Lounais-Häme Forssa

Kirjastotyötä viidellä eri vuosikymmenellä: Kirjastonhoitaja Ilkka Kononen aikoo avata kirjan kannet myös eläkepäivinään

Ilkka Kononen jättää työelämän, mutta kolumnistin kynä viuhuu myös eläkepäivillä.
Ilkka Kononen on monelle lounaishämäläiselle tuttu näky Forssan kaupunginkirjaston palvelutiskin takaa. Asiakkaiden palveleminen onkin Konosen mielestä työn parasta antia hyvän työyhteisön ohella. Kuva: Lassi Puhtimäki
Ilkka Kononen on monelle lounaishämäläiselle tuttu näky Forssan kaupunginkirjaston palvelutiskin takaa. Asiakkaiden palveleminen onkin Konosen mielestä työn parasta antia hyvän työyhteisön ohella. Kuva: Lassi Puhtimäki

Forssalainen Ilkka Kononen on monelle lounaishämäläiselle tuttu näky Forssan kaupunginkirjaston palvelutiskin takaa. Monelle kirjastonkäyttäjälle hän on se henkilö, joka on johdattanut kirjahyllyviidakon läpi oikean teoksen äärelle tai hankkinut niteen toiselta puolelta Suomea kaukolainana, kun sitä ei ole löytynyt Lounakirjastojen kokoelmista. Asiakkaat ovatkin olleet 12. kesäkuuta viimeisen työpäivänsä tehneen kirjastonhoitajan työn suurin rikkaus.

Se, miten Konosesta tuli kirjastonhoitaja, on hänen mukaansa melko klassinen tarina. Kirjat ja lukeminen ovat kiehtoneet häntä aina. Jo nuorena hän oli syntymäpaikkakuntansa Kiuruveden kirjaston suurkuluttaja. Välillä kirjasto veti nuorta Konosta niin paljon puoleensa, että kouluun menokin saattoi unohtua. Oppitunnit kuluivat joutuisammin kirjastossa kirjan sivujen kätkemään kertomukseen uppoutuneena kuin koulunpenkillä.

– Nyt uskallan tunnustaa, että lukuharrastuksen takia tuli välillä lintsattuakin. Lukiossa aloin pohtia sitä, miksi en tekisi harrastuksesta itselleni ammattia. Nuo ajatukset selkeyttivät aika paljon nuoren ihmisen elämänsuuntaa. Ainoa vaihtoehto opiskella kirjastonhoitajaksi 1970-luvun lopussa oli Tampereen yliopisto, Kononen muistelee.

Yliopiston ovet aukenivat ahkeralle kirjallisuuden harrastajalle ja edessä oli tarvottavana kirjastotieteen ja informatiikan opintopolku. Välillä luennolle meno tosin jäi kakkosvaihtoehdoksi, kun nuori opiskelija unohtui ahmimaan kirjailija Pentti Haanpään tai Tolkienin tuotantoa. Se ei kuitenkaan tahtia haitannut, sillä vuonna 1983 Konosella oli kädessään todistus yhteiskuntatieteiden kandidaatin tutkinnosta.

90-luvun taitteessa pikkulinnut lauloivat silloin Harjavallan kirjastossa työskennelleelle Konoselle forssalaisesta kirjastokulttuurista. Keskellä historiallista Kehräämöaluetta sijaitseva pääkirjasto, jossa resurssit olivat kunnossa ja työskentelytapa eteenpäin katsova, alkoi kiinnostaa häntä. Syksyllä vuonna 1991 muuttolaatikkoja purettiin Forssassa.

– Moderni kirjasto oli vetovoimatekijä, joka sai perheemme muuttamaan Forssaan. Tosin pian tuloni jälkeen alkoi kirjaston alamäki heikon taloustilanteen vuoksi. Resursseja vähennettiin, henkilöstöä irtisanottiin ja kaksikerroksinen kirjasto jäi menneisyyteen. Vanhoina, hyvinä aikoina kirjastossa oli töissä 27 henkilöä, nykyään meitä on 12, Kononen toteaa.

Vuosikymmenten aikana Kononen on päässyt seuraamaan kirjastoalalla tapahtuneita muutoksia läheltä. 70-luvulla Kononen työskenteli kirjastoissa, joissa tärkeimmät työkalut olivat kynä ja kirjoituskone. Internet-aikakauden alkaessa hän pääsi todistamaan ensimmäinen ”nettikoneen” hankintaa Forssan kirjastoon. Tietotekniikka on hyvä renki kirjastotyössä, mutta isännäksi siitä ei Konosen mukaan ole. Asiakaspalvelu on koko kirjastotoiminnan ydin.

– Kirjastoalan legendaa Hilkka Oravaa lainaten, ihmiset ja heidän kanssaan toimiminen on se, mikä kirjastotyössä on pysyvintä riippumatta siitä, missä pestissä kirjastossa toimii. Korona-aika osoitti, kuinka suuri rooli asiakkailla tässä työssä on. Kirjaston ollessa suljettu asiakkailta, heitä oli ikävä, Kononen sanoo.

Vankan kirjastoalan kokemuksen lisäksi Konosella on myös terävä kynä, josta osansa saavat niin kuntapäättäjät kuin valtakunnan poliitikotkin hänen Forssan Lehden kolumneissaan. 90-luvun puolivälissä Kononen lähetti silloiselle päätoimittajalle tekstinäytteen ja sillä tiellä kolumnisti on edelleen.

– Forssalaiset ovat hieno lukijakunta. He kiittävät suoraan hyvästä tekstistä ja eri mieltä olevat pitävät mölyt mahassaan. Vaikka kirjailija Waltari on todennut, että kolumnisti tyhjentää aihelaarinsa viidessä vuodessa, ainakaan toistaiseksi niin ei ole kohdallani vielä käynyt. Aiheita on maailman pullollaan, oman näkökulman löytäminen on hankalampaa, kolumnisti naurahtaa.

Eläkepäiviään Kononen ei juuri ole suunnitellut. Tyhjä päiväjärjestys on hyvää vastapainoa työelämän aikataulutetulle arjelle. Virallisesti Kononen jää eläkkeelle 1. syyskuuta. Ennen eläkepäiviä on kuitenkin aika lomailla.

– Olen pohtinut, miksi nyt, kun jonkun muun paperille naputtelemaa ohjelmaa ei ole, sellainen pitäisi itse tehdä. Koskaan ei tiedä, mitä elämä tuo tullessaan. Se on ainakin varmaa, että kirjan kannet aukeavat myös eläkepäivillä ja kyseenalainen mielipidekirjoittelu jatkuu, jos paikallislehti niin suo, Kononen summaa. FL

Ilkka Kononen

Syntynyt vuonna 1956 Kiuruvedellä.

Perhe: Vaimo Hely ja kolme aikuista lasta.

Koulutus: Yhteiskuntatieteiden kandidaatti Tampereen yliopistosta.

Harrastukset: Jalkapallo, leipominen ja mustikanpoiminta.

Työura: 40 vuotta kirjastoalalla, joista 29 vuotta Forssan pääkirjaston palveluksessa.

Kirjavinkit kesälomalaiselle: Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä, J.R.R Tolkien: Taru sormusten herrasta, Veikko Huovinen: Koirankynnenleikkaaja ja Olli Jalonen: Taivaanpallo.

Motto: ” Eppäillä soppii.”

Uusimmat

Näkoislehti

22.9.2020

Fingerpori

comic