Lounais-Häme

Kukkivat kedot ovat yhä harvinaisempi näky – Uhanalaiset niittykasvit tarvitsevat uusia elinympäristöjä

Historiallisen karjatalouden luomat laidunniityt ja kukkivat kedot ovat yhä harvinaisempi näky Suomessa. Kuva: Marjatta HinkkalaMH
Historiallisen karjatalouden luomat laidunniityt ja kukkivat kedot ovat yhä harvinaisempi näky Suomessa. Kuva: Marjatta HinkkalaMH

Lähes neljännes kaikista Suomen uhanalaisista lajeista elää niityillä, kedoilla ja muissa perinnebiotoopeissa. Uusympäristöt, kuten säännöllisesti niitetyt tienvarret, voisivat oikein hoidettuina torjua perinnebiotoopeille sopeutuneen lajiston jatkuvaa uhanalaistumista tarjoamalla niille uusia, korvaavia elinympäristöjä.

Historiallisen karjatalouden luomat laidunniityt ja kukkivat kedot ovat yhä harvinaisempi näky Suomessa. Niiden sijaan maisemia kuvioivat tiheä tieverkosto, sähkönsiirtoverkko ja, erityisesti kaupungeissa, lukemattomat erilaiset nurmikot.

Turun yliopistossa tarkastettavan FM Jussi Lampisen väitöskirjan mukaan niityille ja kedoille sopeutuneen lajiston suojelu on mahdollista myös tämänkaltaisissa uusympäristöissä, mikäli niiden nykyisiä hoitotapoja muutetaan niittylajistoa suosivammaksi, ja uudet hoitomuodot keskitetään niittylajiston kannalta otollisimmille alueille.

– Koko maassa taantuvia niittykasveja olisi mahdollista suosia muuttamalla esimerkiksi tienvarsien niittoajankohtia, kiihdyttämällä johtoaukeiden raivaustahtia tai kylvämällä kotinurmikoille nykyistä monilajisempia siemenlajitelmia. Tutkimukseni pureutuu toisaalta siihen, mihin nämä hoitomuutokset tulisi keskittää, ja toisaalta siihen, miksi niin ei ole jo tehty, tohtorikoulutettava Jussi Lampinen kertoo.

Väitöskirjassaan Lampinen selvitti ensin ympäristöoloja, joissa uusympäristöjen niittylajisto on erityisen runsasta. Esimerkiksi johtoaukeilla kuivat, etelään aukeavat rinteet ovat niittykasvien suosiossa, kun taas niittyperhoset suosivat hiljattain raivattuja, tuorepohjaisia johtoaukeita. Johtoaukeilla, jotka halkoivat historiallisesti hyvin runsaasti niittyjä sisältäneitä maisemia, esiintyy vielä nykyäänkin muita johtoaukeita enemmän niittykasveja.

– 1800-luvun lopun kartoista kerätty paikkatietoaineisto paljasti, että maisema voi muistaa kadonneiden niittyjen lajirunsauden vielä pitkään niittyjen katoamisen jälkeen. Niittylajeja suosivasta hoidosta esimerkiksi johtoaukeilla tai tienvarsilla olisi tällaisilla seuduilla aivan erityisesti hyötyä, Lampinen sanoo.

Fingerpori

comic

Näkoislehti

28.3.2020

Uusimmat