Lounais-Häme

Kulttuurituottajaa kiehtoo kansanperinne

Someron kulttuurin kulttuurituottajan sijaisena aloittanut Mirka Turpeinen avaa oven työhuoneeseensa. Pöydällä on paperipinoja, puhelin on soinut paljon.

Myös kulttuurituottajan pesti on Turussa asuvalle Turpeiselle eräänlainen ovi uuteen.

-Odotan ja tiedän, että tulossa on monenlaista innostavaa. On hienoa päästä tekemään yhteistyötä kulttuurin ja taiteen eri toimijoiden kanssa, hän sanoo.

Eniten kulttuurituottajaksi humanistisesta ammattikorkeakoulusta valmistunutta Turpeista kiehtoo toiminnan organisoiminen. Jo alakouluikäisenä hän tulosti omaa lehteä äidin printterillä. Lukioiässä lehdenteko vaihtui kansanperinneleirien järjestämiseen ja myöhemmin luonnonvaratuottajan opintoihin.

-Sitten ymmärsin, että juuri kansanperinneleirien järjestäminen ja kaiken organisointi oli se, mitä todella halusin tehdä. Ja olen edelleen samaa mieltä, hän sanoo.

Jos Turpeinen nimeäisi organisoinnin ohella toisen tärkeän asian, se olisi juuri kansanperinne.

-Tuntuu, että perinteet kiinnostavat taas. Pidimme Turun kirjastossa kalevalaisen runolaulutyöpajan, ja se oli tupaten täynnä. Mukana oli kaikenikäisiä, miehiä ja naisia. Kansanperinne tuo juurevuutta. Kukaan ei synny tyhjiöön, vaan osaksi kulttuuria ja perinnettä. Perinne antaa eväät hahmottaa maailmaa, hän sanoo.

Turpeiselle kansanperinne on vaikkapa pukeutumista, lauluja ja vanhan kansan uskomuksia. Niitä, jotka ohjeistavat, että lapsen nimeä ei saa kertoa etukäteen ettei altista tätä pahalle. Niitä, jotka neuvovat, että leipää ei saa laittaa ylösalaisin.

Hän toivoo, että voi tuoda kansanperinnettä Somerollekin, ainakin ripauksen.

-Monesti sana kansanperinne saa kulmakarvat kohoamaan ja tuo mieleen perinteiset tanhuajat, mutta se on paljon muutakin, vaikka juuri runolaulupajoja tai tutustumista vanhoihin paimensoittimiin.

Turpeinen näkee, että perinteitä saa uudistaa, kunhan muistaa, missä ydin on.

-Eihän 1800-luvullakaan tehty 1600-luvun asioita. Mutta täytyy tuntea historia ja ymmärtää kokonaisuus. Uudistaminen ei ole sitä, että otetaan joku yksi osa ja hylätään kaikki muu.

Suonenjoella syntynyt Turpeinen opiskeli Turussa ja asui lapsuutensa Tampereen Hervannassa.

-Pidän itseäni maalaisena ja viihdyn maalaisympäristössä, mutta toisaalta kävin ala-asteen Hervannassa. Ymmärrän myös lähiöelämää, hän sanoo.

Ennen Someroa Turpeinen teki työharjoittelun Turun Museokeskuksessa ja oli järjestämässä lähes parisataa tuhatta kävijää houkutelleita Turun keskiaikaisia markkinoita.

Koti on toistaiseksi Turussa. Siellä on myös mies ja tämän työ. Ennen huhtikuuta Turpeinen oli käynyt Somerolla muutaman kerran.

-Ensikosketus paikkaan tuli pyörämatkalla Turusta Hämeenlinnaan. Pysähdyimme Somerolle syömään. Maisemat jäivät mieleen ja Somerosta tuli mieleen sana kotoisa, hän sanoo.

Pienimuotoisuuden hän näkeekin Someron etuna.

-Tykkään tunnelmasta, joka syntyy, kun tehdään yhteistä asiaa. Isossa kaupungissa ihmisiä on vaikeampi houkutella mukaan. Somerolla porukkaa on vähemmän, mutta tunnelma on hyvä ja ihmiset aktiivisia, hän sanoo.

Turpeinen uskookin yhdessä tekemiseen. Ensitöikseen hän aikoo kuitenkin lähteä kylille kuulostelemaan.

-On tärkeä saada selville, millaista kulttuuria tänne kaivataan ja mikä ihmisiä kiinnostaa. FL

Uusimmat

Näkoislehti

25.9.2020

Fingerpori

comic