Lounais-Häme Forssa

“Kirjat ja lukeminen on yhtä kuin kieli” – Arja Kanerva kannustaa lapsiperheitä kirjan ääreen

Arvostettu lastenkirja-alan vaikuttaja Arja Kanerva määrittelee äidinkielen ajattelun välineeksi ja parhaaksi perinnöksi, jonka lapselle voi antaa.
Latenkirjat ovat Laura Kanervalle mieluisia selattavia. Tässä tutkailtavana näyte kuvitukseltaan groatilaisesta teoksesta Valtteri ja hurja joukko. Kuva: Tapio Tuomela
Latenkirjat ovat Laura Kanervalle mieluisia selattavia. Tässä tutkailtavana näyte kuvitukseltaan groatilaisesta teoksesta Valtteri ja hurja joukko. Kuva: Tapio Tuomela

Forssaan reilu vuosi sitten paluumuuttajana asettunut Arja Kanerva korostaa kirjojen ja äidinkielen muodostavan perustavanlaatuisen yhtälön elämässämme.

– Kirjat antavat lapselle äidinkielen. Se on paras perintö, jonka lapselle voi antaa. Kieli on ajattelun väline, sen avulla lapsi ottaa maailman haltuun. Tämä tapahtuu pitkälti lukemisen ja kirjallisuuden avulla, Kanerva tiivistää.

Hän täydentää johtopäätöstä huomauttamalla, että kun kielen kerran on oppinut, sitä ei voi kukaan ottaa pois. Hän painottaa lukutaidon elinikäistä merkitystä, jonka arvoa ei pidä väheksyä edes nykytekniikan aikakautena. Päinvastoin.

– Juuri erityyppisten tekstien lukutaitoa ja ymmärtämistä tarvitaan yhä enemmän.

Syntyjään forssalainen Arja Kanerva suoritti ylioppilastutkinnon Forssan yhteislyseossa vuonna 1966. Koulun ohella hän oli tehnyt tuttavuutta niin kuvataiteen ja teatterin kuin kirjallistenkin rientojenkin saroilla.

Kuhankosken Killan jäsenenä Kanerva osallistui kouluaikana yhdistyksen yhteisnäyttelyihin ja suunnitteli Ateneumiin hakeutumista.

Hän oli niin ikään perustamassa muun muassa Pertti Munckin ja Iris Palen kanssa Forssaan nuorisoteatteria. Teatteriharrastus jatkui Helsingissä Hämäläis-Osakunnassa ja Ylioppilasteatterissa. Draamakirjallisuus eli nykyinen teatteritiede liittyi myös opintoihin.

Kirjallisuus oli kuitenkin se, joka voitti.

– Olin kirjoista erityisen kiinnostunut aivan pikkulapsesta asti. Sitten aikanaan huomasin kirjastoharjoittelijana lastenkirjallisuuden yleistasoltaan siinä määrin matalaksi, että minussa heräsi kutsumus tehdä jotakin asian korjaamiseksi, Kanerva summaa.

Latenkirjat ovat Laura Kanervalle mieluisia selattavia. Tässä tutkailtavana näyte kuvitukseltaan groatilaisesta teoksesta Valtteri ja hurja joukko. KUVA: LAssi Puhtimäki

Hänestä tuli kustannustoimittaja, kirjallisuuskriitikko ja kääntäjä, erityisalueena lastenkirjallisuus, elämäntyö, joka jatkuu edelleen.

Hän on muun muassa kääntänyt suomeksi yhteensä lähes sata lasten- ja nuortenkirjaa ruotsin, saksan ja englannin kielistä.

– Ennen muuta kääntämisessäkin pitää hallita tämä suomen kielemme, hän huomauttaa.

Kritiikkiä lasten- ja nuortenkirjoista Kanervalta on syntynyt muun muassa Demariin 1970-luvulla sekä alan erikoislehtiin kuten Onnimanniin sekä Kuvittajaan. Kanerva on toiminut ja toimii edelleen sekä kotimaisissa että kansainvälisissä kuvakirjoihin ja kuvitukseen liittyvissä raadeissa.

