Lounais-Häme

Kuntien ovet käyvät nyt ahkerasti

Kunnissa on ollut viime vuosina meneillään raju sukupolvenvaihdos, kun suurten ikäluokkien kuntajohtajat siirtyvät syrjään ja nuorempi polvi astuu tilalle.

Samaan aikaan johtajakierto pienemmistä kunnista isompiin on nopeutunut.

– Harva ihminen tulee valituksi suoraan jonkun Hämeenlinnan tai Tampereen johtoon. Siksi kannuksia ja kokemusta haetaan pienemmistä kunnista, sanoo kunnallispolitiikan professori Arto Haveri Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulusta.

Tyypillinen urakehitys menee suunnilleen näin: ura aloitetaan hallintojohtajana, minkä jälkeen siirrytään kunnanjohtajaksi pienempään kuntaan. Tämän jälkeen siirrytään hieman suurempaan kuntaan ja niin edelleen.

Urakehityksen vauhti riippuu toki perhesiteistä sekä muista henkilökohtaisista seikoista.

Kaikilla kuntajohtajilla ei ole takanaan kuntauraa, vaan osa siirtyy kuntien leipiin yrityselämästä, politiikasta tai järjestösektorilta.

Pienet kunnat koetaan tauon jälkeen jälleen houkutteleviksi virkapaikoiksi, sillä hakijoita on taas viime aikoina riittänyt.

– Toki kunnan maine vaikuttaa hirveän paljon. Jos tiedetään, että poliittinen päätöksentekokulttuuri on riitaisa tai kunta on kovissa veloissa, vaikuttaa se hakuintoon. Sama koskee myös vähän isompia kuntia.

– Yhteiskunnassa ei oikeastaan ole kovin monta sellaista tehtävää, joissa voisi vaikuttaa niin moniin asioihin yhtäaikaisesti kuin kuntajohtaja. Se on vaikuttajan pesti. Se on näköalapaikka, josta on mahdollista vaikuttaa yhteiskuntaan, jos haluaa.

Mitä merkitystä on kunnan näkökulmasta sillä, että johtajat vaihtuvat taajaan?

Arto Haverin mukaan kysymykseen voi vastata kahdella tavalla.

Jos aikaisemmin painotettiin pysyvyyden ja tuttujen verkostojen merkitystä, on viime aikoina korostunut toisenlainen näkökulma.

– Johtajat itse sanovat, että kuudessa, seitsemässä vuodessa he ovat antaneet sen oman, erityisen panoksensa, mitä kuntaan voi antaa. Tämän jälkeen alkaa aktiivisin vaihe väistyä ja johtajaa on hyvä vaihtaa, Haveri sanoo.

Ilmiö on tuttu myös yrityselämässä, missä ihmisen katsotaan olevan yrityksen näkökulmasta tuottoisimmillaan 5–7 vuoden aikana.

Siihen Haveri ei ota kantaa, kumpi lähestymistavoista on parempi. Molemmissa näkökulmissa on puolensa.

Sami Sulkko

Riihimäen kaupunginjohtaja 1.11. alkaen

Olen siitä iloisessa asemassa, että kahdesti kuntajohtajan uralla olen siirtynyt pienemmästä kunnasta isompaan headhunttauksen kautta. Ensimmäisen kerran Sulkavalta Punkaharjulle ja nyt Forssasta Riihimäelle.

Olen pyrkinyt kehittämään omaa ammattitaitoani johdonmukaisesti, ja ilmeisesti valitsijoiden mielestä olen pärjännyt ammatillisesti hyvin.

Kannusten hankkiminen on varmasti yksi tekijä, miksi paikkaa halutaan vaihtaa, mutta yhä enemmän kyse on myös siitä, miten ominaisuudet ja kuntien odotukset kohtaavat.

Luulen, että liian monissa – etenkin pienemmissä kunnissa – haluttaisiin nykymenoa turvaava ote. Maailma kuitenkin muuttuu ympärillä, ja etenkin nuoremmat kuntajohtajat ovat hyvin uratietoisia. Monet haluavat tuoda uusia tuulia ja kehittää toimintaa. Jos kunnassa halutaan mieluummin säilyttää kuin muuttaa, laukaisee se helposti halun hakeutua eteenpäin.

Seitsemän, kahdeksan vuotta on maksimiaika, silloin on antanut oman osaamisensa täysillä peliin. Näissä hommissa on aina se riski, että alkaa rutinoitua.

Ihmettelisin, jos maakuntauudistus ei vaikuttaisi tulevina vuosina kiinnostukseen. Keskivertoon pikkukuntaan ei jää kuin koulukeskus ja katujen ylläpitoa. Olen ihan varma, että se ei motivoi nuoremman polven kuntajohtajia.

Ammatillisessa mielessä Riihimäestä teki houkuttelevan se, että kaupunki on melkein puolet suurempi kuin Forssa. Siellä on kasvuhistoriaa ja tulevaisuudennäkymiä, ja elinkeinopolitiikan tilanne on hyvin dynaaminen ja eteenpäin katsova.

Olen saanut hyvän kuvan kaupungista ja sen halusta puskea vielä vahvemmin kartalle.

