Lounais-Häme Urjala

Kouluvuosien pakkopulla paljastaa tarinansa ääneen luettaessa – lukupiiri tarttui Kalevalaan Urjalassa

Lukupiiri ottaa mittaa myyttisestä kansalliseepoksesta Urjalassa.
Kalevalan kieli on voimallista juuri ääneen luettuna ja sen myytit vahvistuvat. Marja-Leena Salon johtamassa lukupiirissä luetaan ja keskustellaan kansalliseepoksesta. Ryhmä on kaikille avoin.

Marja-Leena Salo lukee ääneen Kalevalan kolmatta runoa. 13 hengen lukupiiri kuuntelee, kuinka arvostettu Väinämöinen elelee aikojaan Väinölän ahoilla.

Runon tunnelma muuttuu, kun Lapin laiha poika Joukahainen ottaa tulta iskevän ruunansa ja ratsastaa kolme päivää Kalevalan kankahille.

Kun Väinämöinen alkaa sanailun jälkeen laulaa haastajaansa suohon, lukijan ja myös kuuntelijan syke kiihtyy. Verkkainen poljento äityy Väinämöisen voimin ja Salon äänellä hurjaksi: ”Järvet läikkyi, maa järisi, vuoret vaskiset vapisi”.

Tänä kesänä Salo asetti itselleen haasteen ja luki Kalevalan kannesta kanteen. Eepos oli käynyt Salon käsissä aiemminkin, mutta suhde siihen oli jäänyt pinnalliseksi. Suomen kieltä opiskelleen Salon Kalevala-tenttikin meni yliopistossa läpi loikkaluennalla.

– Halusin tietää eepoksesta enemmän: miten se vaikutti J.R.R. Tolkieniin Taru sormusten herrasta -trilogian taustalla tai millaisiin säkeisiin Akseli Gallen-Kallela maalatessaan keskittyi, Salo kertoo

Lukukokemuksen aikana Salo huomasi, että Kalevala aukeaa parhaiten ääneen luettuna.

– Ajattelin, että moni muukin on tavallani utelias, ja yksin ääneen lukeminen ei ole mielekästä. Siksi perustin ryhmän, Salo kertoo.

Lukupiiriin istahtaneita yhdistää samankaltainen kokemus Kalevalasta. Piiriläiset ovat lukeneet siitä siivunsa koulussa ja yrittäneet taklata sen aikuisiällä. Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala tai Suomen lasten Kalevala ovat olleet sulavampia versioita.

Erkki Salo muistaa, että aikoinaan koulusta tuli kotiin käsky ostaa Kalevala luettavaksi. Salon isä sanoi pojalleen, että kallis kirja on luettava, kun se on kerran pakko ostaa.

– Minä en muista siitä mitään, en edes löytänyt kirjaa enää hyllystä, Salo kertoo.

Kansalliseepoksen tarinat ovat Urjalan kirjastoon kokoontuneille tuttuja esimerkiksi musiikista ja kuvataiteesta, kalevalaiset nimet lähipiiristä ja arkisista asioista.

– Sampo, Op Pohjola, Aino, he summaavat.

– Kalevalaa on jotenkin pelottava aloittaa. Jos sitä ei jaksakaan lukea, jos sitä ei ymmärräkään, ei pääse kärryille, piiriläiset miettivät.

Nelipolvinen trokee eli säkeen kahdeksan tavua jaettuna neljään kaksitavuiseen runojalkaan ja ajatusten toistot voivat puuduttaa nykylukijan.

– Itse asiassa nämä runot pitäisi laulaa. Lauluinahan runot säilyivät ja Elias Lönnrot keräsi ne Karjalasta talteen, Salo muistuttaa.

Mia Heikkinen tarttui kouluvuosien jälkeen Kalevalaan ulkomailla asuessaan. Englanniksi käännetty teos yllätti.

– Hävettää ihan tunnustaa, että pääsin helpommin Kalevalaan sisään, kun en lukenut sitä äidinkielelläni, Heikkinen kertoo.

Kansalliseepos on ollut vaikea myös Elli Paananen-Stenlundille.

– Tarinat vievät, mutta poljento on vaikea omaksua luettuna. Aikanaan tv-sarja Rauta-aika avasi kuitenkin Kalevalaa.

Luennan jälkeen ryhmä keskustelee kuulemastaan ja Kalevalan herättämistä ajatuksista. Vieraiden sanojen tarkoitustakin selvitetään yhdessä.

Jo ensimmäiset runot paljastavat, että samoissa kansissa on myyttistä tarinaa ihmiselämän selittämättömistä asioista ja vanhaa kansanviisautta, biologiaakin.

– Tämähän selittää puiden ja kasvien parhaat kasvupaikat, Paananen-Stenlund huomaa.

Toinen runo eli Maan kylvö kertoo: ”Mäet kylvi männiköiksi, Kummut kylvi kuusikoiksi, Kankahat kanervikoksi, Notkot nuoriksi vesoiksi…” FL

Kalevala ääneen luettuna -ryhmä kokoontuu Urjalan kirjastossa vielä seitsemänä tiistaina klo 17.30–19. Seuraava kokoontuminen on 25.9. Ryhmään on vapaa pääsy.

170-vuotisjuhla ensi vuonna

Kalevala on suomalaisten kansalliseepos, joka nosti pienen, tuntemattoman kansan muiden eurooppalaisten tietoisuuteen.

Runot koonnut Elias Lönnrot päiväsi teoksen esipuheen 28. helmikuuta 1835. Päivää vietetään nykyisin Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivänä.

Runoaineistoa karttui lisää ja Lönnrot alkoi työstää Kalevalasta uutta, laajempaa versiota. Se ilmestyi vuonna 1849. Tämä versio on suomalaisille tutumpi..

Kalevala oli käänne suomenkieliselle kulttuurille. Se nostatti itseluottamusta oman kielen ja kulttuurin mahdollisuuksiin.

Uusimmat

Näkoislehti

20.9.2020

Fingerpori

comic