Koira on metsässä kuin lapsi Linnanmäellä – Forssan seudulla harjoittelee monta nelijalkaista pelastajaa

Somerolainen Satu Soina avaa farmarinsa tavaratilan. 2,5-vuotias kultainennoutaja Vilja katsoo koirahäkistä omistajaansa kysyvästi. Joko päästään töihin?

Ollaan syvällä Tammelan metsässä, ja Forssan seudun Pelastuskoirat -yhdistyksen jokaviikkoiset harjoitukset ovat juuri alkamassa.

Paikalla on yhdistyksen viisi aktiivia, jotka harjoittelevat säännöllisesti. Jokaisella on tavoitteenaan saada valtuudet toimia koiransa kanssa oikeissa pelastustehtävissä.

Lähimpänä virallista hälytyskelpoisuutta on kultainennoutaja Vilja. Se on suorittanut maastohaun peruskokeen, ja tänä syksynä se menee jälkikokeeseen. Jos se läpäisee vielä käyttöönottotarkastuksen, se voi alkaa etsiä kadonneita ihmisiä metsistä.

Koira on korvaamaton apu etsijälle

Suomen Pelastuskoiraliiton mukaan tällä hetkellä hälytyskelpoisia koirakoita toimii Suomessa 118. Koirakko tarkoittaa koirasta ja ohjaajasta muodostuvaa työparia.

Koira on tarkan hajuaistinsa ansiosta korvaamaton apu kadonneen etsinnässä. Koira voi löytää ihmisen jopa vuorokausia vanhan jäljen perusteella tai jopa satojen metrien päästä pelkästään ilmasta haistamalla.

Kaupungissa pelastuskoirat suorittavat niin sanottua tunnistusetsintää. Koiralle annetaan kadonneesta henkilöstä haju, ja sen pitää löytää juuri kyseinen haju kaikkien muiden joukosta.

– Yhdistyksemme keskittyy harjoituksissa myös tunnistusetsintään, koska usein muistisairaat eksyvät taajama-alueille, sanoo Forssan seudun Pelastuskoirat -yhdistyksen puheenjohtaja Silja Kaija.

Vesisade helpottaa etsintää

Nyt ollaan kuitenkin keskellä metsää, jossa ihmisten hajuja on hyvin rajallisesti. Täällä koiran tehtävänä on etsiä mikä tahansa ihminen, joka sattuu olemaan koiran etsintäalueella. Koska kyseessä on harjoitus, etsittävänä on vuorollaan joku koiranomistajista, mutta periaatteessa kohteeksi voisivat joutua myös marjastajat ja retkeilijät.

Kultainennoutaja Vilja on jäljestyksessä omimmillaan. Omistajansa mukaan se on syntynyt jälkikoiraksi.

– Vilja hoksasi jo pentuna, mistä tässä hommassa on kyse, Satu Soina sanoo ja pukee koiralleen pelastusvaljaat päälle.

Vettä vihmoo taivaan täydeltä, mutta Viljan kannalta tämä on juuri täydellinen etsintäsää. Jäljestys on tavallista helpompaa kostealla kelillä, koska sade painaa etsittävän ihmisen hajumolekyylit maahan koiran nenän ulottuville. Kuiva ja tuulinen päivä olisi kaikista haastavin, koska tuuli levittää ihmisestä lähtevää hajua ympäriinsä ja lämmin ilma nostaa hajumolekyylit korkealle.

Juttu jatkuu videon jälkeen.

Yhteistyötä

Pelastustehtävä on koirakolle vastuullinen. Usein oikeassa pelastustyössä etsittävä alue jaetaan tonteiksi, joista kukin koirakko vastaa. Omistajalla täytyy olla niin kova luottamus koiraansa, että hän voi ilmoittaa varmasti, löytyykö etsittävä henkilö koirakolle määrätyltä alueelta.

Luottamus syntyy vain kokemuksen kautta.

Omistajan pitää osata lukea koiraansa kuin avointa kirjaa. Täytyy huomata, onko koira saanut vainun vai etsiikö se vasta jälkeä. Omistajan pitää myös tietää, miten koira reagoi kadonneelta ihmiseltä tippuviin esineisiin ja milloin se alkaa väsähtää.

