Lounais-Häme Lounais-Häme

Kirjanpainajien parveilu jatkuu juhannukseen – Nyt on oikea aika poistaa vaurioituneet puut

Sienitaudit ja kevätahava näkyvät metsissä, mutta kirjanpainajia ei mittauskauden alussa ole ollut riesaksi asti.
Kaarnakuoriaisiin kuuluva noin puolen sentin pituinen kirjanpainaja on vanhojen kuusikoiden tuho. Kirjanpainajien toukkien parveilu jatkuu juhannuksen tienoille saakka. Kirjanpainajien iskiessä puuhun nestevirtaus katkeaa ja puu voi kuolla pystyyn jo vuodessa. Kuva: Lassi Puhtimäki
Kaarnakuoriaisiin kuuluva noin puolen sentin pituinen kirjanpainaja on vanhojen kuusikoiden tuho. Kirjanpainajien toukkien parveilu jatkuu juhannuksen tienoille saakka. Kirjanpainajien iskiessä puuhun nestevirtaus katkeaa ja puu voi kuolla pystyyn jo vuodessa. Kuva: Lassi Puhtimäki

Leuto ja lämmin talvi näkyy alueen metsissä. Metsänhoitoesimies Tapio Siivonen Metsänhoitoyhdistys Lounais-Hämeestä kertoo, että sienitauteja on ollut jonkin verran. Ruosteen runtelemasta puustosta hän on tehnyt myös ensimmäisen vahinkoarvion. Hyönteistuhoista ei toistaiseksi ole ilmoitettu.

– Taimia on noussut jäätymisen vuoksi ja kevätahavaa on ollut jonkin verran alueella. Vahingot keskittyvät alaville maille, jotka ovat hallanarkoja. Kirjanpainajista tulee vuosittain havaintoja, mutta ne ovat yksittäisiä.

Leuto talvi tarjoaa kaarnakuoriaisiin kuuluvalle hyönteiselle oivat lisääntymisolosuhteet. Tummanruskea ja noin puoli senttimetriä pitkä kirjanpainaja on erityisesti kuusikoiden painajainen.

– 3 000–5 000 yksilöä riittää yhden täysikasvuisen puun tappamiseen. Meidän alueellamme epidemiatasoa ei ole onneksi saavutettu, mutta Loimaan ja Punkalaitumen alueella taso on aiemmin ylitetty. Eniten kirjanpainajaa esiintyy Mäntsälästä itään päin.

Kirjanpainajien herkkua on tarjolla vähemmän

Suomen Metsäkeskus seuraa kirjanpainajan esiintymistä aktiivisesti. Rahoituksen ja tarkastuksen metsäneuvojana Forssan seudulla toimiva Kirsi Joukas-Niemi toteaa, että kirjanpainajan tuhojen määrää on vaikea ennakoida, kun mittauskausi on vasta alussa. Hän hoitaa kirjanpainajaseurantaa Luonnonvarakeskus Luken mittauspisteellä Loimaalla.

– Tyhjennys on tehty kerran toukokuun viimeisellä viikolla. Kirjanpainajia oli jonkin verran pyydyksessä, mutta vaikea ennakoida, miten tilanne kehittyy.

Leudolla talvella on hyvätkin puolensa, vaikka olosuhteet suosivat kirjanpainajia. Kun hakkuita tehdään tavallista vähemmän, myös kirjanpainajia puoleensa vetävää tuoretta hakkuutähdettä on vähemmän.

Kirsi Joukas-Niemi kertoo törmänneensä seudulla yksittäisiin kirjanpainajan iskemiin puihin. Vanhoissa rehevissä kuusikoissa ne myllertävät mielellään. Vahingoittuneet, mutta vielä tuoreet kuuset sekä korjuuta odottavat puut ovat otollisia kohteita.

Nyt on viimeinen hetki toimia

Kevät ja alkukesä ovat tuhojen ehkäisyssä isossa roolissa. Tärkeää olisi poistaa helpot kohteet ja ne puut, joihin hyönteinen on jo iskenyt. Kannan päästessä suureksi kirjanpainaja voi iskeä jopa terveisiin puihin.

– Nyt olisi korkea aika ja oikeastaan jo viimeiset hetket toimia, jos kirjanpainajaa havaitsee. Tuhot ovat lisääntyneet 2010-luvulla. Meilläpäin ne ovat olleet vielä suht pienimuotoisia ja hallittavissa, Joukas-Niemi kertoo.

Luken Loimaan mittauspisteellä kirjanpainajamassaa mitataan seuraavan kerran kesäkuun puolivälin jälkeen ja mittaukset tehdään myös heinä- ja elokuussa. FL

Näkoislehti

26.9.2020

Fingerpori

comic