Jaahas. Ensimmäiseen ongelmaan koekaniini törmää jo juttukeikkaa sopiessaan – mistä saada sopivankokoiset, kokoa 40 olevat taitoluistimet lainaksi, kun Hämeenlinnan Taitoluistelijat ry:n päävalmentaja Satu Hankela tyrmää ehdottomasti kaunoluistimilla luistelun.
Ongelma ratkeaa, ja opettajaksi lupautuu yhdistyksen entinen puheenjohtaja Helle Halla-aho. Treffit tehdään ei enempää eikä vähempää kuin Ritarihallin jäälle perjantaiksi kello 15:ksi, jolloin luistelijoiden jääaika alkaa. HPK-fanina jo ajatuskin maineikkaalla jäällä kiitämisestä houkuttelee.
Mutta hokkarit ja kaunarit naulaan, on aika sujauttaa jalat lainataitoluistimiin, jotka jo ensituntumalta imaisevat jalat tukevasti otteeseensa.
Tukea on sekä luistimen sisällä että varressa niin, että pelottaa, pystynkö luistimien puristukselta ja jäykkyydeltä mitään edes tekemään.
Helle Halla-aho katsoo nauhojen solmimistani ja tulee ja kaappaa lopuksi jalkani äitimäisesti syliinsä. Hän pujottelee nauhojen rusetit ja päät vielä niin, ettei jäällä vahingossakaan pysty niihin luistimien terillä sotkeutumaan.
On aika astua jäälle.
Halla-aho tiedustelee, olenko aiemmin luistellut. Kun vastaan kyllä, jätän vielä kertomatta, että yksi kaupungin luistelumestaruuskin on kouluvuosilta takataskussa Vanhalta kentältä.
Jäällä olosta on aikaa. Lasten kanssa kai viimeksi olen siellä pyörinyt muutamia vuosia sitten. Hokkareillakaan en ole koskaan luistellut.
Yritän tiedustella, mitä kaikkea oppitunnilla on luvassa ja mitä minulta vaaditaan.
– Katsotaan ensin, missä mennään – pysytkö jäällä yhdellä vai kahdella jalalla. Usko itseesi. Rohkeasti liikkeelle. Jää on oma elementtinsä. Mitä enemmän pelkää, sitä jäykemmäksi tulee. Tunnustelet ensin jäätä. Kaikkea ei tarvitse heti osata, Halla-aho vastaa.
Oikean painopisteen löytämiseen taitoluistimella menee tovi. Se kun ei ole samanlainen kuin kaunoluistimilla.
Välillä olen kaatua oudoilla terillä eteen-, välillä taaksepäin, mutta pysyn pystyssä. Saa komennon pehmentää polvia enemmän koukkuun ja siirtää yläkehoa hieman eteenpäin. Se auttaa.
Halla-aho puhuu taitoluistelun termeistä: terän etu-, taka- ja keskiosasta sekä ulkoterästä ja ulkokaarista, sisäterästä ja sisäkaarista. Niitä kun tulen tarvitsemaan.
Halla-aho näyttää edeltä, miten liukuja tehdään oikeaoppisesti. Jalat v-asennossa, ja toisella jalalla potkaistaan vauhtia, mutta jalan pitääkin jäädä ilmaan suoraan takaviistoon. Piikkien rohinaa ei sallita.
Teen myös suoria liukuja yhdellä jalalla ja “piparkakkuja” eteen- ja taaksepäin: seison ensin jalat yhdessä ja polvista joustamalla annan vauhtia kuin isoja palloja jäähän piirtäen.
Opettelen sirklausta eteenpäin huutojen “Pidä jalat koukussa, saat voimaa potkuihin! Suorista sisempi jalka, suorista potkaiseva jalka!” kaikuessa hallissa.
Ja minä kun luulin osaavani sirklata – ja osaankin, mutten taitoluistelijan sulokkuudella.
