Lounais-Häme Tammela

Kutsumus kuljetti diakoniksi kotiseudulle – Sari Tenhami tekee työtä sydämellään koronan varjostamassa arjessa

Liha-alan työt vaihtuivat lämpimiin kohtaamisiin. Sari Tenhami tekee työtä sydämellään koronan varjostamassa arjessa.
Tammelan kirkko on diakoni Sari Tenhamille äärimmäisen rakas paikka, sillä se on hänen kaste-, konfirmointi ja vihkikirkkonsa. Luonnon tarkkailu, koirien kanssa ulkoilu ja peurajahti tarjoavat oivan keinon akkujen lataamiseen. Arjen suruissa ja iloissa myötäelävä diakoniatyö on Tenhamille kutsumus. Tammelan seurakunnassa työkenttä kattaa kaiken ikäiset seurakuntalaiset, sillä myös ryhmien ohjaus sekä rippikoulu- ja nuorisotyö ovat osa arkea. Kuva: Lassi Puhtimäki
Tammelan kirkko on diakoni Sari Tenhamille äärimmäisen rakas paikka, sillä se on hänen kaste-, konfirmointi ja vihkikirkkonsa. Luonnon tarkkailu, koirien kanssa ulkoilu ja peurajahti tarjoavat oivan keinon akkujen lataamiseen. Arjen suruissa ja iloissa myötäelävä diakoniatyö on Tenhamille kutsumus. Tammelan seurakunnassa työkenttä kattaa kaiken ikäiset seurakuntalaiset, sillä myös ryhmien ohjaus sekä rippikoulu- ja nuorisotyö ovat osa arkea. Kuva: Lassi Puhtimäki

Valtaosa mieltää kirkollisen sosiaali- ja terveystyön eli diakonian ihmisten taloudelliseksi avustamiseksi. Haavoittuvassa elämäntilanteessa olevan auttaminen osuukin diakonian ytimeen, mutta kyse on paljon muustakin.

– Diakoniatyö on toivon ylläpitämistä. Tehtäväni on kuunnella ja luoda uskoa, että ihminen itse pystyy auttamaan itseään. Ihminen pitää myös pystyä ohjaamaan sellaisten palveluiden pariin, joita hän elämäntilanteessaan tarvitsee, Tammelan seurakunnan diakoni Sari Tenhami kertoo.

Korona nosti yksinäisyyden ja ahdistuksen pintaan

Korona mullisti diakoniatyön arjen täysin Tammelassa. Kolmannes avun tarvitsijoista on ollut täysin uusia kasvoja. Taloudellisen ahdingon lisäksi moni on ajautunut henkiseen kurimukseen.

– Ihminen on sosiaalinen olento ja kaipaa toisen läsnäoloa. Moni koki olonsa hirveän yksinäiseksi ja turvattomaksi. Ahdistus oli monella kova ja pelko siitä, jos minulle tapahtuu jotakin, Sari Tenhami luonnehtii.

Tammelan seurakunta lähestyi korona-aikana puhelimitse kaikkia yli 70-vuotiaita. Niitä, joita ei tavoitettu, lähestyttiin kirjeitse. Monia vanhuksia autettiin esimerkiksi kauppa-asioissa.

– Nuoremmillekin ikäluokille muutos oli taloudellisesti ja muun elämän kannalta raskasta. Kaikilla ei ollut varaa hankkia etäopetuksessa tarvittavia älylaitteita. Jaoimme EU:n ruoka-apua ja seurakunnan omaa ruoka-apua hirmuiset määrät.

Henkilökohtaiset tapaamiset vaihtuivat yhteydenpitoon puhelimitse. Huhti-kesäkuussa kotikäynnit oli kielletty kokonaan.

– Kohtaamisista piti luopua. Minulla oli usein suuri huoli monesta ihmisestä. Puhelimessa eräs vanhempi mies kertoi, että hänellä on ollut ihan hirveä ikävä. Hän ehdotti, että kävisin työpäivän jälkeen häntä katsomassa. Eihän se tietenkään käynyt. Yhden huonokuuloisen rouvan kanssa vaihtelin kuulumisia hieman kauempaa niin, että varmasti puoli Tammelaa kuuli, Tenhami naurahtaa.

Hän kuvaa kohtaamisten luonteen muuttuneen sävyltään vakavammiksi, kun mukava väen yhteen kokoava toiminta jäi kokoontumisrajoitusten vuoksi tauolle.

Riittämättömyyden tunne kuuluu työn arkeen

Kuka tahansa voi ajautua ahdinkoon vaikkapa sairauden, avioeron tai läheisen kuoleman vuoksi. Valitettavan usein Sari Tenhamin mukaan avuntarpeen taustalla on yhtäkkisen katastrofin sijaan yli sukupolven periytyvä huono-osaisuus.

– Kynnys avun hakemiseen voi olla todella korkea. Ihmiset sinnittelevät viimeiseen saakka ja ovat usein apua hakiessaan todella umpikujassa.

Riittämättömyyden tunne on diakonin työssä arkea. Sari Tenhami kertoo monesti toivovansa, että vuorokaudessa olisi enemmän tunteja. Ikä on tehnyt hänestä armollisemman itselleen. Hyvät työtoverit ja aidot kohtaamiset seurakuntalaisten kanssa ovat hänelle iso voimavara.

– En saa maailmaa valmiiksi, mutta ei saa kukaan muukaan. Oman riittämättömyyden konkretisoituessa voin onneksi kääntyä vapaaehtoisten puoleen. Seurakunnalle he ovat valtava voimavara, jota kunnioitan todella paljon, hän kiittelee.

Liha-ala vaihtui aitoihin kohtaamisiin

Lihateollisuusteknikkona ja sivutoimisena maatalousyrittäjänä työskennellyt Tenhami sai sysäyksen kutsumuksensa diakoniatyön pariin sairauden edessä. Astman vuoksi pöly ja lämpötilojen vaihtelu olivat hänelle myrkkyä, joten uutta uraa etsittiin vakuutuskuntoutuksen kautta.

– Halusin edetä humanistisempaan suuntaan. Vammaistyö on ollut aina lähellä sydäntäni ja seurakuntatyö kulkenut tärkeänä osana elämääni myös luottamushenkilön asemassa, kertoo joulukuussa 2018 sosionomiksi valmistunut Sari Tenhami.

Tammelan Ojaisten kylästä lähtöisin oleva, mutta yli 20 vuotta perheensä kanssa Pöytyällä asunut Tenhami, suunnitteli palaavansa juurilleen vasta eläkepäivien viettoon. Kotiinpaluu aikaistui uuden uran myötä. Joulukuun alussa hänellä tulee täyteen kaksi vuotta Tammelassa.

– Toivon olevani nyt eläkevirassa. On suuri johdatus, että askelmerkit elämässäni ovat menneet näin. FL

Uusimmat

Näkoislehti

23.9.2020

Fingerpori

comic