Kaikki koirat suhtautuvat vastaan tuleviin ärsykkeisiin niin eri tavoin, ettei kukaan muu kuin koiran kanssa paljon harjoitellut osaa tulkita eläintä oikein.

Hippulat vinkuen kohti kohdetta

Kun Vilja lähtee pelastustehtävälle, se painaa nenänsä maahan ja etenee rauhallisesti, kohta kohdalta nuuskien maastoa. Vilja on ollut pennusta asti huolellinen. Sen työskentelytapa on järkevä, koska se säästää energiaa pitkällä ja vaativalla tehtävällä.

Onnistuminen ei kuitenkaan vaadi koiralta rauhallista luonnetta. Esimerkiksi somerolaisen Jorma Helanderin nuori koira Äijä syöksyy tehtävälleen hippulat vinkuen. Se pinkoo vettä valuvaan pusikkoon sellaista vauhtia, että ulkopuolinen voisi luulla sen saaneen hepulikohtauksen. Todellisuudessa Äijällä on tarkka päämäärä, ja se löytää etsimänsä nopeasti.

Koirilla on myös erilaisia tapoja ilmoittaa ohjaajalleen löydöstään.

Viljalle on luontaisinta jäädä etsittävän äärelle haukkumaan, kun taas Äijä nappaa valjaissa roikkuvan kapulan suuhunsa ja palaa ohjaajansa luokse. Kapula viestittää omistajalle, että etsittävä on löytynyt. Sen jälkeen koira johdattaa auttajan löydetyn henkilön luokse.

Rusakko jää toiseksi, kun etsittävänä on ihminen

Millä perusteella omistaja sitten voi luottaa siihen, että koira tekee työnsä huolella?

Norjassa oikeissa etsintätehtävissä Venla-koiransa kanssa ollut ypäjäläinen Tanja Konttila selostaa pelastustilanteen koiran näkökulmasta:

– Koira tottuu siihen, että kun laitetaan pelastusvaljaat päälle, se keskittyy etsimään ihmistä. Vaikka koira vapaa-ajalla lähtisikin rusakon perään, jahtaaminen ei kiinnosta sitä pelastustehtävän aikana. Ihmisen löytämisestä tulee sille suurempi palkkio: herkkuja, leikkiä ja kehuja.

Konttilan mukaan pelastustehtävä on koiralle muutenkin miellyttävä kokemus. Eläin pääsee käyttämään omia vahvuuksiaan, juoksemaan luonnossa ja viettämään aikaa omistajansa kanssa.

– Pelastusharjoitukset ovat koirille vähän kuin Linnanmäki lapsille, Konttila tuumaa. _FL

Forssan seudun Pelastuskoirat ry

Forssan seudulla toimiva yhdistys, joka kouluttaa koiria ja ohjaajia vapaaehtoisen pelastuspalvelun hälytysryhmiin.

Järjestää pelastusharjoituksia joka maanantaiaamu ja joustavasti jäsenten aikataulujen mukaan.

Harjoitukset pidetään eri puolilla Forssan ja Someron seutua, tyypillisesti metsässä.

Paikkaa vaihdellaan, jotta koirat oppivat toimimaan myös vieraassa maastossa.

Harrastukseen osallistuu eritasoisia koiria. Jotkut ovat konkareita, toiset vasta aloittelijoita.

Pelastustehtävät soveltuvat reippaalle ja hyvähermoiselle koiralle. Koiran on myös oltava hyvin ohjaajansa hallinnassa.

Arka tai aggressiivinen koira ei sovellu pelastuskoiraksi.

Yhdistykseen ei kuulu toistaiseksi yhtäkään Suomessa hälytyskelpoista pelastuskoiraa.

Hälytyskelpoisuuden saaminen vaatii tarkkojen kriteerien täyttymistä.

Yksi yhdistyksessä toimivista koirista on hyväksytty pelastuskoiraksi Norjassa.