Halla-aho piirtää piikeillään jäähän kolmosen, jonka alempaa kaarta menen ensin vasemmalla jalalla eteenpäin kääntyen keskellä ja vaihtaen luistelevan jalan oikeaan.
Pian jäähän piirretäänkin jo kaksi viivaa. Tarkoitus on hypätä – muistaakseni valssihyppy – toiselta viivalta toiselle tehden ilmassa sama, äskeinen käännös ja sitten liukua taaksepäin yhdellä jalalla. Hoituu kuin hoituukin. Ei ehkä kauniisti, mutta silti.
Liikkeestä riippuen Helle Halla-aho nappaa välillä käsistäni kiinni ja auttaa pysymään pystyssä, jotta voin keskittyä liikkeen tekemiseen oikein.
Välillä hän huomauttaa hartialinjasta, jolla voi ohjata liikkeen suuntaa.
On tullut piruetin teon aika. Halla-aho suosittelee sen tekemistä ensin kahdella jalalla.
Jonkinlaisen piruetin olen osannut lapsuusvuosista asti, mutta huomaan, että taitoluistimilla se on paljon helpompaa. Tosin piruetista ulos tuloni tuntuu vain jatkavan kiertoliikettä ja päässä pyörii.
Samaan aikaan ympärilläni Hämeenlinnan Taitoluistelijoiden juniorit pyörivät toinen toistaan hienompia piruetteja kuin vanhat tekijät. Pysyn kuitenkin pystyssä, ja jotain kehun tapaistakin kuulen Halla-ahon sanovan:
– Se oli jo sinne päin.
Jääkone valtaa hetkeksi Ritarihallin kentän, ja taitoluisteluväki siirtyy pukukoppiin.
Helle Halla-aho kehottaa ottamaan jäädyttämisen ajaksi taitoluistimet pois jalasta, jotta veri pääsee kiertämään. Hyvä neuvo. Hörppäämme kupin kahvia, ja jalatkin elpyvät.
Vielä veri vetää jäälle. Tauon jälkeen teemme pitkää kyykkyliukua kahdella jalalla. Se sujuu muuten, mutta en meinaa päästä riittävän syvälle kyykkyyn, koska luistimet ovat niin jäykät eivätkä taivu nilkasta.
Hyppykoulutus etenee varsahyppyyn, eli liu’un toisella jalalla ja annan toisella potkuilla vauhtia, kunnes teen pienen hypähdyksen vauhdin antamisen sijaan. Mitä enemmän teen, sitä paremmin menee. Kohta meneekin jo kolme peräkkäin. Ihah-haa!
On aika tehdä vaakaliuku. Se menee Helle Halla-ahonkin mielestä ihan mukiinmenevästi. Parannettavaa silti on.
– Jalkaa vielä korkeammalle ja rintaa pystyyn niin, että timantit näkyvät! kuuluu komento naiselta, jolla on itsellään kaulassa useita kaulakoruja.
Jäällä vielä pyörivät kolme taitoluistelijalupausta alkavat näyttää kärsimättömiltä. Halla-aho kertoo, että heidän pitäisi päästä harjoittelemaan musiikin tahdissa kilpaohjelmiaan, joten on aika päättää Dancing on Ice Hämeenlinna.
Itselleni annan rohkeudesta, pystyssä koko puolitoista tuntia pysymisestä ja selkäni hiestä kouluasteikolla täyden kympin ja koekaniinina lajille täydet viisi porkkanaa.
Helle Halla-ahollakin on sanansa sanottavana koekaniinistaan.
– Ihan tosi hyvin suoriuduit. Teitä aikuisia on kiva opettaa, kun te omaksutte asiat niin nopeasti.
Eli hyvin selvisin, varsinkin jos vertaa laulaja Saara Aallon harjoittelumäärään Dancing on Ice UK -tv-ohjelmaa varten: aluksi 30 yksityistuntia ja partnerin kanssa harjoittelua viisi tuntia vuorokaudessa. HÄSA
