Lounais-Häme Somero, Jokioinen

Kun Häntälän notkoissa kyykkää, ymmärtää luonnon monimuotoisuutta – Pörriäiset tarvitsevat perinnemaisemia

Häntälän notkojen kaltaisten perinnemaisemien säilyminen olisi tärkeää pölyttäjille. Laidunnuksen ansiosta ravinneköyhässä maaperässä pärjäävät myös pienet ja hennot kasvit.
Häntälän notkojen kaltaiset perinnemaisemat ovat vähentyneet Suomessa valtavasti. Biologi ja luonto-opas Henna Seppälä iloitsee jokaisesta laidunnetusta neliömetristä. – Laidunnus tukee monimuotoisuutta. Kuva: Lassi Puhtimäki
Häntälän notkojen kaltaiset perinnemaisemat ovat vähentyneet Suomessa valtavasti. Biologi ja luonto-opas Henna Seppälä iloitsee jokaisesta laidunnetusta neliömetristä. – Laidunnus tukee monimuotoisuutta. Kuva: Lassi Puhtimäki

Häntälän notkojen vehreät kummut lumoavat retkeilijän. Rekijokilaakso kiemurtelee Someron ja Salon välillä, mutta maisema on kuin ulkomailta.

– Olen ollut Itävallassa Alpeilla vaeltamassa. Tässä on jotain samaa, paitsi että huiput puuttuvat, biologi ja paikallinen luonto-opas Henna Seppälä hymyilee.

Horisontin sijaan Häntälän notkoissa kannattaa katsoa jalkoihinsa ja kyykistyä.

– Niittynätkelmiä, ahosuolaheiniä, poimulehtiä, siankärsämöjä, ahdekaunokkeja ja ahonpukinjuuria, Seppälä nimeää saappaan vierestään.

Kesän kukkein aika on vielä edessä, sillä harakankellot, päivänkakkarat ja ahdekaunokit ovat nupullaan. Yksi Häntälän notkojen harvinaisuuksista, maarianverijuuri kukkii vasta heinäkuussa.

– Sillä kuinka hienoja lajeja täällä on, on vähemmän merkitystä kuin sillä, paljonko eri lajeja on. Täällä on laskettu yli 30 eri kasvia neliömetrillä, mikä on ihan hieno tulos.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Häntälän notkoissa esiintyvä pölkkyruoho on nimestään huolimatta hoikkavartinen kasvi. Se kasvaa yleensä alueilla, joissa ollut vanhaa asutusta. Kuva: Lassi Puhtimäki.

Köyhässä maaperässä pienetkin pärjäävät

Niittykukat kukoistavat Häntälän notkoissa laidunnuksen ansiosta.

Kun maaperä pysyy köyhänä, kasvien välisessä kilpailussa pärjäävät myös pienet ja hennot, kuten keto-orvokit ja heinätähtimöt.

– Olen iloinen joka neliöstä, joka on laidunnettu: se tukee monimuotoisuutta.

– Sellainen tilanne, ettei täällä tehtäisi mitään, ei olisi hyväksi, koska sateen mukana tulee typpeä, joka lisää maaperän ravinteikkuutta, Seppälä selvittää.

Opinnäytetyötään varten hän teki 1990-luvulla kasvikartoituksia, joissa kävi ilmi, että jo viisi vuotta kestänyt laidunnus muutti kasvistoa monipuolisemmaksi.

– Jos haluaa tehdä itse jotakin sen eteen, että tällaisia laidunnettuja perinnemaisemia on jatkossakin, kannattaa ostaa suomalaista ruokaa. Ympäristötuet eivät yksin tee eläintenpidosta kannattavaa.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Köyhässä maaperässä kasvien välisessä kilpailussa pärjäävät myös pienet ja hennot kuten keto-orvokit. Kuva: Lassi Puhtimäki.

Vain kiurunkannus kelpaa

Monipuolinen kasvilajisto näkyy myös eläinlajiston rikkautena.

Häntälän notkot ovat biologi ja luonto-opas Henna Seppälän kotimaisemia. Hän on kotoisin Häntälän kylästä ja tehnyt opinnäytetyönään kartoituksia, joissa hän selvitti laidunnuksen vaikutuksia kasvilajistoon. Kuva: Lassi Puhtimäki.

Aurinkoisena aamuna notkoilla tulee vastaan useampi luontobongari kamera kaulalla. Laiduntavat hiehot piilottelevat, mutta linsseihin tarkentuu vielä jotakin paljon harvinaisempaa: pikkuapollo.

Ritariperhosiin kuuluva valkoinen pikkuapollo on yksi maamme suurimmista päiväperhosista. Manner-Suomessa esiintymät ovat vähäisiä, mutta Häntälän notkoissa kanta on vahva ravinnon ansiosta.

– Pikkuapollon toukat syövät ainoastaan kiurunkannuksen lehtiä. Mikään muu ei niille kelpaa.

Hiehojen läjissä elää lantakuoriaisia ja jopa erittäin uhanalaisia isolaakasittiäisiä ja paahdelantiaisia.

