Lounais-Häme

Lakiesityksessä kiitettävää ja kipukohtia

Parhaillaan eduskuntakäsittelyssä oleva hallituksen esitys uudesta hankintalaista on kuntakentälle sekä mieluisaa että harmillista luettavaa.

Mieluisaa on se, että lakiesityksessä nostetaan hankintojen kansallisia kynnysarvoja ja kevennetään yleisestikin hankintamenettelyjen sääntelyä.

-Uusien sääntöjen mukaan hankintamenettelystä on mahdollista karsia kaikki epäolennainen pois. Hankintoja voidaan tehdä puolin ja toisin hallinnollisesti keveämmin, mitä voidaan pitää hyvänä sekä hankintayksiköiden että tarjoajien näkökulmasta, Suomen Kuntaliiton johtava lakimies Katariina Huikko sanoo.

Esimerkiksi tavaroiden ja palveluiden hankintojen kynnysarvo on tuplaantumassa 60000 euroon nykyisestä 30000 eurosta, sosiaali- ja terveyspalveluhankintojen kynnysarvo taas nelinkertaistumassa 400000 euroon. Rakennusurakoiden kansallinen kynnysarvo on pysymässä nykyisessä 150 000 eurossa.

Kynnysarvojen alle jäävät hankinnat jäävät edelleen hankintalainsäädännön ulkopuolelle.

Risuja kuntakenttä antaa esityksessä olevalle sidosyksikköjä koskevalle sääntelylle.

-Hallituksen esityksessä esitetään direktiiveistä ja hankintalain valmisteluryhmän mietinnöstä poiketen merkittäviä rajoituksia sidosyksiköiden toiminnan kohdistumista koskevaan vaatimukseen, Huikko sanoo.

Sidosyksikköjä voivat olla esimerkiksi kunnan tai valtion omistamat osakeyhtiöt. Rajoituksilla puututtaisiin niiden kilpailuille markkinoille tekemään ulosmyyntiin, jolle hallitus haluaisi asettaa ulosmyynnille ehdottoman ylärajan 500000 euroa. Senkin alapuolella ulosmyyntiä saisi olla enintään viisi prosenttia yhtiön liikevaihdosta.

-Hankintadirektiiveissä vaatimus on 20 prosenttia ja valmisteluryhmän mietinnössä alle 10 prosenttia. Esitettyjä euromääräisiä rajoja ei ole mainittu missään aiemmin eikä esityksestä käy ilmi, mihin ne perustuvat, Huikko kritisoi.

-Koska tämä ehdotus ei ollut tiedossa valmisteluryhmän työn aikana, ei valmistelussa ole huomioitu ehdotuksen vaikutuksia eri sidosyksikkötoimijoiden toimintaan. Sääntelyä ehdotetaan tiukennettavaksi tavalla, jolla voi olla arvaamattomia vaikutuksia eri alueilla Suomessa. Näin suurta linjanmuutosta sääntelystä, joka on ollut voimassa ja kehittynyt yli 20 vuoden aikana, ei pidä tehdä muutamassa vuodessa eikä etenkään näin puutteellisella vaikutusarvioinnilla.

Esimerkiksi Forssan kaupungin ja Forssan seudun terveydenhuollon kuntayhtymän perustama tukipalveluita tuottava yhtiö Loimijoen kuntapalvelut oy on sidosyksikkö, jota rajoitukset koskettaisi.

Loimijoen kuntapalveluissa esityksestä ei ollakaan kovin innoissaan.

-Rajat ovat meidän kannaltamme kovin pienet, toimitusjohtaja Soile Haavisto toteaa.

Kuntayhtiöt saavat nykyään myydä palveluitaan kilpailluille markkinoille summalla, joka on korkeintaan kymmenen prosenttia yhtiön liikevaihdosta. EU:n hankintadirektiivissä ei ole asetettu euromääräisiä enimmäissumia ulosmyynnille ja kuntayhtiöille on sallittua olla ulosmyyntiä 20 prosenttia liikevaihdostaan

Tänä vuonna Loimijoen kuntapalveluiden ulosmyynti on jäämässä alle viiteen prosenttiin liikevaihdosta. Viime vuonna yhtiö myi palveluitaan ulos hieman vajaalla kymmenellä prosentilla liikevaihdostaan.

-Tämä kymmenen prosentin raja on ollut meille riittävä, Haavisto sanoo.

Samoin sidosyksikköhankintojen rajat sekä Forssan seudulle mahdollisesti tulossa oleva sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisyritys pohdituttavat.

-Jos myisimme palveluitamme suoraan yhteisyritykselle, niin nämä esitetyt rajat eivät mitenkään riittäisi. Jos pystymme toimimaan hyvinvointikuntayhtymän kautta, rajat eivät suoraan koskisi meitä, Haavisto pohtii.

Sidosyksikköjen sääntely ei ole ainoa kuntakentän kipupiste lakiesityksessä.

Myös hankintojen valvontaa koskevassa kohdassa on ongelmansa.

-Valmistelutyöryhmä totesi mietinnössään, että hankintojen valvonnan taso on Suomessa riittävä. Hallituksen esityksessä on ehdotettu, että Kilpailu- ja kuluttajavirastolle annettaisiin hankintojen valvontatehtävä, johon osoitetaan miljoona euroa vuosittain. valvonnan seuraamuksissa mennään myös huomattavasti pidemmälle kuin esimerkiksi Ruotsissa, jota voidaan pitää ongelmallisena, Huikko kertoo.

-Samaan aikaan hankintayksiköiden neuvontaan ja ohjeistukseen ei osoiteta yhtään nykyistä enempää resursseja. Epäkohtana voidaan pitää myös sitä, että jopa tarjoajapuolen neuvontaan ollaan osoittamassa enemmän varoja. Vaaka on kellahtanut kaiken kaikkiaan hyvin toiselle puolelle.

Uusi hankintalaki on tarkoitus saattaa voimaan alkuvuoden 2017 alussa. Osia lakiin vaikuttavien direktiivien säännöksistä on jo huhtikuusta asti sovellettu. FL

Uusimmat