Lounais-Häme

Kun höyry pyöritti maailmaa

Piip, piip. Ääni sattuu korviin.

Minkiön Höyryfestivaalialueelle tuoduissa lokomobiileissa on kaikissa pilli, joita koneita hoitavat masinistit kiskovat silloin tällöin.

Ääni on kova, eikä syyttä.

1800-luvun ja 1900-luvun alun Suomessa pillillä oli selkeä käyttötarkoitus. Se kutsui tehtaan miehet sorvin ääreen tai ruokatauolle.

Myös karkkilalaisen Kalle Huhtalan höyrykone viheltää kovaäänisesti.

Vuoden 1907 Ruston & Proctor tuotti aikanaan energiaa sadan työmiehen turvepehkutehtaaseen. Yksi höyrykone liikutti neljän hepan voimalla useampaa työkonetta.

Tänään kone antaa höyryenergiaa myllylle, jolla tehdään ruisjauhoja festarikansalle.

Leppoisa työ sopii eläkepäiviään viettävälle höyrykoneelle. Yhden päivän aikana masinisti Seppo Brofeldt laittaa pesään puolimottia puita. Jos kone pyörisi täydellä tehollaan, se tarvitsisi puuta jopa neljä kertaa enemmän.

Tällaisia koneita ei enää montaa löydy Suomesta. Konekenttävastaava ja Museorautatieyhdistyksen jäsen Tapio Rintamäki arvioi, että höyrykoneita on käyttökunnossa koko maassa enää parisenkymmentä.

Harva niitä osaa enää käyttääkään. Masinisti Seppo Brofeldt on hänkin harvinaisuus.

Silloinkin, kun lokomobiilit olivat käytössä tehtailla, masinistin työ oli kunniatehtävä. Vain iso herra sai tehtaalta yhtä vastuullisen toimen.

Masinisti huolehti siitä, että höyrykone sai tarpeeksi puita, vesi kiehui ja höyryä tuli. Näin rattaat pysyivät pyörimässä.

Työntekijät tiesivät, että masinistin kanssa kannatti tulla toimeen.

Koko lokomobiili kuumenee tuottaessaan höyryä. Tätä ominaisuutta käytettiin tehokkaasti hyväksi.

Ei ollut ollenkaan harvinaista, että työntekijät pullottivat kahvia viinapulloihin, laittoivat viinapullot sukkaan ja toivat sukat höyrykoneen päälle. Kahvi pysyi lämpimänä koko pitkän työpäivän.

-Nokikaapissa saattoi lämmittää ruokaa. Olen itsekin joskus paistanut siellä pihvit, Tapio Rintamäki sanoo.

Monelle nykyihmiselle lokomobiili on täysin tuntematon kapistus.

Höyrykoneita näkee harvoin, koska uudempia maamoottoreita löytyy enemmän vanhojen maatilojen varastoista. Maamoottoreita on siksi enemmän esillä kaikenlaisissa maatalousnäyttelyissä.

Myös seitsenvuotiaalle Otto Peltovuorelle höyrykone on uusi tuttavuus. Hän näki sellaisen ensimmäistä kertaa, kun isä toi käymään Höyryfestivaaleilla.

Lopella omaa tilaa pyörittävä isä Tommi Peltovuori haaveilee omasta höyrykoneesta. Hänen maatilallaan on yhä vanha mylly ja pärehöylä, mutta kaiken kruunaisi se, että ne saisi toimimaan höyryllä.

-Mielestäni on tärkeää, että nykysukupolvikin on perillä siitä, miten ennen saatiin energiaa maatilan töihin, isä sanoo.

Minkiön Höyryfestivaalit jatkuvat vielä huomenna sunnuntaina.

Uusimmat