Lounais-Häme

Koivunmahla korvaa iltapäiväkahveet

Kylmä kevät teki tepposet kiipulaiselle Ensio Hakamäelle. Hän ei saanutkaan tehtyä simaa vapuksi. Tai sai muuten, mutta ei aineesta, josta halusi. Hakamäki on nimittäin mahlamiehiä.

-Laitoin jo pikkupoikana pullon koivun oksaan roikkumaan, Hakamäki muistelee.

Viimeiset 30 vuotta mahla on ollut hänelle ainoa oikea juoma näin keväällä. Hänen iltapäiväkahveensa on mahlaa.

-Mahlaa ja siihen puolukkahilloa… ja paakelsi.

Hakamäki tekee aamupuuronsakin mahlaan.

-Mahla on pehmeämmän makuista kuin pelkkä vesi, vaikka vettähän mahla on.

Pehmeys tulee koivusokerista. Ja ksylitolihan on terveellistä.

-Uskon, että mahla auttaa vähän kaikkiin vaivoihin.

Vappusima täytyy tänä vuonna tehdä ihan tavallisesta vedestä. Hakamäki sanoo, ettei hän ole ikinä ostanut kaupan simaa.

-Kyllä kotona tehty on parasta.

Hän lisää, että uskon asioitahan nämä ovat. Joku kehuu yhtä, toinen toista merkkiä. Makuasioita.

Itse asiassa simaa on tehty mahlasta jo satoja vuosia. Kelttiläiset valmistivat simaa hunajasta ja pähkinäpuun mahlasta. Suomessa simaa alettiin tehdä 1700-luvulla.

Täälläkin simaan laitettiin aluksi hunajaa. Nykyisin hunajan korvaa fariinisokeri.

Hakamäki poraa koivun runkoon kymmenen millin reiän ja työntää kardemummatuubin reikään. Mahla alkaa heti tipotella. Yhdestä puusta saa viisi, kuusi litraa mahlaa päivässä.

-Mahla on muuten erinomaista hiustenpesuun.

Tänä keväänä mahlakausi ei ole vielä oikein päässyt vauhtiin. Kyllä Hakamäen pihakoivu heruttaa juomaa sen verran, että siitä riittää vieraille tarjottavaksi.

-Loppuviikoksi on luvattu 15 astetta, silloin mahla alkaa kunnolla valua.

Mahlasta voisi tehdä siirappiakin, mutta desin satsiin pitäisi olla kymmenen litraa mahlaa. Liian kova homma, mies sanoo.

Hakamäellä on pakkasessa jo tämän vuoden satoa. Mahlaa nimittäin saa vain korkeintaan maaliskuulta siihen asti, kunnes koivu on hiirenkorvalla.

-Jotkut sanoo, ettei koivuallergia iske, jos juo mahlaa.

Mahlamestari harmittelee, ettei juoma säily kovin hyvin. Jääkaapissa se menee pilalle parin, kolmen päivän säilytyksen jälkeen.

-Yhtenä päivänä muurahaiset valtasivat mahlapullon ja aloin miettiä, voisiko muurahaishappo olla hyvä säilöntäaine. Siinä olisi Lukelle hyvä tutkimuskohde, Hakamäki vinkkaa.

Hän alkaa muistella aikaa, jolloin hän työnsi kuoritun pajunvarren muurahaispesään ja imeskeli makeaa happoa.

Hakamäellä riittää tarinoita. 81-vuotias teki elämäntyönsä maanviljelijänä. Nykyisin aika kuluu hyvin luontoa seuratessa.

-Tänä aamuna näin kaksi siiliä ja lähdin sisälle hakemaan kameraa, mutta ne olivat ehtineet jo lähteä.

Varhaisperunat ovat olleet jo kolmatta viikkoa harson alla. Kalastamaankin hänen tekisi mieli, mutta veneilemään hän ei enää lähde.

-Muuten kuin Aspin matalikolle, mies viittaa Forssan torikojuun.

Viime syksynä Hakamäki lähti kansalaisopiston puutyöpiiriin. Hänellä oli koivun pahka, josta hän aikoi tehdä kuksia, mutta aika loppui kesken.

-Parikymmentä on vielä ”vaiheessa”, kaikkea mahdollista kokeileva eläkeläinen sanoo. FL

Mahlan täydeltä ravintoaineita
Mahla on pohjoisen leveysasteen lehtipuiden ravintoliuos, joka on pääosin puiden juurillaan maasta ottamaa vettä.Mahla sisältää puun varastoimia ravintoaineita, joita se tarvitsee kasvunsa käynnistämiseen keväällä ennen kuin yhteyttäminen lehdissä alkaa.Mahla sisältää luonnon sokereita, glukoosia ja fruktoosia, lisäksi mahlassa on erilaisia hedelmähappoja, joista suurin osa omenahappoja.Mahlassa on pieniä määriä myös hivenaineita ja jokin verran C-vitamiinia.Lähde: Arktiset aromit

Uusimmat

Näkoislehti

23.9.2020

Fingerpori

comic