Lounais-Häme Forssa

Forssan Kalliomäellä on huikean värikäs historia, johon kuuluvat morontossut, Kalle Aaltonen ja poliisikoira Rex

Kalliomäki tunnettiin 1920-luvulle asti Ronttismäkenä. Alueella ei suinkaan asunut "rontteja" vaan nimi tulee ruotusotamies Frontista, jota kansa sanoi Rontiksi.
Kalliomäen ja Ronttismäen historiaan perehtynyt Eira Merilä kertoi alueen elämänmenosta vuosien varrella. Merilän tarinoita kuultiin Kalliomäen Omakotiyhdistyksen ja Forssan museon järjestämässä tilaisuudessa, joka pidettiin Ronttismäen tehtaalaismuseolla. Kuva: Lassi Puhtimäki
Kalliomäen ja Ronttismäen historiaan perehtynyt Eira Merilä kertoi alueen elämänmenosta vuosien varrella. Merilän tarinoita kuultiin Kalliomäen Omakotiyhdistyksen ja Forssan museon järjestämässä tilaisuudessa, joka pidettiin Ronttismäen tehtaalaismuseolla. Kuva: Lassi Puhtimäki

Forssan kirkon ja vanhan yhteiskoulun kainalossa sijaitsee Forssan vanha asuinalue, Kalliomäki. Se on Forssan vanhin kaavoitettu pienasuntoalue. Kaavoituksen laittoi alulle 1870-luvulla tehtailija Axel Wilhelm Wahren, joka ryhtyi rakennuttamaan Loimijoen pohjoispuolella olevalle mäelle asuntoja puuvillatehtaansa työntekijöille.

– Kalliomäki tunnettiin 1920-luvulle asti Ronttismäkenä. Alueella ei suinkaan asunut “rontteja” vaan nimi tulee ruotusotamies Frontista, jota kansa sanoi Rontiksi. Hän asui matalassa mökissä kallionkupeen juurella, nykyisen pappilan yläpuolella. Hän lienee ollut hauska vaari, sillä hän puhui tarinoita lapsille ja sotajuttuja aikuisille, ja siksi hänen tupaansa poikettiin mielellään, kertoo Kalliomäessä 40 vuotta asunut kotiseutuihminen Eira Merilä.

Merilä on myös toimittanut Kalliomäen mennyttä elämää kuvaavan kirjan Ronttismäki linjalta linjalle. Teoksen on kustantanut Kalliomäen Omakotiyhdistys, ja teksti perustuu osittain Kalliomäen asukkaiden perinnepiirin muisteluksiin.

Lapset opettelivat morontossujen teon

Ronttismäki muodosti jo 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa tiiviin yhteisön, joka oli “kylä kylässä” kauppoineen, toreineen ja saunoineen ja jossa oli kiinnostavia persoonia.

– Ronttismäkeen muutti nopeasti asukkaita, eikä ainoastaan tehtaalaisia, vaan myös käsityöläisiä, kauppiaita ja yksityisiä yrittäjiä. Oli puusepän- ja peltisepänverstaita, suutareita ja räätäleitä. Joku pullotti kermaa, toinen valmisti karamelleja, oli yhteinen mankeli ja lukemattomia saunoja, tehtiin täkkejä, mattoja, alusvaatteita ja muuta, joita käytiin kaupittelemassa, Merilä kertoo.

Eräs käsityötaidoistaan tunnettu henkilö oli Aleksandra Sidonia Yrjölä (o.s. Johansson), joka teki ompelukoneellaan niin sanottuja rameluksia eli situmitossuja eli morontossuja.

– Morontossut valmistettiin molskikankaan siroista, jäännöspaloista, joita sai ostaa tehtaalta edullisesti. Lapset auttoivat tossujen teossa leikkaamalla palat suikaleiksi ja oppivat myös valmistamaan niitä. Suikaleet punottiin ja kiinnitettiin tuohivirsujen tapaan. Tossuja käytettiin kesäkenkinä ja aamutossuina, Merilä kertoo.

Vangit putkissa, eläimet villeinä ja vapaina

Ronttismäen kaavassa näkyivät jo vuonna 1896 linjat ja palokujat eli ruutukaava.

– Talot oli turvallisuuden takia eroteltu vaakasuorilla palokujilla, jotka olivat aikamoisia likaajia, olivathan käymälät ja siat ulkoliitereissä. Palokujat olivat kuitenkin oivallisia oikopolkuja, Merilä sanoo.

Ronttismäki kasvoi vireää tahtia, sillä 1800-luvun lopulla siellä oli jo yli 200 taloa.

