Lounais-Häme

Kulttuurivaikuttaja sukunsa perintönä

-Tähänkö sitä on tultu? Olen kokenut itseni paremminkin osallistujaksi, arvioi Martti Pura valintaansa Tammelan vuoden 2017 kulttuurivaikuttajaksi.

-Nyt ei tarvitse enää yhtään mitään tavoitella, hän naurahtaa.

-Ei tästä ylpistyä kannata. Veikko Lavin sanoin jokainen ihminen on laulun arvoinen. Jokaisella ihmisellä on kulttuurisia tarpeita.

Martti Pura luovuttaa palkinnosta kunnian näin maan satavuotisjuhlavuonna vanhemmilleen ja isovanhemmilleen sekä sankarihaudassa lepäävälle sedälleen ja enolleen.

 

Kulttuuri on ollut Martti Puran elämässä aina läsnä. Vanhemmat veivät häntä jo sylivauvasta saakka Portaan nuorisoseurantalolle kulttuuririentoihin kuten näytelmäpiiriin. Esiintymään hän pääsi heti pikkupoikana.

Lapsuudessa läheisintä oli laulu, johon Urho Salomaa häntä ohjasi, kun piirtäminen ei koulussa niin sujunut.

Kansantanhut astuivat kuvaan mukaan 1960-luvulla.

-Näytelmissäkin olin mukana, mutta olin vain varjo isästäni. Hänhän oli harrastajateatteritasolta ammattimies.

Elokuviakin tuli katsottua pikkupojasta saakka.

 

Kulttuurikokemuksia hänellä on riittänyt Saaren kansanpuiston kesäjuhlista alkaen.

Todellisen kulttuurikylvyn Pura kokee saaneensa Lapissa Sodankylän kunnanjohtajana. Lapissa riittää kulttuurin taitajia.

Lapin luonnosta vaikuttunut Pura innosti vanhan luokkakaverinsa, säveltäjä Kalevi Ahon säveltämään Luostosinfonian. Esitys sai Yleisradion palkinnon Vuoden valopilkkuna.

Suomen kulttuurirahasto palkitsi Puran Elias Lönnrot -mitalilla Sodankylän kulttuurielämän edistämisestä.

Hattulan kunnanjohtajavuosien lähtiäisiksi hän piti laulukonsertin Verkatehtaalla Panssarisoittokunnan solistina.

 

Työelämän jälkeen koitti luovemman kirjoittamisen aika. Työn alla on viides kirja, jonka työotsikkona on Politiikka vei miestä. Muisteloissaan hän on edennyt nyt vuoteen 1982.

Pura pitää elämäänsä onnellisena sikälikin, että on saanut tavata keskeisiä Suomen kulttuurivaikuttajia ja tutustua heihin henkilökohtaisesti, esimerkiksi Veikko Sinisaloon, Veikko Huoviseen ja Åke Lindmaniin.

-Romaani tekisi vielä mieli kirjoittaa, jos kerkiäisi.

Häntä kutkuttaisi kirjoittaa kaikista isovanhemmistaan, mutta pitää haastetta huomattavasti kovempana kuin omien tarinoiden kirjaamista.

Tuhkaa hän ei aio sirolla päällensä, jos romaania ei sittenkään synny.

 

Puran sukua, jota on kirkonkirjoissa liki 30 sukupolven ajalta, voi kuvata perinteiseksi kulttuurisuvuksi, sillä sana kulttuuri tulee latinan kielen sanasta cultura, joka tarkoittaa viljelystä.

Martti Pura kuvaa itseään kulttuurin suhteen kaikkiruokaiseksi. Hän viihtyy niin urheilukatsomossa kuin kuunnellen Kalevi Ahon sävellyksiä.

Huikeaksi kokemukseksi hän arvioi Pertti Munckin kirjoittaman näytelmän Axel ja Emiliet.

Lounaishämäläisenä kulttuuritekona hän arvostaa korkealle Esko Aaltosen päätöksen perustaa seudulle oma sanomalehti 100 vuotta sitten. FL

 

Uusimmat