Lounais-Häme

Kun kirjastonhoitaja Forssaan rakastui

Kirjastojen työntekijöiden ammatinvalinnan motiivi on monesti hyvin yksinkertainen: he ovat itse olleet pienestä pitäen ahkeria kirjastossa kävijöitä ja lukeneet paljon kirjoja.

-Olen siinä mielessä itse aika klassinen tapaus, että nuorena aloin ajatella, että kirjastosta voisi se leipätyökin löytyä, Ilkka Kononen sanoo.

-Nyt olen ammatinvalintaani siinä mielessä pettynyt, että eihän tässä oikein ennätä lukea! Silloin kun otan kirjan käteeni, valintani painottuu tietokirjallisuuden puolelle, yhteiskuntaa ja historiaa käsitteleviin teoksiin.

Jos nuorena Konosta viehätti enemmän kirjasto itsessään ja kaikki se, mitä kirjasto pitää ja kantaa sisällään, nyt 35 vuoden kirjastoammattilaisuuden jälkeen hän katsoo työtään eri näkövinkkelistä.

-Jos se kaksikymppinen minä olisikin tiennyt, että tällainenkin päivä koittaa, jolloin asiakaspalvelu on työn suurin ilo. Työn tiimoilta törmään hyvin monenlaisiin ja mielenkiintoisiin ihmisiin. Kävijöiden ikä vaihtelee aivan pienestä meihin harmaahapsisiin. Se sykähdyttää, miten syvälle kirjoihin ihmiset voivatkaan päästä. Kun itse olen sellainen pintaliitäjä, joka noukkii tietoa sieltä täältä, on ollut hienoa esimerkiksi huomata, miten Päätalon lukijat menevät kirjojen maailmaan mukaan ja elävät niiden mukaan omaa elämäänsäkin.

Kutsumus alalle on Konosella edelleen vahva.

-Kirjasto on aina ollut minulle iloinen asia. Ihmettelen sitä kovasti, että joissakin yhteyksissä kirjasto nähdään rasitteena tai sanotaan, että kirjastossa on liian hyvät palvelut. Minä olen sen kannalla, että kirjasto on paikka, jossa kaikilla on tasavertaisesti mahdollisuus päästä kulttuurin lähteille. Kirjastoissa on rikkautta, jota on hyvä jakaa. Toivoisin, että tämä ajatus eläisi edelleenkin. Vanha hokema siitä, että kulttuurihedelmän jakaminen ei ole keneltäkään pois, mutta tuottaa iloa moninkertaisesti, pitää paikkansa.

Kononen uskoo, että kirjastot ovat edelleen hyvin merkityksellisiä paikkoja ihmisille.

-Meillä käy runsaasti ihmisiä, jotka käyvät päivittäin ja palaavat viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Kirjastojen tilanne on toki muuttunut niistä ajoista, kun tulin alalle. Netin tulo on muuttanut elämää kaikilla aloilla, joissa toimitaan painetun fyysisen aineiston kanssa. Loppujen lopulta se on kävijät, jotka päättävät riittääkö virtuaalinen maailma tyydyttämään heidän tarpeitaan. Oma kokemukseni on ehkä konservatiivinen, mutta kyllä kirjastoilla edelleen paikka ihmisten elämässä ja kulttuurissa on.

Julkisen virkansa ohella Kononen tunnetaan Forssan Lehden kolumnistina. Hän tarttuu hanakasti aiheisiin laajalla skaalalla, mutta yhtä aihetta hän välttää.

-Kirjastosta en halua kirjoittaa. Olen tietoisesti pyrkinyt pitämään työpaikkani ja kolumnien kirjoittamisen erillään. Vaikka kolumnien perässä lukee, että olen forssalainen kirjastonhoitaja, se johtuu siitä, että teksteissä pitää asemoida, mikä tyyppi kirjoittaja on. Jokamiesluokan kynäilijä taas viittaa siihen, että kirjoitan juttuni aivan tavallisena forssalaisena kaduntallaajana.

-Muutoin periaatteeni on se, että en kovin montaa kertaa samaa juttua kirjoita. Yritän löytää asioihin toisenlaisen vinkkelin. Välillä se onnistuukin.

Kärjistäen kirjoittavaa Konosta on joskus syytetty Forssaa moittivasta sävystä kirjoituksissaan, mutta Kononen ei tätä tunnista.

-Minä olen rakastunut Forssaan näinä vuosina, kun olen täällä asunut, 25 vuotta sitten forssalaistunut alkuperäissavolainen sanoo.

Kuin sinetiksi forssalaisuudesta, Konosen syntymäpäivillä lauletaan Tyykikylään takaisin -kappaletta.

-Sen jälkeen, kun 18–19-vuotiaana lähdin Savosta liikekannalle, en ole muualla asunut yhtä kauan. Täällä torille mennessä on aina kotoisa olo. FL

 

Fingerpori

comic

Uusimmat