Lounais-Häme

Kiina haluaa oman alueensa johtajaksi, mutta ei pyri Yhdysvaltojen kaltaiseksi supervallaksi, arvioi arvostettu Kiina-tutkija Linda Jakobson

Sydney
03.11.2018, 05:35

Ulkomaat

Kun Linda Jakobson oli kymmenvuotias, hän keräili aikakauslehdistä talteen Kiinan silloisen johtajan Maon kuvia. Elettiin vuotta 1970, perhe asui Yhdysvalloissa, jossa isä Max Jakobson työskenteli Suomen YK-suurlähettiläänä.
Kiina kiehtoi diplomaattiperheen tytärtä jo nuorena. Sittemmin maa on imaissut Linda Jakobsonin mukaansa. Yli 20 Kiinassa asutun vuoden jälkeen Kiinan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan erikoistunut tutkimusjohtaja muutti Australiaan.
Kiinan vaikutusvalta on Australiassa kuuma puheenaihe, ja maahan perehtyneille asiantuntijoille on kova kysyntä.
Jakobson ottaa vastaan työhuoneellaan Sydneyssä, jossa hän johtaa Kiina-suhteisiin erikoistunutta China Matters -organisaatiota. Kesä paahtaa päin pallon eteläpuolta, jakarandapuut kukkivat toimiston ulkopuolella.
Jakobsonin erikoisalasta on tullut yhä polttavampi keskustelunaihe myös Euroopassa ja Yhdysvalloissa.
Presidentti Donald Trumpin hallinto on lähtenyt edeltäjistään poiketen laajalla rintamalla aggressiivisesti haastamaan Kiinan nousua. Kauppasuhteet ovat tulehtuneet tullikiistan takia, ja viime aikoina Trump on syyttänyt Kiinaa myös suorasta sekaantumisesta Yhdysvaltain vaaleihin. Myös Kiinan asevarustelu ja aluevaatimukset Etelä-Kiinan merellä hermostuttavat Trumpin hallintoa.
Kiinan vaikutusvallan kasvu puhuttaa myös Euroopassa. Suomessakin on havahduttu Kiinan uuteen Silkkitie-hankkeeseen, joka ulottuu myös Suomeen. Kiinan pyrkimykset arktisella alueella on pantu niin ikään Suomessa merkille.

Mihin Kiina oikein pyrkii, miten maahan tulisi Suomessa ja länsimaissa suhtautua?

– En ole koskaan ajatellut, että Kiina haluaa globaalilla tasolla haastaa Yhdysvaltoja, Jakobson sanoo rauhallisesti.
Hänen mukaansa Kiina yrittää kyllä kasvattaa vaikutusvaltaansa globaalisti, mutta Yhdysvaltojen kaltaiseksi supervallaksi maa ei pyri.
– Kiinan kommunistisen puolueen valtiojohdon ensisijainen tavoite on pysyä vallassa, piste. He sanovat sen julkisestikin. He tekevät sen takaamalla, että talouskasvu jatkuu: että ihmiset ajattelevat, että huominen on parempi kuin tänään ja lasteni tulevaisuus on edes hivenen parempi kuin omani.
– Ja jotta talouskasvu jatkuu, heidän on pakko olla tekemisissä ulkomaailman kanssa.
Sen sijaan alueellisesti, Etelä-Aasian ja Tyynenmeren alueella, Kiina pyrkii Jakobsonin mukaan määrätietoisesti johtavaan asemaan.
Kun puhe kääntyy Kiinan alueellisiin tavoitteisiin, Jakobson vaihtaa kielen englantiin. Se taipuu nopeammin, tästä teemasta on tullut pidettyä puheita.
– Kiina haluaa tilanteeseen, jossa jokainen valtio tällä alueella huomioi Kiinan kannan tehdessään merkittäviä päätöksiä. Tätä tarkoitan dominanssilla.
Jakobsonin johtama organisaatio neuvoo muun muassa Australian hallitusta, oppositiota ja korkeita virkamiehiä.
Kysyntää ja rahoittajia löytyy, sillä Kiinan-vuosiltaan Jakobsonilla on ansiokas työhistoria. Tutkimustyön lisäksi hän on neuvonut seitsemän eri maan poliittista johtoa.

Voiko yhä olettaa, että Kiina kyllä jatkaa avautumistaan?

