Lounais-Häme

Kunnanviraston rutiineista outoon joutenoloon

Sirpa Hakala on kuulunut pitkään Humppilan kunnanviraston vakiokasvoihin ja -ääniin. Kunnanvirastolla asioineelle hän kävi tutuksi lasikopistaan ja aikoinaan soittajille sentraalisantrana.

– Ihmisten kanssa toimiminen on ollut ihan mukavata. Olen oppinut tuntemaan monenlaisia ihmisiä. Olen siitä pitänyt.

Nyt eläkepäivien alla hän oudoksuu rutiinien kaikkoamista.

Perjantaina Sirpa Hakala oli kunnanvirastolla kahvitettavana päivänsankarina. Ensimmäinen eläkepäivä hänellä koittaa ensi keskiviikkona.

– Kysymyksen, että mitäs meinaat tehdä, olen monesti kuullut. En ole yhtään mitään suunnitellut. Ihmettelen vaan, eikö sinne töihin enää todellakaan tartte mennä. Se on aika outo ajatus, hän nauraa.

Kunnan palvelukseen hän tuli ensi kerran 1980-luvun alussa tehden erilaisia sijaisuuksia mm. koululla ja vanhainkodilla. Kunnanvirastolle hän tuli elokuussa 1986 ja jäi.

Alkuun hän teki toimistoapulaisen neljän kuukauden määräaikaista tehtävää. Sittemmin hänestä tuli toimistovirkailija, toimistosihteeri ja viimeksi palkkakirjanpitäjä. Puhelinkeskuksen tehtävät siirtyivät häneltä ja koko kunnasta pois puhelinyhtiölle vuonna 2003. Lisäksi hän toimi maataloussihteerin apuna ja kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisena sekä vastasi aravalainojen laskutuksesta ja perinnästä.

– Koko ajan olin myös palkanlaskijan apuna ja opettelin sitä hommaa. Kyllä töitä on piisannut.

Kunnan palkanlaskennan on tämän vuoden alusta hoitanut Jokioisten kunta. Jokioisten palkkasihteeri käy joka toinen viikko Humppilan kunnantalolla.

– Päätin, että nyt riittää minun osaltani. Toisaalta olisin toivonut, että palkanlaskenta olisi pysynyt Humppilassa ihmisten takia, mutta kyllä se on aika yksinäistä puuhaa, Sirpa Hakala sanoo.

– Olen tykännyt olla kunnanvirastolla. Siellä on ihan mukava työyhteisö. Silloin kun menin kunnalle, sinne tuli uusia tehtäviä ja palkattiin uutta väkeä. Olimme pitkään, melkein parikymmentä vuotta, sama porukka, kunnes ihmiset rupesivat eläköitymään ja lähtemään pois. Sitten tulikin suurempaa vaihtelua.

Työelämä virastolla palasi takaisin tutuille uomilleen, kun Esko Tonteri palasi eläkkeeltä viime kesänä puoleksi vuodeksi tuuraamaan kunnanjohtajana.

– Se oli ihan mukavaa. Siinä oli ne pari mustaa vuotta yt-neuvottelujen kera. Sitten tilanne normalisoitui, kun Esko palasi ja tarttui hommiin… Semmoista se elämä on. On hyvää ja huonompaa välillä.

Sirpa Hakala tuumii, että liikuntaa täytyisi varmaan lisätä, kun aikaa jatkossa on. Hän voi myös hyvällä omallatunnolla syventyä kirjojen lukemiseen.

– On siihen tähänkin saakka aikaa löytynyt, mutta maailmassa on niin paljon lukemattomia kirjoja ja uusia tulee, hän nauraa.

Hän uskoo viihtyvänsä miehensä kanssa edelleen kotinurkissa Humppilan keskustassa. Matkustelu tuskin eläkepäivinä kiihtyy.

– Jälkikasvu käy välillä ilahduttamassa.

Lastenlapsia on kahdeksan. Lisäksi hän auttelee omaa äitiään.

– Ei siis mitään erikoista, tämmöistä normaalia. Normaali on kai ihan turvallista, hän virnistää. FL

 

Uusimmat

Näkoislehti

30.9.2020

Fingerpori

comic