Lounais-Häme

Kovalla työmiehellä riittää nälkää

Viisikymmentä vuotta sitten koulutyö oli juuri kevätlukukauden osalta päätetty, kun Tapio Virtanen meni töihin Lihalle ja Säilykkeelle. Tuo kesä oli kuitenkin erilainen kuin yksikään aiemmista kesistä – tuon kesän jälkeen Virtanen ei enää palannut koulunpenkille.

-Olin ollut 7-vuotiaasta lähtien kesätöissä erilaisissa hommissa, kuten kukkalähettinä ja maatalousrenkinä, mutta nyt alkamassa oli ensimmäinen vakituinen työsuhteeni. Olin 14-vuotias, Virtanen sanoo.

Olosuhteet olivat tuolloin sellaiset, että näyttelijän ja kokin ammateista haaveilleella Virtasella ei ollut juuri vaihtoehtoja kuin mennä töihin.

-Minä olin köyhälistön lapsia, sotalesken poika. Yhtenä vaikuttimenani mennä töihin oli se, että Rokkasen makkaratehtaalla sai syödä. En varsinaisesti ollut nälkää nähnyt, mutta esimerkiksi makkaraa ei meidän pöydässämme ollut. Ensimmäisen hedelmänikin olin syönyt Nummen kaatopaikalla.

Niinpä Virtasesta tuli lihanleikkaaja Rokkasen makkaratehtaana tunnetussa elintarvikealan yrityksessä, jossa hän viihtyi 15 vuotta. Virtanen kertoo pitäneensä työstään ja olevansa edelleen ylpeä ammattitaidostaan. Elintarviketyöläisen arki osoittautui myös erinomaiseksi elämänkouluksi.

-Ala oli todella vaihteleva, vaativa ja raakakin. Sain sellaisia tietoja ja elämäntaitoja, joita en varmasti olisi yliopistosta saanut. Ja se henki, mikä työntekijöillä oli! Kaikki olivat voimakkaasti sitoutuneita yritykseen, vaikka vastakkainasettelujakin työnantajan kanssa toki tuli.

Rokkasella vietettyjen vuosien jälkeen Virtanen päätyi monien sattumien saattelemana Forssan kaupungille nuoriso-ohjaajaksi. Kaupungin palveluksessa täyteen on tullut 35 vuotta, näistä viimeiset 15 vuotta esimiestehtävissä.

-Kun aloitin 1981 nuoriso-ohjaajana, nuorisotyössä oli todella sydän pelissä koko ajan. Kohtaamisia nuorten kanssa oli paljon. Nyt työn luonne on muuttunut, ja me teemme seurannan seurantaa ja ohjauksen ohjausta. Syy ei ole meidän, me teemme kuten käsketään. Kun 90-luvun alussa meitä oli ennaltaehkäisevässä työssä kahdeksan työntekijää, nyt meitä on kolme ja korjaavassa jälkihoidossa suuri ammattilaisten joukko. Koko homma on mennyt päälaelleen. Me ensiksi hukkaamme nuoret, ja sitten etsimme heitä, Virtanen sanoo.

-Ehkä minulla on hieman vanhanaikainen käsitys tästä työstä, mutta mielestäni jossain vaiheessa on lopetettava tietojen pyörittäminen. Jossain on puun kaaduttava ja kuokkaa lyötävä maahan. Nyt niitä kuuluisia työpolkuja ei oikein tahdo löytyä, eivätkä ne voi jäädä vain sanoiksi juhlapuheisiin.

Virtasta harmittaa työelämän murros ja siihen liittyvä epävarmuus, jotka leimaavat nuorempien sukupolvien työuria. Hän ei myöskään näe, että tuskallinen työllisyystilanne lähitulevaisuudessa helpottuisivat.

-Olen tällainen tunnettu päivänsäde, synkistelen koko ajan. Siltikin uskon, että ihmisillä pitää olla haaveita. Ihmisen ei pitäisi joutua jo kaksikymppisenä hautaamaan unelmiaan, vaan on pidettävä se haaveileva ote, usko parempaan huomiseen.

Aivan kuten ihmiset tekivät 50 vuotta sitten. Maailma kuitenkin oli tuolloin kovin erilainen paikka.

-Tällaisia tarinoita ei enää tule, että työelämässä tulee täyteen 50 vuotta ja ne on vietetty vain kahden työnantajan palveluksessa. Aina välillä olen kuitenkin kuullut moitteita siitä, etten lähtenyt opiskelemaan. Olen ylpeä työhistoriastani eikä minua harmita se, että koulut jäivät käymättä. Minusta se on ollut ikävää vain kieltenopiskelun kannalta. Englannin taitoni on ollut lännenelokuvien varassa ja lisäksi osaan venäjästä kauppasanastoa. Muuten olen tankannut myöhemmin yleissivistystä ja tietoa lukemalla itsekseni ja käymällä Sirola-opistoa.

-Määrätynlainen kunnianhimo ja näyttämisen halu ovat aina ohjanneet elämääni. Nuorena olin kohtalaisen hyvä esimerkiksi monissa urheilulajeissa, joista valikoin lopulta nyrkkeilyn. Siinä pystyi pätemään kaikkein parhaiten, Virtanen sanoo. Poliittinen urakin on ollut minulle vaikuttamisen ja pätemisen aluetta. Jotkut huomauttavat tästä asiasta syytöksenomaisesti, mutta en minä sitä koskaan ole kieltänyt.

Kotoa Virtanen sai äidiltään kolme kasvatuksellista teesiä.

-Ensimmäinen teesi oli, että pitää olla jumalaapelkäävä, toinen, ettei saanut varastaa ja kolmas, että pitää olla kova työmies. Kahta viimeisintä olen aina noudattanut.

Kovalle työmiehellekin tulee aika jäädä pitkän työrupeaman jälkeen eläkkeelle. Eläkkeelle lähtöpäiväänsä Virtanen ei ole päättänyt, mutta toteaa sen hetken olevan lähivuosina edessä. Hän tuntee jo nyt luopumisen tuskaa.

-Tiedän sen, että kun tästä jään pois, paikkaan saadaan varmasti valtavasti päteviä ja dynaamisia hakijoita. En ole ihan vielä valmis lähtemään. Sitoutumiseni työhön kostautuu näin loppumetreillä. Tunnen, että olen vielä kilpailukunnossa eikä kaikkea nälkääkään ole vielä tyydytetty. FL

Kaupallinen yhteistyö

Uusimmat