Näihin lukeutuvat esimerkiksi Bratislavan kansainvälinen kuvitusbiennaali ja kotimaisista Grafian Rudolf Koivu -palkintoraati ja Lastenkirjainstituutin Punni-palkintoraati.

Merkittävää työtä Kanerva on tehnyt myös luennoimalla lastenkirjallisuudesta sekä lukemisen merkityksestä ympäri Suomea kohderyhminään muun muassa kirjastonhoitajat sekä lasten parissa työskentelevät.

Mieleisenä havaintonaan hän on pistänyt merkille lukemisen vahvan esiinnousun.

– Sen puolesta on syntynyt erilaisia kampanjoita kuten vaikkapa vastikään vietetty valtakunnallinen lukuviikko.

– Pidän erittäin tärkeänä, että vanhemmat lukisivat lapsille aivan pienestä pitäen ja harrastaisivat myös itse lukemista. Kun lapset näkevät vanhempiensa lukevan, tapa tarttuu myös heihin.

Latte-siili ja vesikasvi-kirjat kuuluvat Arja Kanervan suosikkeihin. Hän on kääntänyt teokset suomeksi suomenruotsalaisen Sebastian Lybeckin alkuperäisteksteistä.

Kirja on myös hyvä väline rauhoittumiseen.

– Kun aikuinenkin keskittyy lukemiseen, hän ei ajattele samalla muita asioita, odottavia tiskivuoria ja maksamattomia laskuja. Yhteinen lukuhetki voi tarjota sekä lapselle että aikuiselle lepopaikan, jossa saa vain olla ilman, että tarvitsee suorittaa tai pärjätä.

– Olen paljon puhunut ja kirjoittanut myös hiljaisuuden puolesta. Lapsikin tarvitsee omaa aikaa ja hiljaisuutta. Ne auttavat häntä myös keskittymään paremmin, antavat aikaa kuunnella omia ajatuksia. Hiljaisuuden kirjat, levolliset kuvat ja tarinat, sopivat hyvin tähän tarkoitukseen.

Kanerva katsoo kuvakirjoille kuuluvan aivan oma asemansa taidekasvatuksen välineenä.

– Kuvakirja on lapsen ensimmäinen taidegalleria, hän määrittelee tsekkiläistä kuvittajaa ja kirjailijaa Kveta Pacovskáa lainaten.

Paluumuuttoaan Forssaan Arja Kanerva luonnehtii osin sattumaksi, mutta hyväksi osoittautuneeksi ratkaisuksi. Hän huomauttaa säilyttäneensä yhteyden synnyinseutuunsa kaikkina väliin jääneinä vuosikymmeninä.

– Nyt on kuitenkin nähnyt tutun kaupungin ihan eri näkökulmasta ja osaa arvostaa monia asioita, jotka täällä toimivat hyvin.

– Forssassa on myös runsaasti vireää toimintaa, johon voi halutessaan osallistua. Kunhan vielä saataisiin julkinen liikenne, mukaan lukien lähiliikenne, paremmalle tolalle niin, että autottomatkin pääsivät nauttimaan lähiseutujen tapahtumista ja muusta tarjonnasta. FL

Lue myös kääntäjä Kersti Juvan haastattelu

Arja Kanerva

Syntynyt 1945 Forssassa.

Ylioppilas Forssan yhteislyseosta 1966.

Opiskelemaan Helsingin yliopistoon 1966 venäjän kieltä ja kirjallisuutta sekä teatteritiedettä ja tiedotusoppia.

Kirjastoharjoittelua, myös kesätöissä Forssan kaupunginkirjastossa 1972 mukaan lukien osallistuminen Forssan aluesairaalan ja vanhainkodin laitoskirjastojen perustamiseen.

Julkaisutoimittajaksi Kirjastopalveluun Helsinkiin 1972.

Lasten kirjakauppaan Helsinkiin kirjakaupan hoitajaksi 1977.

Kustannustoimittajaksi Lasten Keskukseen 1992.

Toimituspäällikkö, erikoistoimittaja Lasten Keskuksessa, eläkkeelle 2008.

Uusimmat