Lounais-Häme

Kun Valola eri kansankerrokset yhdisti

Someron vanhimpiin kyliin kuuluva Pajula sai virallisesti oman pienviljelijäyhdistyksensä päivämäärällä 9.12.1927.

Seuraavan vuoden lopulla yhdistykselle valmistui Helkavalkean mäelle talo. Kului muutama vuosi ja klassisen kauniille rakennukselle vakiintui nimeksi Valola.

Mitä sitten tapahtui, on luettavissa tuoreesta Pajulan Pienviljelijäyhdistyksen ja Valolan tarina -kirjasta. Teoksen on kirjoittanut filosofian maisteri ja Forssassa pitkään lukion historianopettajana toiminut Kaija Keränen.

Hän paneutuu yhdistyksen 90-vuotisjuhlajulkaisuna syntyneessä kirjassa myös taustoittamalla kylän vaiheiden kytkeytymistä yhteiskunnan yleiseen kehityskaareen.

Pajulan Pienviljelijäyhdistyksen puheenjohtajana vuodesta 2008 toiminut Piritta Kämi-Conway määrittelee juhlakirjan yhdistykselle merkittäväksi virstanpylvääksi. Hän muistuttaa Keräsen ansioista.

-Ellei hän olisi ottanut meihin yhteyttä, tämä virstanpylväs olisi jäänyt täyttymättä.

Kirjoittaja toteaa tarttuneensa asiaan antaakseen yhdistystoiminnan saralle oman panoksen muodossa, johon hän historioitsijana omaa valmiudet. Hän luonnehtii 1920-lukua, jolloin Pajulan Pienviljelijäyhdistyskin syntyi, aatteiden vuosikymmeneksi.

Kylä sai leimansa varakkaista isännistään, jotka osoittivat kaukonäköisyytensä toimimilla aloitteellisesti pienviljelijäyhdistyksen perustamisessa.

-He katsoivat tärkeäksi eri sosiaalisten kerrosten kokoamisen yhteen. Ajatus oli pragmaattinen, mutta he onnistuivat tavoitteessaan, Keränen summaa.

Niinpä yhdistyksen ensimmäinen kokouskin päätti ottaa toimintaohjelmaksi hyvin käytännönläheisiä töitä. Osoituksena linjauksesta päätettiin järjestää jäsenille juurikaskilpailut, karjan puhtaana pitämiskilpailut ja kaksipäiväiset puutarhakurssit.

Oman talon rakentamisesta syntyi päätös kuin vaivihkaa jo runsas kuukausi yhdistyksen perustamisesta, tammikuun 1928 lopulla täyslukuisena kokoontuneessa johtokunnassa.

Rakennus nousi Hämeen Härkätien tuntumaan lähes omin voimin, mutta vauhdilla, timpuri Kaapola Riihivalkamasta lähes ainoana ulkopuolisena apuna. Upouusi talo vihittiin käyttöön jo lokakuussa 1928.

Samaan aikaan valmistui myös rakennuksen päädyssä sijaitseva näyttämö, jonka kulissimaalauksia Keränen luonnehtii ainutlaatuisiksi.

Hän toteaa saaneensa selville, että ne maalasi Forssan Vieremästä kotoisin oleva Eugen Tasanen ennen sotia.

Tasanen sai vuonna 1949 korjattavakseen näyttämön yläpuolella sijaitsevan triptyykin suuremman remontin yhteydessä. Vuonna 1900 nahkurin poikana syntynyt ja 1953 kuollut taiteilija lupautui tarinan mukaan suorittamaan työn kolme kertaa halvemmalla kuin muut, pullo päivässä -määritelmän sisältyessä kontrahtiin.

Eugen Tasasen sai tarinan mukaan oppia itseltään Akseli Gallen-Kallelalta, mutta opinnot jäivät kesken. FL

Pajulan Pienviljelijäyhdistyksen ja Valolan tarina -kirjan julkistamistilaisuus alkaa Valolassa lauantaina 3.12. kello 14.

Fingerpori

comic