Forssassa on saatu hienoja asioita aikaan, täällä on erinomainen yritysyhteistyö. Forssassa ei kuitenkaan ole samanlaisia tulevaisuuden mahdollisuuksia kuin Riihimäellä. Mitään painetta ei ollut Forssasta lähtöön, mutta kun palikat loksahtivat kohdalleen, ei ollut myöskään ammatillisessa mielessä jättää käyttämättä tätä mahdollisuutta.”

Lauri Inna

Hattulan kunnanjohtaja

Olen aina ollut kiinnostunut tehtävistä, jotka ovat yhteiskunnallisesti relevantteja. Olen joskus nauranut, että aina työtehtävilleni on ollut selkeä lakisääteinen pohja. Tämä koski esimerkiksi ydinvoimaviestintää, joka on hyvin tarkkaan lailla säädelty. Myös kunnanjohtajan työtä säädellään lailla.

Periaatteeni on ollut, että olen hakeutunut tehtäviin vasta, kun niihin on pyydetty. En ole tupannut mihinkään.

Kun aikoinaan siirryin Punkalaitumelle ja täysin uudelle toimialalle, mietin ratkaisua todella pitkään. Usein kunta-ammattilaisia väheksytään, ja itselläkin oli alkuun hieman pessimistinen käsitys siitä, millä tasolla töitä tehdään.

Kunnissa kuitenkin esimerkiksi taloudenhoidossa on mahdollisuus aidosti omiin ratkaisuihin. Pieni kunta voi olla kunnanjohtajalle kuin oma, rakas yritys.

Hattulaan siirtymistä puolsi eteenpäin meneminen ja se, että kunta on kiinnostava kasvupaikka. Punkalaitumella oli vierähtänyt pari vuotta ja tiesin, että olisi annettavaa isommallakin paikkakunnalla.

Eteenpäin meneminen on arvo, kun sauma tulee. Täytyy tietysti olla myös aidosti annettavaa. On punnittava, että pystynkö vilpittömästi sanomaan, että tästä tulee hyvä juttu.

Itselleni kunnasta toiseen siirtymistä on puoltanut se, että kuntalaki ja hallinnon perusteet ovat samanlaiset kaikkialla. Jokainen kunta on toki erilainen. Toinen näkökulma asiaan on, että kyllähän nykyään ulosmitataan aika nopeasti asioita, ei sille mitään voi. Tuloksia vaaditaan nykyään myös kunnanjohtajilta melkein välittömästi.

Elinkeinoelämän kehittäminen ja pitkien, kestävien suhteiden luominen vaativat pidempää läsnäoloa. Onneksi kunnassa on paljon ihmisiä, jotka ovat olleet siellä pitkään.

Oma johtolankani on aina ollut myönteisyys. Eteenpäin katsotaan positiivisilla fiiliksillä. Organisaatioita pitää aina vähän ravistella.

Mottoni on, että asiat tehdään parhaalla mahdollisella tavalla ja nöyrällä mielellä. Hattula on loistopaikka, ja Kanta-Hämeeseen olen kotiutunut todella hyvin. Tekeminen on tässä ja nyt.”

Heidi Rämö

Lempäälän kunnanjohtaja

Eläköitymisen lisäksi taustalla vaikuttaa työmarkkinoiden iso muutos, se, että enää ei mennä yhteen työpaikkaan ja olla siellä eläkepäiviin saakka. Tämä heijastuu myös kuntapuolelle.

Itselläni ei ole poliittista jäsenkirjaa, vaan olen kouluttautunut johtajaksi. Etenkin tällaisilla henkilöillä kokemus on aivan perusedellytys. Urapolku on rakennettava pienemmistä tehtävistä kohti isompaa. Isoon kuntaan valittaessa on oltava aiempaa kokemusta, vähintään sitten kunnanjohtajan sijaisena toimimisesta.

Myös sukupuoli vaikuttaa asiaan, vaikka sitä ei mielellään myönnetä. Naiset myös asettavat itselleen kovat taustavaateet. Vaikka naisjohtajien määrä on lisääntynyt, valitettavan vähän naisia hakee johtotehtäviin. Ne naiset, jotka hakeutuvat, ovat todella kokeneita ja koulutettuja henkilöitä.

On selvää, että isommilla paikkakunnilla puoluepolitiikka vaikuttaa valintoihin. Nykyaikaisessa johtamisessa ammattitaidon pitäisi kuitenkin olla ensisijainen kriteeri eikä jäsenkirjan.

Johtajaa valittaessa on mietittävä ensimmäiseksi, missä tilanteessa kunta on. Jos tarvitaan saneeraajajohtaja, pitäisi se reilusti ja rehellisesti kertoa hakijoille. Tilanteesta pitäisi olla yhtenäinen kuva kunnassa, minkä jälkeen on hakijan tehtävä miettiä istuuko hän haluttuun profiiliin. Hattula esimerkiksi erottautui hyvin edukseen tässä mielessä. He toivat selkeästi esille, mitä hakivat.

Oma tavoitteeni oli alun perin päästä kunnanjohtajaksi, ja nyt olen ollut sitä kolmessa kunnassa. Henkilökohtaisia ambitioita uran suhteen ei ole, nyt haluan tehdä töitä hyvin, nauttia ja saada tuloksia aikaan. Lempäälässä olen ollut vasta vuoden, ja nyt keskityn aivan täysin näihin töihin.”

Uusimmat

Näkoislehti

26.9.2020

Fingerpori

comic