Lounais-Häme Forssa

Kristina Seppänen Schuvaloff leikkasi hääpukunsa – Muistokuteista syntyi installaatio

Karjalaisjuurinen kuvataiteilija virkkasi muistokuteet installaatioksi.
Kristina Seppänen asuu Turussa mutta on juuriltaan ja mieleltään karjalainen. Kädentaidot ovat kulkeneet suvussa. Keinuvan tytön hän on virkannut räsyistä. Osa installaatiossa käytetyistä pitsiliinoista on hänen mummonsa tekemiä, ja osan hän on saanut lahjoituksena. – Pidän tärkeänä, että monen ihmisen kädenjälki näkyy. Kuva: Tapio Tuomela
Kristina Seppänen asuu Turussa mutta on juuriltaan ja mieleltään karjalainen. Kädentaidot ovat kulkeneet suvussa. Keinuvan tytön hän on virkannut räsyistä. Osa installaatiossa käytetyistä pitsiliinoista on hänen mummonsa tekemiä, ja osan hän on saanut lahjoituksena. – Pidän tärkeänä, että monen ihmisen kädenjälki näkyy. Kuva: Tapio Tuomela

Kristina Seppänen Schuvaloff tunnistaa jokaisen räsyn.

Vaalea kaistale on hänen ylioppilashamettaan ja vihreä hääpukuaan. Ruutukankaisella mekolla hän keinui lapsena ja tunsi itsensä onnelliseksi.

– Oli raastavaa ryhtyä leikkaamaan vaatteita kuteiksi, mutta pian idea alkoi tuntua hyvältä: muistoja ei tarvitse säilyttää laatikossa, Seppänen sanoo.

Kuteista tehty Tyttö keinussa on yksi hänen neljästä installaatiostaan, jotka ovat kuukauden ajan esillä virkattujen muistojen näyttelyssä Forssan museon Galleria Moletissa.

 

Vuosi sitten räsytyttö oli näytillä Berliinissä. Seppäsen iloksi teoksen idea ymmärrettiin sen suomalaisesta luonteesta huolimatta.

Ihmisillä on kollektiivinen muisti: aikakausien omaleimaiset kuosit ja materiaalit tunnistetaan, ja esimerkiksi vanhan miehen raidalliset alushousut yhdistyvät monen mielikuvissa omaan isoisään.

– Nämä eivät ole vain minun muistojani.

Räsyjen lisäksi Seppänen on käyttänyt teoksissaan kirkkaanvärisiä pitsiliinoja, jotka kunnioittavat hänen karjalaisen mummonsa ja monen muun aikalaisen kädentaitoja.

Seppälä uskoo sodanjälkeisen sukupolven kaivanneen elämäänsä väriä, ja sitä myös hän haluaa tuoda taiteeseen.

– Ihmiset ovat aika usein peloissaan, että värikäs taide tulkitaan liian heppoiseksi. Sitä ajatusta haluan murtaa.

Näyttelykävijät saavat keinuttaa installaatioita, kunhan niihin koskee nätisti. Kuva: Tapio Tuomela
Näyttelykävijät saavat keinuttaa installaatioita, kunhan niihin koskee nätisti. Kuva: Tapio Tuomela

Taiteen ei tule olla Seppäsestä vain kaunista tai kivaa vaan siinä pitää olla jokin juju.

Hän teki paljon metallinvalu-, lasinvalu- ja kipsitöitä ennen kuin oivalsi virkkaamisenkin olevan näppärä taiteen tekemisen muoto.

Virkkaamisen taidon hän oppi 3-vuotiaana mummoltaan, joka myös kutoi ahkerasti mattoja räsyistä.

– Nyt kierrättämisestä puhutaan ikään kuin uutena asiana, vaikka menneet sukupolvet ovat kierrättäneet kaiken.

Seppälää oudoksuttaa, miten jotkut ylpeilevät sillä, että käyttävät ostamaansa asua vain kerran.

Räsytaiteellaan hän haluaa nostaa esiin, miten vähällä ennen tultiin toimeen, ja palauttaa vaatteille niiden arvon.

– Tavaran paljous ei lakkaa hämmästyttämästä minua. Kaikki on nykyään niin arvotonta. FL

Raggirl and flying rockinhorse -näyttely Forssan museon Galleria Moletissa 16.7.–11.8.

Uusimmat