Lounais-Häme

Kokkoperinne jatkuu Ypäjänkylällä

Ypäjänkylän seuraintalon pihapiirin nurkkaan koottu kokko alkaa jo kohota melkein vieressä kasvavien isohkojen pajujen tasolle, vaikka juhannusaattoon on vielä päivä.

Kyläläiset ovat tuoneet poltettavaksi omia risujaan.

-Täällä on totuttu tekemään risusavotta aina tähän aikaan vuodesta, Pirkko Lipponen sanoo.

Ypäjänkylän kyläyhdistyksen varapuheenjohtaja Risto Rantanen heittelee oksia kokon päälle ja sanoo, että hän on ollut vastuussa kokosta vuodesta 1985 lähtien.

-Ei yhdistyksen pöytäkirjoissa lue, että kokko tehdään. Se vaan tehdään, Rantanen naurahtaa.

Hän jatkaa, että se tekee, jolla on traktori. Eikä niitä traktoreita Ypäjänkylällä juuri ole.

-Peuroja on enemmän kuin traktoreita, Lipponen hymähtää.

Mutta ei hommien kasaantuminen Rantasta haittaa. Itse asiassa hän on jo ikään kuin siirtänyt oppia omille pojilleen.

-Muistan, kun kävin lapsena oman isoisäni ja isänikin kanssa katsomassa kokkoja juhannuksena. Se oli meillä miesten juhla.

Sittemmin Rantasen perheessä alettiin tehdä oma juhannuskokko ja pikkuhiljaa siitä tuli kylän perinne. Mies muistelee, että juhannuskokosta tuli koko perheen juhla 1985.

Pirkko Lipponen on vastannut juhannusjuhlan puffetista viimeiset kymmenen vuotta.

-Muutin kylälle vuonna 1987 ja olen siitä asti ollut enemmän tai vähemmän mukana yhdistyksen toiminnassa.

Rantanen ja Lipponen lisäävät, että aktiivisia toimijoita on muitakin, mutta he ovat ujoja julkisuudelle.

Sää on tehnyt tepposet monena juhannuksena.

-Varsinkin viime vuosina on täytynyt tehdä valkeat seuraintalon pystyuuniin, koska ulkona on niin kylmä, Lipponen kertoo.

-Olikohan se viime vai toissajuhannus, kun yöllä oli hallaa. Kyllähän se vähän rajoittaa tunnelmaa, Rantanen lisää.

Lipposen muistojen mukaan ennen vanhaa juhannuksena oli jopa liian lämmin. Ei silloin tullut mieleenkään laittaa valkeita uuniin.

Ypäjänkylän kokko sytytetään iltayhdeltätoista.

-Ensi vuodeksi täytyy kokon sytyttämistä aikaistaa, jotta lapset jaksavat tulla paikalle, Rantanen sanoo.

Lipposen mukaan ihmisiä alkaa tulla kymmenen maissa puffettiin kahville tai ulos grillin ääreen makkaralle.

-Minä olen hoitanut puffettia ja miehet grilliä.

Sisällä voi tanssia levyltä tulevan musiikin tahtiin. Lipposen mukaan tanssia haluavat tanssivat, tuli musiikki sitten levyltä tai livenä.

-Ei orkesterin ottaminen ole kannattanut enää vuosiin. Ihmiset ei ole valmiita maksamaan, Lipponen tietää.

Viimeiset orkesteritanssit seuraintalolla on pidetty 2000-luvun alkuvuosina.

Vaikka juhannusjuhlaperinne alkaa hiipua paikkakunnalla kuin paikkakunnalla, Ypäjänkylällä juhliin riittää vielä väkeä.

-Kylällä on 250 postilaatikkoa, lisäksi on kesäasukkaita ja vanhoja kyläläisiä, jotka käyvät muistelemassa menneitä, Rantanen kertoo.

-Kyläjuhlat ovat sosiaalisia tapahtumia. Moni tulee seuraintalolle muistelemaan esimerkiksi häitään.

Väkeä tulee ihan vain huviajelun vuoksi Loimaalta ja Forssastakin.

Vaikka väki viipyykin paikalla vain tunnin, pari, niin Lipposen ja Rantasen mukaan se on hintansa tai aikansa väärti.

Rantanen muistelee, että kerran kokossa oli niin paljon naulaisia puunpätkiä, että hänen traktorinsa rengas puhkesi nauloista. Kun hän meni korjauttamaan rengasta, hän sai työn ilmaiseksi, sillä korjaaja oli ollut kokolla lastensa kanssa.

-Hän sanoi, että kokko oli niin hieno, ettei hän veloita mitään.

-Se, että näkee ihmisten ilon, antaa voimia tehdä tätä, Lipponen summaa. FL

Saaren kansanpuiston juhannusjuhla
Tammelalaislähtöinen Marketta Havola on tutustunut Saaren kansanpuiston historiaan.Havolan mukaan Saaren juhannusjuhlat saivat alkunsa vuonna 1930 maakuntajuhlan nimellä.Kolme vuotta myöhemmin rakennettiin ulkoilmateatteri.1930-luvulla juhliin tuli tuhatmäärin väkeä.Ohjelmassa oli musiikkia, puheita, näytelmiä; tavoitteena oli kiinnittää ihmisiä omaan kotiseutuunsa.Vuonna 1934 juhlaa alettiin viettää juhannuksena ja perinne jatkui sotavuosia lukuun ottamatta vuoteen 2010.Saaren juhannuksesta tuli käsite, joka yhdisti eri sukupolvet.

Uusimmat