Lounais-Häme

Kuntatalous suistui kaikkien aikojen kriisiin – Kanta-Hämeen kunnat vajosivat selvästi keskiarvon alapuolelle

Kuntaliiton pääekonomisti: Yhtälö on kestämätön.
Väestön ikääntyminen lisää kuntien palvelumenoja ja vähentää verotuloja.

Tästä vuodesta muodostuu kuntatalouden kaikkien aikojen pohjanoteeraus.

– Jo viime vuonna kaksi kolmesta kunnasta teki alijäämää, mutta Tamperetta lukuun ottamatta ne eivät olleet vielä kovin syviä. Tänä vuonna isoja miinuksia tekee moni muukin iso kaupunki, kertoo Kuntaliiton pääekonomisti Minna Punakallio.

Vuonna 2018 kunnat ja kuntayhtymät tekivät alijäämää yhteensä sata miljoonaa euroa, nyt pudotaan lähelle miljardia.

Negatiiviseen vuosikatteeseen päätyy tänä vuonna toistasataa kuntaa. Ne joutuvat ottamaan niin sanottua syömävelkaa perustoimintojensa pyörittämiseen.

– Kuntatalouden yhtälö on kokonaisuutena kestämätön. Väestö ikääntyy ja talouskasvu hiipuu, mutta siitä huolimatta kuntien ja ylipäätään julkisen sektorin tehtäviä vain lisätään, Punakallio tiivistää.

Kasvamassa jopa miljardien vaje

Valtiovarainministeriön (VM) painelaskelman mukaan kuntatalouteen voi syntyä muutamassa vuodessa jopa 2,7 miljardin euron vaje. Kunnallisveroprosentteja pitäisi nostaa laskennallisesti keskimäärin 2,2 ja alle 6 000 asukkaan kunnissa peräti 5,5 prosenttiyksikköä, jotta toiminnan ja investointien rahavirta pinnistäisi plussalle.

– Menot näyttävät kasvavan pysyvästi enemmän kuin tulot. Eihän tämä ikuisuuksiin näin voi jatkua, sanoo VM:n kunta- ja aluehallinto-osaston ylijohtaja Jani Pitkäniemi.

– Ikääntyminen jyllää sekä meno- että tulopuolella. Siihen ei varauduttu riittävästi, vaikka asiasta on puhuttu pitkään ja paljon. Tämä epäsuhta alkoi pienestä avohaavasta, joka olisi pitänyt hoitaa jo kauan sitten.

Kunnat laiskoja uudistumaan

Koska väestön ikääntyminen lisää palvelutarvetta ja vähentää verotuloja, kunnilla luulisi olevan viimeistään nyt valtaisat intressit kaikkien mahdollisten tuottavuusparannusten metsästämiseen, tarpeettomien menojen karsimiseen ja veronkorotusten kuolemanspiraalin torjumiseen.

Siihen nähden kuntakentän uudistumishalut ovat jääneet laimeiksi. Kunnan velkaannuttaminen ja talouden rapauttaminen on kuntapäättäjille psykologisesti helpompaa kuin konkreettisten lähipalvelujen heikentäminen tai kunnan toimintatapojen myllääminen – isoista rakenneuudistuksista puhumattakaan.

– Yleistuntuma kuntakentältä on, että kyllä siellä myös tehdään paljon asioita ja muun muassa kehitetään palveluja ja kuntien välistä yhteistyötä, Punakallio puolustaa.

Hän kuitenkin myöntää, että valtionosuusjärjestelmä luo osalle kunnista kannustinloukun: kun kunta elää pääosin muualta kerättyjen rahojen varassa, sillä on ikään kuin varaa olla ryhdistäytymättä.

– Valtionosuuksien turvin niiden nenä pysyy nipin napin pinnan yläpuolella. Toisaalta valtionosuusjärjestelmän tarkoituksena on nimenomaan taata palvelut kattavasti eri puolilla maata. Se on se henkireikä.

VM:n Pitkäniemikään ei näe, että valtionosuusjärjestelmän voisi valjastaa esimerkiksi liian sirpaleisen kuntarakenteen tiivistämiseen.

– Sen perustehtävä on turvata toteutettaviksi säädettyjen palvelujen rahoitus. Se ei voi vuotaa. Kyse on viime kädessä perusoikeuksista.

”Kiky oli surkea tapaus”

Kuntien viime vuosien pulkkamäkeä ovat jyrkentäneet pieleen menneet kiky-laskelmat ja valtionosuusleikkaukset. Tätä vuotta ovat hankaloittaneet myös verokorttiuudistus, verotilitysten viivästyminen ja ennusteiden pettäminen. Lähivuosia leimaa talouskasvun hiipuminen ja tulevan työmarkkinakierroksen palkankorotukset.

