Lounais-Häme

Kirjallinen taidekoti avaa ovensa päiväksi

Kaari Utrion ja Kai Linnilän luokse saavuttuaan huomaa välittömästi olevansa kulttuurikodissa.

Ulko-ovi avautuu pitkään, portaittain kohoavaan käytävään, jonka seinustoja peittävät kirjahyllyt ja taideteokset. Hyllyllä on veistoksia, seinillä maalauksia – taidetta on jokaisessa kohdassa, mihin vain taulu, grafiikanlehti tai litografia mahtuu.

 

Pitkän ruokapöydän vieressä on suuri tumma työ, jossa kaksi miestä näyttää keskustelevan syventyneesti. Linnilä kertoo, että kuvassa vänrikki Stool kertoo tarinaansa J. L. Runebergille. Työ on R. W. Ekmanin ja vuodelta 1857.

-Ekman maalasi tästä kohtauksesta kaksi versiota. Toinen versio on myös 1850-luvulta, Linnilä toteaa.

Pariskunta on teoksen kolmas omistaja. Edellisen omistajan tytär oli myymässä teosta, ja pariskunnalle tuttu, uskottu taidekauppias otti Linnilään yhteyttä. Taidekauppias muisteli, että Linnilä olisi julkaissut taulun kuvan kuvataidekirjassaan. Taululla oli jo ostaja, mutta hän halusi silti kertoa siitä. Linnilä ei teoksen kuvaa kirjoistaan löytänyt, mutta teos oli hänestä kiinnostava.

-Sanoin, että harmi, olisin kyllä ollut kiinnostunut ostamaan sen itselleni, Linnilä kertoo.

Onni oli myötä, sillä alkuperäinen ostajaehdokas perääntyi lopulta kaupoista – ja niin taulu päätyikin kirjailijapariskunnan Kotirinne-taloon.

 

Pariskunnan taidekokoelma on kertynyt luonnollisesti. Taiteenkeräilijöiksi he eivät tunnustaudu, mutta harrastajiksi kyllä. Teoksia on kertynyt vuosien varrella tutuilta taiteilijoilta, työn kautta ja toki myös kiinnostuksesta historiaa ja kulttuuria kohtaan.

Linnilä kertoo, että hankinnoissa ei ole noudatettu mitään erityistä teemaa tai punaista lankaa.

-Olemme vain hankkineet sitä, mikä kiinnostaa meitä sisällöllisesti tai muuten.

Kaari Utriota kiinnostaa teoksissakin luonnollisesti historia. Hän toteaa olevansakin mieltyneempi vanhoihin taideteoksiin kuin uudempiin.

-Suomessa on hirveän vähän 150-vuotiasta taidetta, joka olisi valmiiksi maalattua ja suomalaisilta taiteilijoilta, hän toteaa.

Suomalainen kuvataidekulttuuri on esimerkiksi eurooppalaiseen nähden vielä verrattain nuorta.

 

Kirjailijakodissa on kuitenkin myös nuorempaa taidetta. Ekmanin työn alla mielenkiintoista kontrastia tuo Kaj Stenvallin ankkataulu Mitä Lenin-setä todella sanoi. Taulussa Roope Ankka kyhjöttää peitetyssä nojatuolissa kävelykeppiin nojaten ja vaikuttaa pohtivan jotakin, ehkä hiukan murheellisesti. Teos on vuodelta 1989 ja hankittu suoraan Stenvallin ateljeelta.

-Sen jälkeen teos kiersi vielä vuoden näyttelyissä ennen kuin se tuli meille, Utrio kertoo.

Ruokailuhuoneesta löytyy myös Alpo Jaakolan maalaama alastonkuva.

-Se kuului ensimmäisiin taidehankintoihini nuorena miehenä. Taisin olla noin kaksikymmentävuotias. Ostin sen Jaakolan näyttelystä Helsingissä vuonna 1962. Tutustuin Jaakolaan näyttelyn aikana, Linnilä kertoo.

Sitä ennen hän oli jo nähnyt Jaakolan töitä ystävänsä Ilkka Juhani Takalo-Eskolan luona.

 

Taidekodissa esitellään myös Takalo-Eskolan Linnilästä maalaama muotokuva vuodelta 1976 sekä Pekka Vuoren maalaama Kaari Utrion muotokuva vuodelta 2002. Vuori piirsi myös Helsingin Sanomiin kirjailijapotretteja juttujen kuvituksiksi, ja Vuoren piirtämä kuva Utriosta on taidekierroksessa esillä.

Kaari Utrion mielestä piirrokset juttujen kuvituksina olivat ehkä kiinnostavampiakin kuin valokuvat.

-Piirroskuvassa tulee paremmin persoonallisuus esiin kuin valokuvassa.

 

Taidekierrokseen he osallistuvat mielellään. Kaari Utrio pohtii, että Somerolle on kerääntynyt merkittävä määrä luovien alan osaajia, joten on hienoa, että sitä tapahtumaviikon puitteissa päästään esittelemään.

-Ja nyt kun yhteiskunta menee yksityisyyttä, epäilyä ja pelkoa kohti, on kiva, että tässä pienessä pitäjässä ihmiset luottavat toisiinsa ja avaavat kotinsa, jotta ihmiset voivat tulla katsomaan puutarhaa tai taidetta, hän toteaa hymyillen. FL

 

Uusimmat

Näkoislehti

18.9.2020

Fingerpori

comic