Lounais-Häme

Kulman mimmit ovat koolla taas – eläkeläiset järjestävät Forssassa kerrostalojen pihalle omia ystävyystapaamisia

Kartanonkadun kerrostalojen sisäpihalla on hulina päällä. Nyt monilla oli menoja, joten kaikki eivät päässeet: paikalla on “vain” kymmenen ystävää kahvittelemassa ja grillaamassa makkaraa. Mukana on myös valko- ja punaviinipullot, jos jollekulle maistuu lasillinen.

-Viinejä ei varmaan kannata lehdessä mainita, Helinä Kuivalahti nauraa.

-Kyllä täytyy nimenomaan, meillä on niin hyvät kekkerit täällä! Eeva Suominen vastustaa.

Kaikki touhuavat kahvimukien sekä tarjottavien keksien ja pullien kanssa.

-Komeita poikia ja kauniita likkoja, rouvat kehuvat paikalle tulleita nuoria ja miettivät sitten, saakohan niin sanoa.

-Me ollaan jo sen verran vanhoja, että voidaan puhua kaikkea tällaista. Nuorena ei puhuttu, joukon puhenainen Suominen huikkaa.

Tämmöistä meillä on tässä aina, rouvat kertovat. Siellä he istuvat iltaa ja tuovat välillä paikalle kahvia ja naposteltavaa.

-Tämä on kiva juttu, kun ei ole kesämökkiä eikä mitään, minullakaan ei ole autoa. Aina kun tähän tulee istumaan, niin juttua riittää, Kuivalahti toteaa.

 

Tapaamiset saivat alkunsa, kun ystäviensä “talon äidiksi” kutsuma Suominen huomasi, ettei kerrostalojen sisäpihalla ollut mitään kunnon ajanviettopaikkaa asukkaille.

-Siitä saakka täällä ollaan oltu, kun minä ruinasin taloyhtiöltä näitä keinuja. Herranen aika, jokohan siinä olisi kymmenen vuotta sujahtanut!

Suominen vetosi niiden ikäihmisten puolesta, joilla ei ollut kesämökkiä eikä muuta paikkaa, jossa viettää ystävien kanssa aikaa. Aktiivisuus auttoi ja pihat saivat omat keinunsa. Niitä asukkaat ovat käyttäneet, varsinkin hyvillä kesäsäillä. Se on yhdistänyt ihmisiä ja luonut oman sosiaalisen piirin.

Sittemmin mukaan on tullut ystäviä myös kauempaa ja kadun toiselta puolelta Linikkalankadulta, missä ei ole keinuja.

-Minäkin tulen sieltä. Olen täällä vuokralaisena, nauraa Reetta Räty.

-Vaikka ei me kyllä vuokraa oteta, Suominen lisää.

Kuivalahti, toinen tapaamisten järjestelijä on muutenkin ollut töissä ihmispalvelualalla, joten touhu on hänellä verissä.

-Tänä päivänä puhutaan siitä, että pitäisi olla yhdessä, toimia, keskustella ja tehdä jotain kivaa. Me olemme keksineet sitä varten nämä jutut tässä ja meitä on täällä välillä pitkälti toistakymmentä. Varmaan moni ottaa malliakin tästä, tämä yhdistää ihmisiä niin paljon.

 

Ystävien kanssa kannattaa olla syystäkin. Suomen Mielenterveysseuran mukaan arviolta yli 65-vuotiaista joka kolmas tuntee itsensä ajoittain yksinäiseksi ja 4–5 prosenttia kokee jatkuvampaa yksinäisyyttä. Ikäihimisillä eristäytymiseen voivat johtaa esimerkiksi liikkumisen rajoitteet, pitkät välimatkat läheisiin, heikko toimeentulo tai huono kuulo tai näkö. Yksinäisyys voi myös johtua esimerkiksi kumppanin menettämisestä.

Yksin eläminen ei myös aina tarkoita yksinäisyyttä, vaan moni viihtyy hyvin itsensä kanssa. Oman tahdon vastainen yksinäisyys kuitenkin tutkitusti vähentää mielenterveyden voimavaroja ja aiheuttaa univaikeuksia, surua ja masennusta.

-Kannattaa seurustella ja olla. Kun vanhukset elävät yksin, se on kauhean ikävä puoli. Itsekin kun olen vanhustenhoitoa tehnyt ja ystäväpalveluissa ollut mukana, niin on pontta tällaiseen, Suominen kertoo.

Marja Hyytiäinen asuu kauempana omakotitalossa, mutta poikkeaa ystäväpiirin luona pihalla aina silloin tällöin.

-Nyt olen mieheni omaishoitajana ja elämä on aika raskasta. On niin kiva poiketa, kun tässä on aina mukavia tuttuja ja kiva jutella. Eevan olen tuntenut jo vuosikymmenet.

 

Ryhmä kokoontuu joka päivä, varsinkin jos aurinko paistaa. Jos sää on huono, tavataan Suomisen tai Alma Koskisen luona.

-Eeva on kova järjestämään näitä tapaamisia, Räty kertoo.

-Laitan ruokaakin. Eilenkin oli porukoita syömässä, Suominen lisää.

-Ja annat mukaan minullekin, että voin viedä miehelle, Hyytiäinen kertoo.

Suominen kertoo ystävistään heitä osoittaen: hän on ollut verotoimistossa elämänsä, hän oli opettaja, tuossa on liikkeenharjoittaja…

-Kun aina joku uusi tulee, sanon, että tervetuloa vain tänne.

Sieltä tulee Hannu, kuuluu yhtäkkiä. Tällä kertaa ainoa mies paikan päällä on Hannu Lähteenmäki.

-Kyllä tässä jokusia miehiäkin käy, mutta aika vähän. Niiden vaimot pelkäävät, että kun me ollaan leskiä kaikki, niin me viedään ne, nauru remahtaa.

-Lesken syli se on lämpöinen, niinhän sitä sanotaan, Lähteenmäki vitsailee.

-Tää on meidän pellepoika. Se ei nyt leiki, mutta toisinaan aina hauskuuttaa meitä täällä, Suominen kertoo nauraen.

-Hannu pitää meillä järjestystä yllä. Jos tulee ongelmia, vaikka auton ajaa autotallin oven eteen väärälle paikalle, niin hän vie aina lapun sinne.

 

Puheensorina pihalla jatkuu. Älä sää nyt suotta mua passaan ruppee, yksi pyytää. Älä meistä ota ainakaan kuvia enää, toinen nauraa.

-Meillä menee täällä joskus jopa kello yhdeksään saakka illalla. Sitten lainaan avainta kauempaa tulleille, että he pääsevät vessaan. Kaikki ovat sellaisia samanmielisiä. Kauheet naurut täällä välillä on, Suominen heittää ja yhtäkkiä innostuu:

-Mä haen sulle makkaran! FL