Lounais-Häme

Kiihottaminen kansanryhmää vastaan johtaa harvoin tuomioon – professori: syynä resurssipula

Euroopan neuvoston Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio (ECRI) näpäytti vuonna 2013 Suomea


raportissaan

siitä, että ”rasismi- ja/tai rotusyrjintäsyytteistä annettujen langettavien tuomioiden määrä on yhä pieni, koska tapauksia viedään oikeuteen harvoin, vaikka ilmiö on olemassa”.

ECRI:n raportti viittaa suomalaisiin viranomaistietoihin, joiden mukaan vuosien 2006 ja 2011 välisenä aikana oikeuteen oli tuotu 17 tapausta, joissa kyse oli ollut kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Niistä 13 oli johtanut tuomioon. Samassa raportissa ECRI suosittaa, että Suomen viranomaiset varmistaisivat rikoslain rasismin ja rotusyrjinnän vastaisten säännösten tiukemman soveltamisen.

Hypätään vuoteen 2016.

Maaliskuussa ilmestyneessä ECRI:n


väliraportissa

todetaan, että Suomessa ”on otettu useita askeleita suosituksen toteuttamiseksi”.

Lännen Media

pyysi Oikeusrekisterikeskuksesta tilastoa tapauksista, joita on käsitelty oikeudessa rikosnimikkeellä ”kiihottaminen kansanryhmää vastaan” vuosina 2012–2016. Tuona aikana tapauksia oli yhteensä tullut Suomen käräjäoikeuksiin 17. Niistä 15:ssa vastaaja oli tuomittu syytteen mukaisesti.

Onko Suomessa annettu edelleen liian vähän tuomioita kiihottamisesta kansanryhmää vastaan?

– Onhan se hyvin vähän siihen nähden, kuinka paljon rikokseen syyllistytään, sanoo Helsingin yliopiston rikos- ja prosessioikeuden ruotsinkielinen professori

Dan Frände

.

Hänen mielestään kyse on resurssipulasta: poliisilla ei ole aikaa paneutua kaikkeen vihapuheeseen, jota eri puolella internetiä esiintyy.

Sisäministeri

Paula Risikko

(kok.) tiedotti torstaina, että esimerkiksi nettipoliisin resurssit on arvioitava uudestaan.

Suomessa

kiihottamisesta

kansanryhmää vastaan -rikosnimikkeen syytteiden nostamisesta päättää valtakunnansyyttäjänvirasto, jonka tietoon tulevat ne tapaukset, joista poliisi on suorittanut esitutkinnan.

Valtakunnansyyttäjänviraston valtionsyyttäjä, yksikön päällikkö

Christer Lundström

ei ota kantaa, onko käräjäoikeuksissa käsitelty liian vähän tapauksia. Hän kuitenkin toteaa, että valtakunnansyyttäjän tietoon ei ole tullut ”suuria määriä” sellaisia tapauksia, jotka olisivat olleet aiheettomia.

Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori

Kimmo Nuotio

ei näe, että Suomessa olisi ”soveltamisaukkoa” tai sääntelyn räikeää ongelmaa. Hänen mukaansa käräjäoikeuksien lukua 17 selittää se, että Pohjoismaissa sananvapauden suojaamisen perinne on ollut verrattain vahva.

– On ajateltu, että se [kiihottaminen kansanryhmää vastaan] on kova rikosnimike, jonka soveltamiseen on henkinen kynnys, Nuotio sanoo.

Nuotio ei ota kantaa siihen, pitäisikö rikosnimikkeen soveltamisen kynnystä jollain tavalla laskea. Hänen mielestään on tiettyjä perusteita sille, miksi sitä ei kannata laskea.

– Yksi on sananvapauden arvostus. Toinen on se, että se on mielletty hyvin vakavaksi asiaksi.

– Mikään ei tietenkään ole betoniin valettua, Nuotio lisää.

Uusimmat

Näkoislehti

26.9.2020

Fingerpori

comic