Ilmassa näkyy nopea vilahdus. Se oli hyönteismaailman tämän kevään kuumin julkkis: pörriäinen.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Moni lähtee retkeilemään Häntälän notkoille nähdäkseen pikkuapollon. Se on harvinainen ja yksi Suomen suurimmista päiväperhosista. Kuva: Lassi Puhtimäki
Moni lähtee retkeilemään Häntälän notkoille nähdäkseen pikkuapollon. Se on harvinainen ja yksi Suomen suurimmista päiväperhosista. Kuva: Lassi Puhtimäki

Positiivista pörriäispuhetta tarvitaan

Luonnonvarakeskuksen jokioislainen tutkija Sakari Raiskio on mielissään, että pölyttäjiä pelastettu tänä keväänä koko Suomen voimin.

– En sano, etteikö pölyttäjien merkitystä olisi aiemmin ymmärretty, mutta nyt tempaukset ovat ehkä tavoittaneet erilaisia kohderyhmiä, niin lapsia kuin ammattilaisiakin.

Positiiviselle pörriäispuheelle on paikkansa, sillä pölyttäjillä on elintärkeä rooli ekosysteemissä: valtaosa kukkivista kasveista tarvitsee hyönteispölyttäjiä tuottaakseen satoa ja siemeniä.

Omena-, mansikka-, mustikka- ja herukkasato on pitkälti riippuvainen pölyttäjistä. Peltokasveista pölytyksestä hyötyvät muuan muassa keltaisena kukkivat rypsi ja rapsi, kumina, härkäpapu ja tattari.

– Jos pölyttäjiä ei olisi, ruokakassimme olisi aika mitätön.

”Nyt alkaa olemaan jo elämää”

Maailmanlaajuisesti sukupuuton on arvioitu uhkaavan jopa 40 prosenttia pölyttäjähyönteisistä. Suomessa pölyttäjämääristä tiedetään vielä vähän, sillä esimerkiksi kimalaislaskennat aloitettiin vasta viime vuonna.

Lukessa mehiläis- ja pölytystutkimusta tekevän Raiskion mielestä huoli pölyttäjien vähentymisestä on aiheellinen. Silti on syytä muistaa, että esimerkiksi kimalaisten ja villien erakkomehiläisten kohdalla vuosittainen kannanvaihtelu on normaalia.

– Siihen vaikuttavat monet asiat: miten edelliskesän pariutuminen on onnistunut, seuraava kynnyskysymys on talvehtiminen ja sitten pesän rakennus keväällä.

Pölyttäjien määrä vaihtelee myös kesän mittaan. Aikaisin keväällä, kun pajut kukkivat, talvehtineita kimalaiskuningattaria on paljon liikkeellä. Surina vaimenee hetkeksi, kunnes työläiset aloittavat aherruksensa.

– Nyt alkaa jo olemaan elämää.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Jos mansikkasadosta tulee suuri ja marjoista laadukkaita, se on mehiläisten ja muiden pölyttäjien ansiota. Kuva: Lassi Puhtimäki.

Suuntavaisto saattaa seota

Silti ihminenkään ei voi vetäytyä vastuusta. Pölyttäjäkadosta puhuttaessa syyttävä sormi kohdistuu usein maanviljelyyn.

– Kemikaalien käytön suhteen tilanne on parantunut merkittävästi viimeisen 10–15 vuoden aikana. Markkinoille on tullut paljon pölyttäjäystävällisiä kasvinsuojeluaineita, jotka säästävät hyötyhyönteisiä ja tehoavat ainoastaan tuholasiin, Raiskio kertoo.

Euroopan unioni kielsi toissa kesänä kirppojen torjuntaan käytetyt neonikotinoidit ulkoviljelyssä, koska niiden katsotaan olevan vaaraksi pölyttäjähyönteisille.

Luken vanhempi tutkija Ari A. Rajala arvioi, että insektisidejä käytetään tuholaishyönteisten torjuntaan noin viidellä prosentilla Suomen peltopinta-alasta. Ruiskutuksia tehdään öljykasveille, herneelle, kuminalle ja sokerijuurikkaalle.

– Vaikka insektisidi ei olisi pölyttäjälle tappava, sillä saattaa mennä nuppi sekaisin eikä se löydä enää kotipesään.

Haitallisia vaikutusten riskiä voi vähentää välttämällä ruiskutuksia kukkivaan kasvustoon ja pölyttäjien lentoaikaan päivällä.

Kaikilla kukilla on merkitystä

Tutkijat Rajala ja Raiskio uskovat, että pölyttäjille maataloutta suurempi uhka on Häntälän notkojen kaltaisten suotuisten elinympäristöjen vähentyminen.

Sekin tosin liittyy viljelyyn niin, että suurentuneet peltolohkot ja siirtyminen avo-ojista salaojiin on vähentänyt pientareiden pörriäisille tarjoamaa suojaa. Rikkakasviruiskutukset vaikuttavat kukkivien rikkakasvien määrään pelloilla ja laiduntamisen vähentyminen umpeuttaa maisemaa.

– Jos peltolohko on pieni tai hankalanmallinen, siihen kannattaa tehdä kukkaketo ja luoda näin elinmahdollisuuksia pölyttäjille. Suojavyöhykkeille saa ympäristökorvausta, Rajala sanoo.

