Lounais-Häme

Kestääkö turvaverkko, jos ote lipeää? Forssalaisnuoren tukihenkilönä toiminut joutui taistelemaan tuettavansa puolesta

Yhteiskunnan turvaverkon tehtävä on tulla ihmistä vastaan silloin, kun pohja elämältä putoaa. Kun perheiden ongelmat kasvavat hallitsemattomiksi, kuntien perhe- ja sosiaalipalvelut ovat ihmisen apuna.

Kun sosiaalihuollon resurssit ovat riittämättömät, se näkyy. Tämän tietää Jenni, joka toimi forssalaisen Jeren tukihenkilönä parin vuoden ajan.

Jennin mukaan Forssan perhe- ja sosiaalipalvelujen henkilöstön kuormittuminen näkyi asioiden hoidossa. Ei aina, usein asiat menivät myös paremmin. Mutta usein oli myös epäselvyyksiä.

-Tosinaan törmäsimme siihen, että lastenhuollossa oli tehty kummallisia päätöksiä ja useita puutteellisia kirjauksia. Itse sain sellaisen vaikutelman, että siellä on työntekijöistä pulaa. Sen perusteella miten asioita hoidettiin, vaikuttaa siltä, että lastensuojelun työntekijät ovat ylityöllistettyjä, Jenni sanoo.

 

Nuorempana huostaan otetun Jeren tukihenkilöksi Jenni päätyi sen jälkeen, kun Jere tuli täysi-ikäiseksi ja muutti sijoitusperheensä luota pois. Jennin tehtävänä oli tarjota miehensä Mikon kanssa Jerelle tukiverkko, viettää aikaa nuorukaisen kanssa ja auttaa ja neuvoa, kun oli vaikeaa.

Välillä Jere opiskeli ammattiopintoja, mutta opinnot jäivät jostain syystä kesken. Hän ei kuitenkaan lannistunut, vaan pyrki aina uudelleen löytämään sopivampaa alaa itselleen.

Jere asui itsenäisesti ja pitkän aikaa kaikki meni hyvin. Päihteiden kanssa oli ongelmia, mutta ne eivät ottaneet miestä totaalisesti hallintaansa. Jennin mukaan Jere tosin turhautui, koska vaikka häntä testattiin huumeseuloilla, varsinaista hoitoa ja apua hän ei saanut.

 

Jere asui itsenäisesti ja pitkään asiat menivät kohtuullisesti. Jossain vaiheessa vuokrat jäivät kuitenkin rästiin ja mies joutui häätöuhan alle.

Jenni otti yhteyttä sosiaalihuoltoon, koska huostaanotettuna Jere oli lastensuojelun jälkihuollon piirissä. Sijaishuollon päätyttyä jälkihuollon pitää turvata nuoren asuminen ja toimeentulo tietyn aikaa.

Jennin mukaan häädön syy johtui osittain Jeren omasta toiminnasta.

-Mielestäni paras ratkaisu olisi ollut ottaa käyttöön välitystili, jonka kautta Jeren rahat olisi ohjattu suoraan vuokranantajalle. Tämä ei kuitenkaan jostain syystä käynyt, Jenni sanoo.

Hän pyysi sosiaalihuoltoa kuitenkin tekemään kaikkensa, jotta häätö voitaisiin perua ja rästit saataisiin maksettua. Jenni katsoo, että nopeammalla toiminnalla häätö olisi voitu estää.

Tapauksen jälkeen Jerelle yritettiin saada Forssasta uutta asuntoa. Jennin kyselyihin vastattiin, että jälkihuollosta vastaavan henkilön mielestä asunnon puute ei kuitenkaan ole este asiakkaan kuntoutumiselle, vaan syynä oli puutteellinen päihdekuntoutus.

 

Jere sai tarpeekseen ja muutti muualle. Hänellä ei ollut vakituista osoitetta ja hänen päihdeongelmansa paheni entisestään. Yrityksistään huolimatta hän ei päässyt paikalliselle A-klinikalle eikä saanut sikäläisen sosiaalihuollon apua. Tämä siksi, koska hän oli edelleen kirjoilla Forssassa ja katsottiin Forssan sosiaalihuollon asiakkaaksi.

Jenni ei tässä vaiheessa enää ollut Jeren tukihenkilö, mutta tunsi olevansa ainoa, joka voi miestä auttaa. Hän kertoo soittaneensa kymmeniä puheluita eri kuntien sosiaalihuollon virkamiehille ja työntekijöille ja päihdehuoltoon. Monesti tuntui, että turhaan.

Lopulta, kun asia ei edennyt mihinkään, Jenni otti vapaata opinnoistaan ja piti yhteyttä sosiaalivirkailijoihin täyspäiväisesti.

Viikkojen patistelun jälkeen asia viimein eteni ja Jere pääsi päihdehuollon piiriin nykyisellä asuinpaikkakunnallaan.

Jenni kertoo saaneensa asian tiimoilta paljon ristiriitaista tietoa ammatti-ihmisiltä. Hänen mukaansa asioiden hoitamista hankaloitti myös se, että hänen yhteydenottopyyntöihinsä ei vastattu kohtuullisessa ajassa.

 

Kaikesta huolimatta Jenni haluaa uskoa, että lastensuojelun työntekijät yrittivät parhaansa.

Jenni ei viittaa pelkästään Jeren muuton jälkeisiin tapahtumiin. Kokonaiskuva on syntynyt koko tukihenkilökauden aikana.

Jenni kertoo miettivänsä, ovatko hänen ja Jeren edesottamukset sosiaalihuollon kanssa yksittäistapaus. Sosiaalihuolto on monelle viimeinen tukiverkko.

-Hirvittää ajatella, mitä voi sattua, jos vastaavaa tapahtuu yleisesti. Kaikki eivät välttämättä syystä tai toisesta pysty tai jaksa taistella oikeuksiensa puolesta.

Jennin mukaan häntä kyllä kuunneltiin, mutta asioihin reagoitiin lastensuojelussa hitaasti. Jennin mukaan Jeren tapauksessa sosiaalityöntekijät tuntuivat usein olevan ymmällään ja selkeitä vastauksia oli vaikea saada. Välillä yhteyshenkilöt vaihtuivat tai sitten yhteydenottopyyntöihin ei vastattu. Jenni kokee tulleensa pompotelluksi paikasta toiseen ja virkailijalta toiselle.

-Minusta tuntuu, että jos en olisi patistellut ja hiillostanut virkailijoita, poika olisi jäänyt täysin oman onnensa nojaan, Jenni sanoo.

Jutussa mainittujen Jennin, Jeren ja Mikon nimet on muutettu heidän henkilöllisyytensä suojaamiseksi. Juttu perustuu pitkälti Jennin kertomaan. Forssan seudun hyvinvointikuntayhtymän sosiaali- ja terveyspalvelujen johtajaa Riikka Lammintausta-Mäkelää pyydettiin ottamaan kantaa jutun väittämiin, mutta hän kertoi, ettei hän voi kommentoida yksittäistapauksia.

 

Kaupallinen yhteistyö

Uusimmat