Aito vai väärennös, vaiko kenties jäljennös? Taidemaailman ikuisuuskysymyksiä. Aihetta tutkailee myös kuvataideyhdistys Kuhankosken Kilta vuosikatselmuksessaan Forssan kirjaston näyttelytila Vinkkelissä. Tosin väärennökset näyttelystä puuttuvat.
– Keskusteltuamme asiasta katsoimme, että jäljennös palvelee vähemmän raflaavana teemaamme paremmin kuin väärennös, perustelee yhdistyksen hallituksen jäsen Outi Rämö.
Idea aiheesta syntyi jo viime keväänä hallituksen jäsen Juha Mikkolan esittämänä ja hallituksen yksimielisen hyväksynnän saaneena.
– Olihan siinä vähän omaa lehmää ojassa, kun töideni joukossa oli jäljennöksiä jo valmiiksi olemassa. Näyttelyteeman varmistuttua niitä on tullut vielä lisää, Mikkola toteaa.
Killan hallituksessa on todettu aito vai jäljennös -teeman herättäneen innostusta jäsenistön parissa myös yleisesti. Itse näyttely vakuuttelee asian paikkansa pitävyyttä omalla konkretiallaan.
Esillä on kokonaista 122 teosta 26:lta taiteilijalta. Se tarkoittaa, että Vinkkelissä riittää nähtävää vaikka toisenkin katselukerran tarpeisiin. Varsinkin kun lukumäärään liittyy yhteisnäyttelyiden ominaispiirteisiin kuuluva, ja ainakin tässä tapauksessa positiivista piristettään antava moni-ilmeisyys.
Katselmuksen järjestelyihin näyttelysihteerin ominaisuudessa osallistunut yhdistyksen varapuheenjohtaja Taina Riitto toteaa liikkeelle lähdetyn siitä, että taiteilijaa kohti mukaan sai tarjota maksimissaan viisi teosta.
Jäsenistölle annettiin mahdollisuus näyttelyn täydentämiseen myös aiheiltaan muilla kuin teemasta lähteneille teoksille. Taina Riitto toteaa linjauksen toteutuneen lopputuloksessa noin kolmen suhde kahteen aito vain jäljennös-teeman hyväksi.
Näyttelyn jyryttäjät ja sen yleisilmeestä vastanneet Jenni Kalsola ja Niina Laitonen toteavat päätyneensä ratkaisuun, että ripustuksessa löytyy paikka kaikille mukaan tarjotuille teoksille.
– Jotkut yksittäistyöt voivat kaivata nyt saamaansa enemmän ilmaa ympärilleen. Toisaalta saimme näin sommiteltua esille hyviä kokonaisuuksia, he summaavat.
Näyttelyn yhtenä piirteenä tulee esille sen tavoiteastelmiinkin kuulunut jäljennöksen ja puhtaasti tekijän oman taiteen välisten raja-aitojen tutkailu. Ilmi käy, että mahdollisimman tarkan kopioimisen ohella innoitusta antavaa lähdeteosta voi ja on myös tullut tulkittua hyvinkin venyvästi.
Havaittavissa on myös, että teos saattaa antaa inspiraatiota omalle taiteelle paitsi ihailua, myös päin vastaisia tuntoja herättävien vaikutteidensa voimalla. FL
Muistatko viime vuoden: Kiltalaiset Topeliuksen tulkkeina