Luonnonvaraisilla niityillä on usein lahoavaa puustoa, jonne pölyttäjät rakentavat pesiä. Ne voivat käyttää puustoa myös pesän rakennusmateriaalina.

Kukkaloistokin on tietysti pörriäisten mieleen.

– Kaikilla kukilla on jokin merkitys. Niistä saa joko siitepölyä tai mettä ravinnoksi, Raiskio sanoo.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Luken tutkija Sakari Raiskio on mielissään pölyttäjien saamasta huomiosta. Suomessa on toistaiseksi tehty vähän tutkimusta pölyttäjien määrästä, mutta huoli pölyttäjien vähenemisestä on aiheellinen. Kuva: Lassi Puhtimäki.

Pienetkin teot ovat arvokkaita

Pölyttäjille pienetkin teot ovat arvokkaita. Siksi perheet ovat rakentaneet hyönteisille tänä keväänä hotelleja, kerrostaloja ja bunkkereita.

– Minusta mikään ei ole sen antoisampaa, kun lähteä lasten kanssa luontoretkelle ja havainnoida luontoa, vaikka sitten pölyttäjiä, Raiskio kannustaa jatkamaan harrastusta.

Pörriäisiä voi auttaa myös kylvämällä niiden lempikasveja tai jättämällä pihan perältä ruohon ajamatta. Pölytystutkijalle voikukat ovat ilostus.

– En näe punaista. Moni käy voikukkia vastaan sotaa, mutta parempi olisi antaa niiden kukkia ja niittää ne vasta sen jälkeen.

Kaikkia tarvitaan

Pölytys on luonnon tarjoama ilmainen palvelu, jonka vuosittaiseksi markkina-arvoksi on arvioitu maailmanlaajuisesti 216–529 miljardia euroa.

Luonnonpölyttäjien vähetessä tarhamehiläisten merkitys kasvaa.

Raiskio on yksi mehiläistarhaajista, joka toimittaa mehiläispesiä haluttuun paikkaan pölyttämään viljelyksiä tai puutarhakasveja. Vaikka pölytyspalvelu ei ole uusi idea, eivät kysyntä ja tarjonta vieläkään kohtaa.

– Ei ole helppoa löytää tarhaajaa, joka voi toimittaa 10 hehtaarin rypsipellolle 20–30 pesää. Mehiläistenhoitajilla on myös hieman harhakuvitelmaa, että aina kun viljelijä ruiskuttaa pellolle jotakin, se vahingoittaa pölyttäjiä.

Mehiläispesässä voi parhaimmillaan elää yli 50 000 yksilöä, kun kimalaispesässä asukkaita on vain muutama sata. Mehiläinen ei kuitenkaan pysty pölyttämään kaikkia kasveja, koska sillä on erilainen ruumiinrakenne ja lyhyempi kieli kuin kimalaisella.

Omat vahvuutensa ovat myös pölyttäjinä toimivilla perhosilla, linnuilla, lepakoilla, kärpäsillä ja kovakuorisilla.

– Kaikkia tarvitaan. Pelkästään mehiläisten ja kimalaisten kanssa ei tulla toimeen. FL

Luonnonkukkapäivän kunniaksi Henna Seppälä pitää Häntälän notkoissa pop-up-luontoretken. Lähtö kyläkeskuksen pihalta (Häntäläntie 322, Somero) su 14.6. klo 12.

 

Häntälän notkot

Sijaitsevat Somerolla Häntälän kylässä. Osa Rekijokilaakson Natura-aluetta.

Reitti 3 kilometrin luontopolulle lähtee kyläkeskuksen pihasta (Häntäläntie 322, Somero). Metsässä kulkee 1 kilometrin Peuranpolku. Matkan varrella on laavu ja kyläkeskuksessa kesäaikaan kioski.

Niittyjen kuuluisin asukas on perhoslaji pikkuapollo.

Kasviharvinaisuuksia ovat mm. nurmilaukka, maarianverijuuri ja vienansara.

Pölkkyruoho, mäkikaura ja sikoangervo viittaavat, että paikalla on ollut vanhaa asutusta.

 

Pelasta pörriäisiä

Jätä nurmikosta leikkaamatta edes pieni nurkkaus. Jos et millään siedä voikukkia, kitke ne vasta kukkimisen jälkeen.

Hyönteishotellin rakentaminen on mukavaa puuhaa koko perheelle. Lasten kanssa kannattaa lähteä myös luontoretkelle havainnoimaan pörriäisiä ja muita luonnon ihmeitä.

Kylvä puutarhaan kasveja, joista pölyttäjät pitävät, kuten krookuksia, kehäkukkia ja auringonkukkia. Voit perustaa myös monimuotoisen kukkaniityn.

Käytä torjunta-aineita, jotka eivät vahingoita pölyttäjiä.

Kunnioita työtään tekeviä pölyttäjiä. Älä häiritse niitä, niin ne eivät häiritse sinua.

Uusimmat

Näkoislehti

8.7.2020

Fingerpori

comic