä. Piperilla lennetään vuosittain reilut sata tuntia, kun ultrakevyen Ikaruksen tunnit jäävät alle sataan. Kuva: Lassi Puhtimäki
Juha Heinämäki valmistautuu nousuun Piper Archer II:lla. Koneella on reissattu paljon Suomessa ja Itämerellä. Piperilla lennetään vuosittain reilut sata tuntia, kun ultrakevyen Ikaruksen tunnit jäävät alle sataan. Kuva: Lassi Puhtimäki

Kilot tiedossa

Pilvien pitää olla vähintään 500 jalan eli reilun 150 metrin korkeudella ennen kuin taivaalle on asiaa. Terve järki on ilmassa kovaa valuuttaa.

– Kesäkuun hellepäivinä taivaalla oli vaikea päästä, kun pilvet olivat niin alhaalla. Kovalla sivutuulella on vaikeampi laskeutua. Ilmassa ei ole koskaan mukavaa, jos myrskyää. Isommalla koneella on aina vakaampi lentää, Kemppainen kertoo.

Ultrakevyiden koneiden yleistyessä myös lento-onnettomuuksien määrä räjähti hetkellisesti. Suomessa konetyypillä on rajoitettu 450 kilon maksimipaino, kun monessa muussa maassa se on 600 kiloa.

ilmailukerhon Ikarus painaa täyteen tankattuna 312 kiloa, joten matkustajat tavaroineen saavat painaa maksimissaan 138 kiloa. Isomman koneen Piperin kokonaispaino on 1157 kiloa.

– 99-prosenttisesti onnettomuudet johtuivat lentäjien virheistä. Kun painoa oli liikaa, bensan loppumisia sattui ja koneet sakkasivat helpommin, Kaleva arvioi. FL

Lue myös: Forssan seudun vierestä löytyy maankuulu Räyskälän kenttä.

Ilmailuyhdistys

Forssan seudun ilmailuyhdistys perustettiin 17.7. 1960.

Kerhon lentokalustoon kuuluu 4-paikkainen Piper Archer II ja 2-paikkainen ultrakevyt Ikarus C42 B. Lentokenttä sijaitsee Viksbergissä.

Lentotoiminnan lisäksi yhdistyksellä on myös lennokkitoimintaa, jota harrastetaan polttomoottori- ja sähkökäyttöisillä radio-ohjattavilla lennokeilla.

Kerho järjestää synttäri- ja polttarisankareille ns. esittelylentoja. Yleisölentoja ei muutamaan vuoteen ole tehty.

Lentolupakoulutus toteutettiin viimeksi 5 vuotta sitten. Ultrakevyen koneen teoriapuolen voi suorittaa kokonaan netissä. Lento-oppia saa esimerkiksi Helsingissä, Tampereella ja Porissa.

Uusimmat

Näkoislehti

1.10.2020

Fingerpori

comic