– Kiky oli surkea tapaus. Siitä oli sopimassa paljon ihmisiä, jotka eivät tunteneet tarpeeksi kaikkia asioita ja vaikutuskanavia. Olin itsekin silloin tällöin mukana enkä minäkään osannut kaikkea nähdä, Kuntaliiton Punakallio sanoo.

Alkujaan kustannusneutraaliksi laskettu kiky merkitsi kunnille lopulta jäätävää suihkua.

Punakallion mukaan perusvirhe oli se, että julkinen sektori pantiin maksamaan kaikkien työnantajamaksujen roima alennus. Se käynnisti dominoefektin, jossa kaikki laskelmat pettivät. Lomarahaleikkaus, työajan pidennys ja työnantajamaksujen aleneminen eivät paikanneetkaan kunnissa palkansaajamaksujen nousun ja valtionosuusleikkausten aiheuttamia tulonmenetyksiä.

– Todellisuus on nyt tässä. Kiky hävitti myös suhdannekuvan. Mukavasta suhdanteesta huolimatta kunnat ovat karmeissa miinuksissa, Punakallio sanoo.

Yksi taho lupaa, toinen vastaa

Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Reina muistuttaa vanhasta ristiriidasta: hallitusten ja ministerien on helppo lupailla lisää palveluja ja heittää sitten vastuu kunnille.

– Nyt hallitusohjelmassa tosin lukee, että uudet ja laajenevat tehtävät pitää rahoittaa sataprosenttisesti valtion rahoituksella. Sekin viittaa siihen, että kuntien kantokyky on aivan tapissa ja ylikin, hän toteaa.

– Yleensä kustannuksia kuitenkin vyöryy ja valuu kuntien katettavaksi lopulta enemmän kuin on alun perin oletettu.

Kuntaliiton omissa laskelmissa esimerkiksi hallituksen paaluttama 0,7:n hoitajamitoitus merkitsee kaikkiaan liki puolen miljardin euron lisälaskua.

Alijäämä katettava tavalla tai toisella

Kuntalain mukaan kunnan on katettava alijäämä neljässä vuodessa tavalla tai toisella, joko aiemmin kertynyttä ylijäämää purkamalla tai uutta ylijäämää tekemällä, käytännössä veronkorotuksilla ja leikkauksilla tai investointien lykkäämisellä.

Jollei kunta suostu tai pysty hoitamaan asiaa, se päätyy valtiovarainministeriön kriisikuntamenettelyyn.

– Siinä käydään hyvin seikkaperäisesti läpi, pystyykö kunta näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa suoriutumaan lakisääteisistä velvoitteistaan, VM:n Pitkäniemi kertoo.

Jollei pysty, käynnistetään kuntajakoselvitys, joka voi päätyä pakkoliitokseen.

– Ensisijaisena tavoitteena on kuitenkin aina tervehdyttää kunnan talous.

Kuntarakenne hevoskärryjen aikakaudelta

Normaalitilanteessa kunnilla on perustuslaillinen oikeus pitää kiinni itsenäisyydestään. Siksi Suomen kuntarakenne näyttää yhä pitkälti samalta kuin ennen muinoin, kun kuntarajat perustuivat siihen, missä ajassa hevosella pääsi kirkolle.

Pitkäniemi haastaa kuntapäättäjiä miettimään ”itsehallinnon filosofiaa ja merkitystä” ja perää päätöksentekoon nykyistä pitkäjänteisempää horisonttia.

Soteen ja muihin palveluihin liittyvien kustannusriskien rinnalle hän nostaa kuntien tarpeettomasta kiinteistömassasta nousevan taseriskin. Seiniä riittää.

– Voi kysyä, kenen vastuulla ovat kuntien huonot investoinnit ja purkukuntoiset kiinteistöt. Iskunkestävyyttä tarvittaisiin tällekin puolelle.

Valtionosuuksien palautuksissa ei ole ekstraa

Lähiaikoina kuntien tulopuolta kohentaa Rinteen hallituksen päättämä valtionosuuksien palautus. Osittain sen turvin valtaosa kunnista sinnittelee ensi vuoden ilman veronkorotuksia.

– On puhuttu miljardista eurosta, mutta varsinainen korotus vuonna 2020 on noin 300 miljoonaa euroa. Se on ilman muuta tärkeä erä, joka tasoittaa kikyn aiheuttamaa kuoppaa ja helpottaa normaalien lakisääteisten menojen kattamista, Kuntaliiton Punakallio sanoo.

– Mutta ei siinä ole mitään ylimääräistä mihinkään uusiin palveluihin. FL

Uusimmat