Länsimaat ovat pitkään kohdanneet Kiinan kansainvälisillä areenoilla sillä ajatuksella, että maa vasta totuttelee maailmanyhteisön jäseneksi ja ennen pitkää se väistämättä omaksuu kansainväliset pelisäännöt. Viime vuosina turhautuminen on kuitenkin kasvanut.
Yhdysvalloissa ja Euroopassa yhä useammat tahot ovat havainneet, että Kiina ei ole avaamassa markkinoitaan länsimaiden toivomalla tavalla. Valtion rooli Kiinan taloudessa ei ole suinkaan vähentynyt, ja kiinalaisyritykset valtaavat valtion tuen turvin maailmanmarkkinoita eri lihaksilla kuin länsimaiset kilpailijansa.
– Uskon että se tulee aina olemaan kitkan aihe länsimaisten teollisuusmaiden ja Kiinan välillä, Jakobson sanoo.
– Ainoa tapa jolla Suomen kaltainen maa pysyy kilpailukykyisenä on, että sen pitää aina olla yksi askel muiden edellä, oli kyse mistä tahansa teknologian alasta.
Kiina on itse lähivuosina isojen haasteiden edessä, sillä kasvuvauhdin ylläpitäminen ei enää onnistu ilman tuottavuuden kasvua ja vahvaa innovaatiokykyä.
Kiinan kommunistinen puolue onkin ladannut hurjasti resursseja innovointiin, ja maa pyrkii maailman huipulle tekoälyn ja älypuhelinteknologian kehittämisessä. Myös Kiinan kunnianhimoinen avaruusohjelma on herättänyt huomiota maailmalla.
– Luulen että yksi ongelma, minkä länsimaalaiset ja erityisesti suomalaiset tekevät, kun he arvioivat Kiinaa, on, että he edelleen ajattelevat, että Kiinan kommunistinen puolue jollain tavalla muistuttaa Neuvostoliiton kommunistista puoluetta, Jakobson sanoo.
– Kiinassa puolue toimii eri tavoin kuin Neuvostoliitossa aikanaan. Nämä ovat todella päteviä, koulutettuja, tehtäviinsä paneutuneita johtajia. Kyllä he tietävät, että ongelma innovaatioiden kanssa on se, että Kiinassa ei saa kaikista asioista puhua vapaasti. Kyllä he tietävät, että hierarkkinen kulttuuri ja kungfutselainen perinne, jossa opettajaa ei kyseenalaisteta, on haitallista innovaatioille.
Kiinalaiset pyrkivät ratkaisemaan ongelmaa antamalla verrattain vapaat kädet tietyille teknologiakeskittymille ja pyytämällä jatkuvasti Yhdysvalloista takaisin uransa aloittaneita huippututkijoita.
– He sanovat, että älä kyseenalaista puolueen oikeutta hallita tätä maata, mutta tuossa sinun instituutissasi sinulla on vapaat kädet tehdä mitä parhaaksi näet, jotta syntyy huipputuloksia.
– Tätä ei ole kirjoitettu mihinkään sopimukseen, mutta minulle on sanottu, että näin se tapahtuu.

Mihin suuntaan Kiina kehittyy lähivuosina?

– Paljon riippuu siitä mitä heidän ympärillään tapahtuu, Jakobson huomauttaa.
Yhdysvaltain linjamuutos on Pekingille kova paikka, ja tullikiistassa Kiina on jo vannonut vastaavansa samalla mitalla takaisin.
– Varmasti heidän strategiset ajattelijansa ovat olleet varautuneita siihen päivään, jolloin Yhdysvallat kerta kaikkiaan sanoo, että nyt riittää. Nyt se on tapahtunut.
– Itse näen mahdollisuuden, että Trump kääntää koko tullikiistan voitokseen, yhtäkkiä he sopivat jotain ja molemmat nousevat esiin voittajana. Trump on ennenkin yllättänyt meitä tällaisilla suunnanmuutoksilla.
Trump on kuitenkin valinnut ympärilleen Yhdysvaltain Kiina-vastaisimpiin kuuluvia ihmisiä, jotka eivät hevillä anna periksi. Vaikka tullikiista laantuisi, muu vastarinta mitä todennäköisimmin jäisi.
Jakobsonin mukaan Kiina reagoi panostamalla vastedes paljon siihen, että myös Euroopan maat hyötyvät yhteistyöstä Kiinan kanssa.
– Näille tarjotaan kaikenlaisia hyviä yhteistyömahdollisuuksia ja kaupankäyntietuja, joilla tasapainotetaan haittaa Yhdysvaltojen taholta.
– Toisaalta Kiinan johtajista tulee aina vain määrätietoisempia, kovempia ja itsekkäämpiä. Me näemme tätä jatkuvaa köydenvetoa lähivuosina.
Jakobsonin asiantuntemukselle riittänee siis kysyntää myös jatkossa.
– Teen tavallaan julkista palveluani täällä. Jotkut suomalaiset ovat kyselleet, että miksi et tee Suomelle. Ehkä vielä tulevina vuosina teen.
Suomen riippuvuus Kiinasta on kuitenkin huomattavasti pienempi kuin Australian, jossa noin 30 prosenttia viennistä menee Kiinaan. China Mattersia ei tarvita samassa mittakaavassa Suomessa.
Jakobson muistelee, millaista oli palata Suomeen nuorena Kiina-tutkijana 1990-luvulla.
– Siihen aikaan päätöksentekijät sanoivat minulle, että Linda, kaikki mitä kerrot Kiinasta, on kiehtovaa, mutta miten se liittyy Suomeen?
Vuodet Kiinassa ja Australiassa eivät ole heikentäneet Jakobsonin sidettä kotimaahan. Vahva isänmaallisuus on säilynyt perintönä isältä.
Miehensä ja muun perheensä kanssa Jakobson viettää vuosittain useita viikkoja lapsuutensa kesäpaikalla Raaseporin Snappertunassa.
– Vaikka asun ulkomailla, olen edelleen vain Suomen kansalainen. Kyllä Suomi tulee aina olemaan keskeinen osa elämääni.

STT

Kuvat:

Kaupallinen yhteistyö

Uusimmat