– Määrä oli suuri, sillä siihen aikaan paikkakunnalla oli 2 000 asukasta.

Kalliomäki on nykyään rauhallinen asuinalue, joka on säilyttänyt yhä entisen, puutalojen hallitseman ilmeensä. Kuva: Lassi Puhtimäki
Kalliomäki on nykyään rauhallinen asuinalue, joka on säilyttänyt yhä entisen, puutalojen hallitseman ilmeensä. Kuva: Lassi Puhtimäki

Merilä toteaa, että olennainen osa Ronttismäkeä olivat poliisit, joiden asunnoissa oli myös putkat. Niissä säilytettiin tilapäisesti esimerkiksi niitä vankeja, joita oltiin kuljettamassa vankilaan Turkuun tai Hämeenlinnaan.

Kesyjä eläimiä juoksenteli Ronttismäen alueella vapaana. Eräs niistä oli konstaapeli Hellsténin viisas ja legendaarinen poliisikoira Rex, joka teki joka aamu tarkastuskierroksen yksikseen.

– Puusepänverstasta pitänyt Vienovirta oli eläinrakas ihminen. Hänellä oli monta ajokoiraa, joiden kanssa hän kävi metsällä, mutta ilman asetta. Hän osti Forssan kartanosta orivarsan, joka oli kiltti ja sai juoksennella vapaana kuten koiratkin. Mustialasta Vienovirta osti kolme ayshire-lehmää, jotka myytiin Wiksbergin kartanoon ayshire-rodun kantaeläimiksi.

Kalle Aaltonen punkkasi vinttikamarissa

Merilä sanoo, että monia forssalaisia varmaankin kiinnostaa, että Vienovirran vinttikamarissa asui taidemaalari ja kulkuri Kalle Aaltonen.

– Kun Kalle asui Vienovirran vinttikamarissa, siellä ei ollut huonekaluja. Kalle nukkui lattialla olevassa heinäkasassa, ja istumista varten oli kaksi puupölliä.

Kalle Aaltonen ei ollut suinkaan ainoa taiteellisuudesta tunnettu Kalliomäen asukas. Merilän mukaan alueella on asunut tai sieltä on lähtöisin lukuisia henkisistä harrastuksistaan tunnettuja henkilöitä, kuten kuvataiteilijoita, kirjailijoita ja musikantteja, ja monia orkestereitakin on ollut toiminnassa.

Tunnetuin Kalliomäestä lähtöisin olevista musikaalisista henkilöistä on Kalevi Aho, joka on maailmankuulu säveltäjä. Forssaa kuvaavista teoksistaan tunnettu kirjailija Ida Maria Saarinen on myös kotoisin Kalliomäestä.

Kalliomäen kasvatteihin lukeutuu myös kuuluisia urheilijoita, kuten seiväshypyn EM-hopeamitalisti ja Helsingin olympialaisissa viidenneksi yltänyt Valto Olenius ja enduron MM-suoritusajojen hopeamitalisti Mikko Nousiainen.

Kalliomäki halutaan säilyttää ennallaan

Eräs Kalliomäessä asunut pelimanni oli Santtu Kivivuori, joka oli ilmeisen huumorintajuinen mies, sillä Merilän mukaan häneen liittyy hauska tarina.

– Santtu oli järjestämässä Nummen torpalle juhlia, jonne hän myi lippuja luvaten, että ohjelmassa on kaksi näytelmää ja päälle saadaan soittoa. Näytelmien nimet olivat “Elävä hiirenmälli” ja “Jätkän lähtö”. Kun väki saapui katsomaan näytelmiä, Santtu oli heitä vastassa kissa sylissä sanoen, että tässä on elävä hiirenmälli. Jätkän lähtö -näytelmä nähtiin heti perään, kun Santtu lähti pois, Merilä kertoo.

Merilän mukaan tarina ei kerro, vaatiko juhlaväki maksamiensa lippujen hintaa takaisin, mutta todennäköisesti he eivät vaatineet, koska tämän jälkeen seurasi kovasti odotettua musiikkia ja tanssia.

– Niihin aikoihin ei ollut luvallista soittaa ja tanssia, jos iltamien ohjelmassa ei ollut näytelmää.

Merilä toteaa, että nykyisen ja 1800- ja 1900-lukujen vaihteen Kalliomäen välillä on suuri ero.

– Silloisen Kalliomäen jokaisella linjalla oli useita myymälöitä, kahviloita, teurastamoja ja yleisiä saunoja. Nykyisellään Kalliomäki on rauhallinen asuinalue, joka pyritään asemakaavan mukaan säilyttämään entisenlaisena, Merilä sanoo. FL

Fingerpori

comic

Uusimmat