Lounais-Häme Tammela

Khadija Balli löysi oman alansa osittain sattuman kautta – Nyt hän hoitaa ja auttaa vanhuksia ja nauttii työstään

Khadija Ballista tuli lähihoitaja ainakin puoliksisattumalta. Hän viihtyy työssään ja kannustaa nuoria hakeutumaan alalle.
Vanhusten auttaminen on lähellä lähihoitajana työskentelevän Khadija Ballin sydäntä. Hänen mukaansa alasta välitetään julkisuudesta turhan yksipuolista kuvaa. Kuva: Lassi Puhtimäki
Vanhusten auttaminen on lähellä lähihoitajana työskentelevän Khadija Ballin sydäntä. Hänen mukaansa alasta välitetään julkisuudesta turhan yksipuolista kuvaa. Kuva: Lassi Puhtimäki

Kohta 15 vuotta sitten Khadija Balli marssi Tammelan kotihoitoon ja ilmoitti olevansa halukas tekemään hoivatyötä.

– Siellä minulta kysyttiin, olinko todella valmis riskeeraamaan silloisen työsuhteeni kahden viikon pestin takia. Kyllä minä olin, Balli hymähtää.

Tuolloin hän oli laitoshuoltajana Eerikkilän urheiluopistossa vakituisessa työsuhteessa. Jonkin ajan kuluttua kotihoidosta soitettiin. Balli jätti vanhan työnsä ja otti tarjotun hoivapestin vastaan. Sillä tiellä hän on edelleen.

Ballin mukaan alavaihto tapahtui määrätietoisella päätöksellä, jonka taustalla olivat perhesyyt. Myös sattumalla oli pieni rooli päätöksenteossa.

– Kiinnostuin alasta isäni sairastumisen vuoksi. Isä päätyi Marokossa vuodepotilaaksi, ja siskoni hoitivat häntä. Minä olin täällä Suomessa, enkä päässyt osallistumaan hoitoon. Tämä sen sai ajattelemaan, että haluan olla vanhusten lähellä.

Ballin isä oli tuossa vaiheessa jo melko iäkäs. Vakava sairaus vei isän mennessään muutamassa vuodessa.

– Hoivatyön tekeminen kuitenkin lohdutti minua surun keskellä. Minulla oli tarve auttaa ihmisiä, ja edelleen vanhustyö on lähellä sydäntäni. Nyt voin todeta, että valitsin tuolloin itselleni oikean alan. En ole katunut valintaani päivääkään, hän sanoo.

Khadija Balli on tottunut vuorotyöhön. Osoitteesta toiseen hän siirtyy työssään autolla.

Työnteko on avannut silmiä

Käytännön hoivatyön tekeminen muutti Ballin mukaan hänen näkemyksensä koko alasta

– Tajusin, että työnkuva on paljon laajempi kuin aluksi osasin ajatella ja että hoiva-alalla pitää hallita todella monta osa-aluetta. Pelkkä perushoito ja huolenpito eivät riitä.

Pari vuotta alanvaihdon jälkeen Khadija Balli päätti ryhtyä opiskelemaan hoiva-alaa oppisopimuksella. Koulutus keskeytyi tosin välillä äitiyslomien vuoksi, mutta lopulta hän valmistui lähihoitajaksi vuonna 2014.

Hän on viihtynyt alalla hyvin. Yhteistyö asiakkaiden kanssa sujuu yleensä hyvin. Parhaimmillaan kanssakäyminen ikäihmisten kanssa on rikastuttava kokemus.

– Olen oppinut paljon monista asioista, esimerkiksi historiasta ja elämästä entisaikojen Suomessa.

Alasta annettu turhan yksipuolinen kuva

Khadija Balli viihtyy hoivatyössä, mutta yksi varjopuoli hänen mukaansa alalla on. Ainakin Forssan seudulla työvoiman puutetta on havaittavissa. Tämä näkyy muun muassa sijaispulana.

– Sijaisia on vaikea saada ja siksi hoitajien työmäärä vain lisääntyy. Myös työharjoitteluun tulevien hoitajaopiskelijoiden määrä on viime vuosina selvästi vähentynyt.

Balli pelkää, että alasta on annettu julkisuudessa turhan kielteinen kuva, joka ei vastaa todellisuutta. Pari vuotta sitten julkaistut uutiset joidenkin hoivalaitosten potilaslaiminlyönneistä saattoivat antaa osin yksipuolista kuvaa alan tilanteesta.

– On hyvä, että epäkohtiin puututaan. Mielestäni samalla olisi välittää myös toisenkinlaista viestiä. Alalla on paljon hoivayksiköitä, joissa tehdään ensiluokkaista työtä, Balli muistuttaa.

Yksi alan hyvistä puolista on Ballin mukaan se, että työtä riittää.

– Vanhuksetkin sanovat, että heitä on täällä paljon, joten työ ei ihan heti lopu.

– Olen itse houkutellut kaksi naista alalle. Toinen heistä vaihtoi pätkätyöt kaupan kassalla hoiva-avustajan töihin. Työt eivät ole kuulemma loppuneet, Balli naurahtaa. FL

Khadija Balli on viihtynyt perheineen Tammelassa erinomaisesti. Kuva: Lassi Puhtimäki
Khadija Balli on viihtynyt perheineen Tammelassa erinomaisesti. Kuva: Lassi Puhtimäki

Näkoislehti

27.9.2020

Fingerpori

comic