Lounais-Häme

Kravatin voi jo heittää kaappiin

Vesa Ketolan viimeiset päivät Ypäjän kunnanjohtajana olivat viedä mehut miehestä. Päivät olivat pitkiä ja työntäyteisiä.

-Olen valmis kesälomalle. Seurakunnan työntekijät kävivät tänään tervehdyskäynnillä, ja he lauloivat kirkkoherra Vesa Parikan johdolla Suvivirren. Se lämmitti ja kosketti, Ketola kertoo keskiviikon tapahtumista.

-Olo oli kuin koulupoikana Loimaalla vuonna 1956.

Jos keli olisi parempi, Ketola heittäisi kotimatkalla Turkuun kravatin ja puvuntakin auton konttiin ja lähtisi uimaan.

Haastattelun välillä hän huikkaa sinne tänne heipat ja kehottaa työntekijöitä viemään viimeiset kakkupalat jääkaappiin työntekijöiden iloksi.

Ketola on myös ihmeissään saamiensa lahjojen kanssa.

-Nämä ovat kaikki tärkeitä.

 

Ketolalla tuli tasan kuusi vuotta täyteen Ypäjän kunnanjohtajana. Hän aloitti työt 1. kesäkuuta 2011.

Kunnanjohtajuus on kuitenkin kestänyt 30 vuotta ja kunnallisella alalla hän on ollut 38 vuotta.

Opintoja on ainakin humanistisesta ja valtiotieteellisestä tiedekunnasta. Kunnanjohtajana hän on ehtinyt olla Lestijärvellä, Rauman seudulla, Tuuloksessa, Suomusjärvellä, Salossa ja Tarvasjoella.

-Jokioisten kunnanjohtajan Jarmo Määtän kanssa olimme jo kauan sitten naapurikuntien johdossa. Samat kunnanjohtajat pyörivät eri puolilla Suomea, Ketola naurahtaa.

 

Ketola on syntynyt Loimaalla. Hän muistaa käyneensä katsomassa hevosia Ypäjällä jo pienenä poikana.

-Eihän me pojat mitään kuntarajoista tiedetty. Luultiin, että Ypäjä oli Loimaata.

Tosin Ypäjä olikin osa Loimaan maalaispitäjää. Kunta siirtyi Kanta-Hämeen puolella vasta 1990-luvulla.

-Minulla on edelleen lämpimät välit Loimaan suuntaan, Ketola sanoo.

Mutta Ypäjä on hänen mielestään niin selkeä hevoskunta kuin olla ja voi. Ja siitä pitäisi ottaa kaikki irti.

-Kunta on tehnyt kansainvälistäkin yhteistyötä muun muassa unkarilaisen ystävyyskaupungin kanssa. Sitä pitäisi entisestään lisätä.

Tosin hän myöntää, että hevosalan eteenpäin vieminen on vaikeaa, jos valtio kiristää rahahanoja.

 

Jos Loimaa on Ypäjälle, tai Ketolalle tärkeä, niin on myös Jokioinen. Luonnonvarakeskuksen kanssa yhteistyötä pitäisi vain lisätä.

-Mahdollisuuksia on vaikka mihin, mutta se vaatii uutta verta ja lapsiperheitä kuntaan.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kunnanjohtajien pitäisi vaihtua, vaikka useassa lounaishämäläisessä kunnassa johtajat ovatkin vaihtuneet.

-Minäkin lähden vain siksi, ettei laki myönnä jatkamista, Ketola muotoilee ja lisää, ettei ikävuosilleen voi mitään.

Hänen mukaansa uudella kunnanjohtajalla Sam Vuorisella on mielenkiintoiset ajat edessä.

-Sote-uudistuksella on liian iso rooli pienessä kunnassa. Pitäisi olla keskittyä muuhunkin.

 

Ketola muistelee, että työnteko alkoi vaikeissa merkeissä hänen aloittaessaan Ypäjällä.

-Kataisen hallitus ajoi silloin kuntaliitoksia.

Mutta sote-uudistuksen takia vaikeaa on nytkin. Ketola toteaa, että Forssan seutu on kahtiajakautunut. Hänen mielestään koko maakunta kärsii seudun ajautumisesta kahteen leiriin yhteisyrityksen takia.

-Seutukunta ei kestä kärhämää. Kuntien pitäisi uudelleen löytää toisensa. Se ei ole mahdoton yhtälö, mutta vaikea se on.

Ketola lähtee joka tapauksessa hyvällä mielin eläkkeelle, vaikka se tapahtuukin lain pakottamana.

-Ypäjällä on ollut hyvä olla. Päättäjät ovat olleet virkamiesten tukena, vaikka poliittiset ryhmät ovatkin pyörittäneet omia kuvioitaan.

 

Ketola elää yksin. Hänellä on neljä aikuista lasta. He asuvat perheineen Loimaalla, Turussa ja Tampereella.

Lastenlapsia on neljä. Kun Ketolalta kysyy, onko hän ehtinyt olla pappa lastenlapsilleen, mies häkeltyy, mutta alkaa kaivaa povitaskustaan jotain.

Hän kertoo, että hänen poikansa oli viisivuotias vuonna 1986. Poika löysi olohuoneen lattialta ison klemmarin ja kysyi iskältään, onko se hänen. Ketola kysyi, tietääkö poika, mikä se on.

-Poikani sanoi, että se on johtoryhmän klemmari. Johtoryhmä oli tullut hänelle tutuksi jo sen ikäisenä.

Sen jälkeen klemmari on pysynyt Ketolan taskussa vuosikymmenten ajan. Tosin takki on ehtinyt vaihtua useamman kerran. FL

 

Uusimmat

Näkoislehti

23.9.2020

Fingerpori

comic