Lounais-Häme Forssa

Kun bakteerit taistelevat vastaan: "Resistenssi yleistyy erittäin nopeasti"

Antibiooteille resistentit bakteerit ovat yksi nykypäivän kiinnostavimmista huolenaiheista.
Antti Nissinen piti luentonsa verkkoyhteyden kautta Forssan Brander-salissa:Penisilliini alkoi menettää tehoaan resistenttien bakteerien myötä jo 1950-luvun alussa, alta vuosikymmen keksimisensä jälkeen. Tutkijat löysivät kuitenkin toisia antibiootteja.

Kun penisilliinin keksijä Alexander Fleming piti joulukuussa 1945 Nobelin voittoluentonsa, hän ennakoi, että voi tulla vielä aika, jolloin hänen ihmelääkkeensä menettää tehonsa.

Fleming esitti luennossaan hypoteettisen tapauksen. Herra X on sairastunut angiinaan, ostaa lääkkeeksi penisilliiniä, muttei nauti sitä tarpeeksi tappaakseen streptokokkibakteerin. Hän ottaa sitä kuitenkin sen verran, että bakteeri tulee resistentiksi penisilliinille.

Hän myös tartuttaa vahingossa vaimonsa rouva X:n, joka saa streptokokista keuhkokuumeen, jota hoidetaan penisilliinillä. Koska streptokokki on nyt hoidolle resistentti, hoito epäonnistuu ja rouva X kuolee.

– Flemingin ajatus on hyvin laajassa ja merkittävässä mielessä osoittautunut todeksi, kertoi dosentti Antti Nissinen Ikääntyvien yliopiston etäluennolla keskiviikkona.

Synlabin laboratorion johtaja Nissinen on tutkinut bakteerien antibioottiresistenssiä jo 30 vuotta. Kyseessä on bakteerin hankkima kyky vastustaa antibioottien vaikutusta.

– Ihmisen historia on ehkä noin 100000 vuoden mittainen ja ihmisen sukuisia olioita on ollut noin miljoona vuotta. Mikrobilääkkeitä eli antibiootteja on käytetty vasta noin sata vuotta.

– Mikrobeilla on siis ollut yli neljä miljardia vuotta aikaa kehittää antibioottisia aineita ja niille vastamekanismeja. Niinpä kaikissa luonnossa elävissä bakteereissa on ollut resistenssiä kaikille antibiooteille jo huomattavan paljon, ennen kuin niitä alettiin käyttää mikrobilääkkeinä.

Antibioottien lääkekäytön myötä vastustuskyky alkoi ilmetä ja yleistyä myös tulehduksia aiheuttavissa bakteereissa. Lääketieteessä havahduttiin 80-luvulla siihen, että uusia antibiootteja oli vaikeampi löytää ja ne joita löytyi, olivat jollakin tavalla huonosti käytettäviä. Antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien määrä oli alkanut myös kasvaa.

Bakteereilla on useita mekanismeja vastustaa antibiootteja – ainakin viisi niistä ovat tutkijoiden tiedossa. Yksi yleisimmistä on, että bakteeri tuottaa entsyymiä, joka inaktivoi, hajottaa tai muuttaa antibioottia niin, että sen teho häviää.

Jokaisella bakteerisolulla on siivousmekanismi, jolla se pyrkii poistamaan soluun tulleita, ei-toivottuja aineita. Mekanismi voi mutaatioiden eli geeniperimän muuttumisen seurauksena muuttua sellaiseksi, että se poistaa tehokkaasti jotain tiettyä antibioottia, ennen kuin se ehtii vaikuttaa.

– Tai jossakin bakteerin aineenvaihdunnan askeleessa tapahtuu muutos niin, että tietty antibiootti, joka on aikaisemmin tehonnut samaan askeleeseen, ei enää tehoakaan siihen. Yhdessä bakteerissa voi olla yksi tai useampi mekanismi yhtä aikaa toiminnassa.

Kiinnostava ilmiö, jolle ei tunneta selitystä on, että resistenssi ei juuri koskaan saavuta bakteereissa täyden sadan prosentin tehoa. Esimerkiksi bakteeri Moraxella catarrhalis, pikkulasten välikorvatulehdusten aiheuttaja, oli penisilliinille pitkään vastustuskyvytön, kunnes vuonna -79 potilasnäytteestä löydettiin sen ensimmäinen resistenttikanta.

– Vajaan 20 vuoden kuluessa Moraxella catarrhalis oli saavuttanut 90 prosentin vastustuskyvyn. Resistenssi yleistyy siis erittäin nopeasti.

Kehitys pysähtyy kuitenkin monissa infektiobakteereissa tietylle tasolle. Tämä kertoo siitä, että resistentin haaliminen ei ole bakteerille kovin välttämätöntä tai edes mieluisaa.

– Jos se olisi, ne kaikki olisivat pikkuhiljaa muuttuneet kokonaan resistenteiksi. Esimerkiksi kolibakteeri on ollut vain 20 prosenttisesti resistentti jo pitkään.

Esimerkki siitä, mihin suunta on menossa, on märkäisiä infektioita ja henkeä uhkaavan verenmyrkytyksen aiheuttava bakteeri MRSA. Vuonna 2000 Pohjoismaat oli Euroopan tautiviraston mukaan vielä aluetta, jossa resistenssin esiintyvyys MRSA:ssa oli alle yksi prosentti, häviävän pieni siis. Brittein saarilla ja Välimeren maissa taas vähintään joka neljäs verenmyrkytyksen aiheuttaja oli MRSA.

Viime vuosina tilanne on muuttunut: resistenssiä esiintyy Pohjoismaissa nyt 1–5 prosenttia, mikä ei kuitenkaan ole vielä hälyttävä luku. Ranskassa ja Brittein saarilla kehitys on ollut myönteistä: resistanssin esiintyvyys on selvästi laskenut.

– Tämä on ensimmäinen viite siitä, että suunta voi myös kääntyä. Lisäksi monille antibiooteille resistentit MRSA-kannat ovat osuudeltaan vain 1–2 prosenttia, eikä asia ole vuosien aikana muuttunut. FL

Uusimmat

Näkoislehti

28.9.2020

Fingerpori

comic