Lounais-Häme

Kuosit eloon värittämällä

Forssan tekstiiliarkisto herää nyt eloon jokaisen oman maun mukaan. Forssan museo on julkaissut värityskirjan tilkkuilija Maija Uusitalon ja tiffanytaitaja Anni Paulinin piirtämistä värityskuvista. Kuvien pohjana ovat museon arkiston 1960–1980 -lukujen kuosiluonnokset, joita ei ole koskaan otettu tuotantoon.

-Monet ovat pyytäneet värityskirjaa kangaskuoseista. Forssan museolla kuoseja on arkistot tiukassa, joten tässä oli valinnanvaikeus. Katsoimme ison nipun luonnoksia ja valitsimme sopivimmat, siskokset Uusitalo ja Paulin kertovat.

-Kirjassa kaikki värityskuviot eivät ole sellaisenaan, vaan joissakin yhdistimme, pienensimme ja suurensimme kuvioita tarpeen mukaan. Piirsimme kuviot käsin, jotta saimme aikaiseksi elävää viivaa.

Museon arkistossa on tuhansia kuosiluonnoksia, joita ei syystä tai toisesta otettu tuotantoon. Joukossa on sekä ateljeen omien taiteilijoiden suunnitelmia että eurooppalaisten suunnittelutoimistojen malleja.

Kuosikuvien rinnalla kulkevat valokuvat ja tekstit Finlaysonin tehtaalta Forssasta. Tekstiilisuunnittelija Kirsti Porttinen oli vuonna 1969 työharjoittelijana tehtaalla, ja hän otti tuolloin valokuvia muun muassa kankaanvalmistuksen vaiheista. Asta Louhelo kirjoitti kuviin tekstit.

-Värityskirjaan ei ole hyvä laittaa värityskuvia jokaiselle sivulle. Kuitenkin tuntuisi tuhlaukselta jättää pelkkää valkoista toiselle puolelle. Nyt värityskirja on samalla myös kurkistus kankaankutomisen ja kankaanpainannan historiaan, Uusitalo ja Paulin pohtivat.

Siskokset tulivat Forssan museon vapaaehtoistöihin kevättalvella. Aluksi he tekivät pinssejä ja morontossuja. Värityskirjan toteuttaminen tuli pian ajankohtaiseksi, sillä he olivat jo aikaisemmin piirtäneet värityskirjan tilkkuyhdistykselle. Maija Uusitalo on tehnyt myös kortteja ja kirjanmerkkejä pienistä tilkuista, jotka ovat jääneet yli pinssien teossa.

-Ei tarvinnut montaa sekuntia miettiä, kun museolle haettiin vapaaehtoisia töihin. Muistan kun pääsin museon tekstiiliarkistoon katsomaan vanhoja kankaita, jopa mummulan tuoksut tulivat mieleen. Olin aivan sekaisin pari päivää, Maija Uusitalo kertoo.

Piirtäminen ja kaikenlaisten käsitöiden tekeminen tuli siskosten ohjelmaan jo lapsena.

-Ensimmäiset työt syntyivät isän tekemällä puuneulalla vanhempien tekemään kehykseen. Saimme aina käyttää kaikkia mahdollisia työkaluja ja maaleja. Isä osti makulatuuripaperia kilokaupalla, jotta saimme piirtää. Maalasimme muun muassa kaikki komerot sisältä.

-Yhden kerran muistan kuitenkin, että tekemisestä tuli vähän sanomista. Se oli silloin, kun maalasin isän saappaisiin kukkasia, Maija Uusitalo sanoo hymyillen.

Värityskirjan tekijät värittävät itse ahkerasti, ja myös heidän äitinsä on innostunut värittämisestä. Kokemustensa perusteella kaksikko tietää, ettei kuvia esimerkiksi kannata julkaista osittain valmiiksi väritettyinä, jotta jokainen saa valita itse haluamansa värit.

-Viime talvena olin Teneriffalla, enkä ottanut värityskirjaa mukaan. Oli pakko käydä ostamassa uusi värityskirja ja värit, Anni Paulin kertoo.

-Värittäminen on vain niin terapeuttista.

Museonjohtaja Kati Kivimäki on onnellinen vapaaehtoistyöntekijöistä.

-Kaikkiaan 12 hengen porukka on tuonut valtavasti energiaa ja ideoita toimintaamme. Perustyössä ei olisi millään mahdollista tehdä tällaisia hienoja hankkeita niin kuin värityskirjaa.

Museo toteutti kirjan yhteistyössä Finlaysonin ja Forssa Printin kanssa. Värityskirjaa on painettu tuhat kappaletta, ja sitä myyvät Forssan museo ja Finlaysonin tehtaanmyymälä Forssassa. FL

Uusimmat