Lounais-Häme

Kun naiset aseisiin tarttuivat

Suomessa toimi sisällissodan aikana naisista koostunut punakaarti lähes 30 paikkakunnalla. Historiantutkija Tuomas Hoppu huomautti Forssan kaupunginkirjaston Brander-salissa, että paikkakuntien lukua ei pystytä määrittelemään yksiselitteisen aukottomasti.

-Esimerkiksi Loimaan osalta ei ole täyttä varmuutta toimiko sillä oma erillinen naisten punakaartinsa vai kuuluiko se osana Alastaron naiskaartiin, hän totesi

Loimaaseen verrattavana rajatapauksena Hoppu toi esille Venäjän puolelle Karjalankannakselle jääneen Raudun pitäjän. Ajatus aseellisista naisjoukoista eli myös valkoisten riveissä. Hanketta vastusti Hopun mukaan keskeisenä herättäjänä myöhemmin muun muassa yhdeksi Lotta Svärd -liikkeen avainhenkilöksi profiloitunut Hilja Riipinen.

-Hän sai valkoisten joukkojen ylipäällikkö Mannerheimin tekemään julkilausuman, jossa Mannerheim totesi, että hän ei kannata suunnitelmia naiskaartien perustamisesta valkoiselle puolelle.

 

Tuomas Hoppu summasi sisällissodassamme aseisiin tarttuneiden naisten määrän asettuneen 2 500 ja 2 700 välille. Joukosta vain muutama taisteli valkoisten puolella. Punaisten aseellisiin naiskaarteihin liittymisen pääperusteiden Hoppu katsoi löytyvän asennetasolta, ideologisista seikoista.

Lähdettiin luomaan uutta ihanneyhteiskuntaa.

-Tampereellekin perustettiin toinen naiskaarti vielä siinä vaiheessa, kun kaupungissa käytiin jo taisteluita, mikä todistaa innon luomaa voimaa vaikuttimena.

 

Myös Forssa sai naiskaartissa vasta sodan käännyttyä jo loppuvaiheisiinsa. Perustamispäivämääräksi on dokumentteihin jäänyt 16.4. Kaartin jäsenmäärän osalta Tuomas Hoppu toi esille luvun 65 huomauttaen kuitenkin, että lukema ei ole välttämättä tarkalleen oikea.

-Useimmat joukosta olivat kutomotyöläisiä, mutta paljon mukana oli myös palvelijoita.

Forssan naiskaarti jäi selvästi täyttä komppaniaa pienemmäksi. Hopun mukaan tähän saattoi vaikuttaa se, että omistajat pyrkivät pitämään tehtaansa käynnissä. Vaikutusta saattoi olla myös irtisanotuille maksetuilla korvauksilla.

Taisteluihin Forssan naiskaarti ei osallistunut.

-Sen sota meni kuten pääsääntöisesti muidenkin naiskaartien, eli yhtään laukausta ampumatta.

 

Talven ja kevään 1918 tapahtumia johdonmukaisesti sisällissodaksi nimittänyt Hoppu totesi toiminnan Forssan naiskaartissa jääneen muutenkin vaimeaksi.

Jo viikkoa perustamisensa jälkeen se suuntasi pakomatkalle kohti Lahtea. Siellä joukosta päätyi ainakin kaksi teloitettavaksi. Valtiorikosoikeuteen joutui ainakin 35, mutta Hopun mukaan todennäköisesti useampikin, ehkä 40–50.

-Melkein kaikki heistä valehtelivat toimineensa sairaanhoitajan tai keittäjän tehtävissä, mikä oli viisasta siinä tilanteessa.

Forssan naiskaartilaisista useimmat olivat iältään 17–20-vuotiaita. Tuomas Hopun tutkimukset kertovat sisällissodassamme aseisiin tarttuneiden naisten koostuneen hyvin nuorista, jopa keskimäärin forssalaiskaartilaisia nuoremmasta väestöstä. FL

 

Uusimmat

Fingerpori

comic

Näkoislehti