Lounais-Häme

Kirja on uskollinen ystävä

Jokioislainen Astrid Leino, 72, lukee viikossa noin 5–6 kirjaa.

– Määrä voi olla hieman alakanttiinkin, sillä ohuempia kirjoja menee helposti kaksi päivässä. Kirjat imevät mukaansa, eikä lukemista malta aina lopettaa, Astrid Leino sanoo.

Lukeminen on aina ollut hänelle rakkain harrastus.

– Lukuinnostukseni juontaa juurensa varhaislapsuuteen, jolloin elin kasvattiperheessä. Olin tynnyrissä kasvatettu, yksinäinen lapsi. Odotin vain, että pääsisin kouluun ja oppisin lukemaan. Lukemaan opittuani minulle aukesi täysin uusi maailma, Astrid Leino huokaisee.

Kasvattiperheessä vain läksyjen lukemista katsottiin hyvällä, muutoin Astrid luki salaa.

– Ahmin kaiken mitä käsiini sain, kuten Pellervot ja Maaseudun tulevaisuudet. Taloudesta löytyi vain yksi romaani, joka oli kaiken lisäksi piilotettu.

Kyseinen romaani oli Florence L. Barclayn kirjoittama Valkoiset sisaret, jonka Astrid lukemaan opittuaan kähvelsi itselleen.

– Luin sitä salaa kynttilänvalossa. Kirja sijoittui nunnaluostariin, jossa nunnat ja munkit tapasivat toisiaan salaa. Oli siellä joku sikiöiden hautausmaakin ja ties mitä, Leino nauraa.

Astrid palasi biologisten vanhempiensa luo 13-vuotiaana.

– Meitä oli kuusi sisarusta, joista minä olin vanhimmasta päästä. Äitini luki meille paljon. Siskonpedissä illalla kuunneltiin jopa suuria klassikoita, kuten Victor Hugon Kurjat. Äiti jätti kirjan aina jännittävään kohtaan, ja me lapset odotimme innolla seuraavaa iltaa.

Lohtua ja iloa

Lukuharrastus on säilynyt Astrid Leinon matkalla läpi koko elämän.

– Kirjat ovat olleet uskollisia ystäviä, vaikka elämässä olisi ollut vaikeaa. Olen saanut niistä paljon lohtua ja iloa, ehkä jopa vähän viisauttakin.

Nykykirjallisuus ei Leinoa suuremmin miellytä, kauhukirjallisuuteen tai dekkareihin hän ei tartu, mutta muutoin hän on melko monipuolinen lukija.

– Eniten minua kiinnostavat historialliset teokset, joka kertovat todellisista henkilöistä. Venäjän tsaarin ajasta kertovia kirjoja olen kahlannut läpi monet kerrat. Maantieto ja historia kiinnostavat minua, joten kirjojen kautta pystyy myös matkustamaan vaikka ajassa.

Kirjoissa hän nauttii kauniista kielestä ja taitavasta kuvailusta.

– Nautin tunnelman tai vaikka maiseman kuvailusta. Suosikkikirjailijoistani useimmat ovat miehiä. Olen hämmästynyt siitä, miten kauniisti miehet osaavat kirjoittaa. Miehiä mollataan muutenkin aivan liikaa, Leino näpäyttää.

Yhtä lailla kirjallisuuden kautta voi yrittää päästä kiinni ihmisen mieleen.

– Ihminen kiinnostaa, myös pahuus, koska sitä ei voi ymmärtää. Mietitään nyt vaikka Hitleriä ja tuhoa, jonka hän sai aikaiseksi.

Lukijana Astrid Leino eläytyy monesti kirjan tunnelmaan.

– Nauran tai itken usein lukiessani. Taannoin luin Elisabeth Ahon kirjoittaman Sisar-kirjan. Siinä oli surua, murhetta, tappoa ja tappelua, mutta myös sellaista tilannekomiikkaa, että havahduin nauravani ääneen.

Hän yrittää pitää lukemisesta yhden välipäivän viikosta.

– Joskus on pakko pitää taukoa, etten aina leijaile kirjojen maailmassa, milloin minäkin kreivittärenä, Astrid naurahtaa.

Kirjastossa löytöretkillä

Leinolla on kaksi tytärtä, viisi lastenlasta ja viisi lastenlastenlasta.

– Luin omille lapsilleni paljon ja työelämässä päiväkodissa pienille. He jaksoivat kuunnella, mutta toista se on nyt. Lapset eivät enää keskity, kun on niin paljon älylaitteita ja muita ärsykkeitä, Leino pahoittelee.

Astrid Leino lukee kirjansa vain ja ainoastaan kansissa.

– Mikään ei milloinkaan voita oikeaa kirjaa. Älylaitteelta en lukisi mistään hinnasta.

Astrid Leino muutti Puumalasta Jokioisille vuonna 2007.

– Kirjasto naapurustossani on tuttu paikka. Vierailen siellä pari kertaa viikossa löytöretkillä.

Monet valittelevat, että lukisivat enemmän, jos ehtisivät.

– Olen sitä mieltä, että aina on aikaa sille, mitä haluaa tehdä. Lukeminen on kannattava ja elämyksellinen harrastus.

Lisää kommentti

Jätä tästä kommenttisi

Uusimmat

Fingerpori

comic