Lounais-Häme

Kerttu Nurminen lähikuvassa lasimuseon kesässä

-Se alkoi Tipusta vuonna 1976 ja päättyi Vernaan 12 vuotta myöhemmin, sanoo muotoilija Kerttu Nurminen.

Hän tarkoittaa ensimmäistä ja viimeistä suunnittelemaansa käyttölasisarjaa, joita Nuutajärvi valmisti sarjatuotantona.

Suolakko, pippurikko ja munakuppi nimettiin Tipuksi, jota valmistettiin sarjatuotantona vuoteen 1986. Monessa kodissa käytetään edelleen joka päivä Verna-sarjan lasiastioita. Verna oli myös viimeinen Nuutajärven lasitehtaan tuotantoon ottama käyttölasisarja.

Kerttu Nurmisen suunnittelemaa käyttölasia ja uniikkeja taide-esineitä on ihailtu vuosien varrella usein Suomen lasimuseon suomalaista lasia esittelevissä näyttelyissä.

 

Kesän päänäyttely esittelee ensi kertaa muotoilijan henkilökuvaa ja suhdetta lasiin puolen vuosisadan ajalta.

Alun perin keraamikoksi valmistunut Kerttu Nurminen viehättyi lasista Nuutajärvellä kesätyöntekijänä. Hän oppi tekniikan salat käytännön kautta Kaj Franckin, Oiva Toikan ja taitavien puhaltajamestarien ohjauksessa.

Nuutajärvellä Kerttu Nurminen ei saanut varsinaista opetusta, vaan taiteilijat ja mestarit panivat nuoren muotoilijan seuraamaan työskentelyään, kiertelemään hyteissä ja kokeilemaan rohkeasti.

-Kaj Franck sanoi jo taideteollisessa meille opiskelijoille, että Nuutajärven tehdas on meidän laboratoriomme. Siellä tutkimustyössä syntyneistä esineistä voi tulla sarjatuotantoa, Kerttu Nurminen kertoo.

 

Nuori keraamikko hylkäsi saven ja tempautui lasin maailmaan.

-Lasiesineen valmistuminen on niin elävä prosessi, jossa tapahtuu koko ajan. Aivan erilainen kuin keramiikka, jossa märän saven muovaamista seuraa kuivumisen ja polton odottelua, pölyä. Lasi imaisi mukaansa!

Vielä 1970-luvulla Nuutajärven taideverstaalla taiteilijat saivat lähes rajattomasti aikaa toteuttaa puhaltajien kanssa ideoitaan, vaikka samaan aikaan tehtaalla valmistettiin pääasiassa talouslasia sarjatuotantona.

Kerttu Nurminen ei arvota talouslasin ja taidelasin tuotantoa. Hänelle molemmat ovat olleet mielenkiintoisia työtehtäviä.

-Totta kai sarjavalmistusta varten suunnitellessa on otettava huomioon tekniikka ja toteutettavuus. Eräs ystäväni sanoi kerran, että teidän muotoilijoiden työhän on pelkkää kompromissien tekemistä. Tottahan se on, mutta aivan samoin tekninen toteutus rajoittaa taidelasin suunnittelua.

Tekniikka ei kahlitse suunnittelijaa, joka leikittelee uusilla ideoilla, hakee omille tuntemuksilleen lasin muotoa ja ennen kaikkea omaleimaisuutta.

 

Muistot ja luonto näkyvät yhä useammin Kerttu Nurmisen uusimmissa esineissä. Hän asuu edelleen Nuutajärvellä, jonne muutti 1970-luvulla miehensä kanssa.

Lapsuuden heinänukkien valmistuksesta syntyi jo vuonna 1995 idea graal-tekniikalla tehtyyn maljaan Heinätukka.

-Keräsimme lapsena heinätuppoja, huljuttelimme juuret valkeiksi ja valmistimme heinänukkeja!

Graal-tekniikka, värien käyttö, kaiverrus ja hiekkapuhallus toistuvat Kerttu Nurmisen esineissä läpi lähes koko tuotannon.

Taidelasia ja uniikkeja tekivät Kaj Franckin lisäksi 1960-luvulla Oiva Toikka ja Heikki Orvola. 1970-luvulla taiteilijajoukkoon liittyivät Inkeri Toikka ja Kerttu Nurminen.

Taidelasiverstaalla suunniteltiin uniikkiesineitä tilaustyönä esimerkiksi Stockmanille, Artekille ja Vuorelmalle näiden omien toiveiden mukaan.

Taidelasin pienimuotoinen sarjatuotanto sai vuonna 1975 nimen Art, johon koottiin töitä kaikilta Nuutajärven muotoilijoilta. Kerttu Nurmiselta kokoelmassa ovat mukana vuonna 1974 suunnitellut taidelasimaljat Akileija ja Hilla. FL

Kerttu Nurminen – Luontomatkalla lasin ihmemaassa. 18.5–19.8.Helena Tynell – Rakkaudesta lasiin – ja valoon. 18.5.–28.10.Hämeen ammattikorkeakoulu – A+ (Ambition in glass) 18.5.–28.6.

 

Uusimmat

Näkoislehti

24.9.2020

Fingerpori

comic