Lounais-Häme

Lakki kellastuu, mutta uusia muistoja syntyy

Halauksia, iloisia tervehdyksiä ja ankaran pohdinnan jälkeen koittavia oivalluksia.
– No mutta Riittahan se siinä!

Tasan 50 vuotta sitten Forssassa painoin valkolakin päähänsä 102 uutta ylioppilasta. Heistä noin puolet kokoontui jälleen juhlimaan, kun vuosikerta saavutti riemuylioppilaiden tittelin.
– Osa meistä on käynyt Vanhan Koulun Killan järjestämissä tapahtumissa, mutta isolla joukolla me emme ole olleet koolla ennen tätä. Oli meillä sovittuna jokin päivä ja paikkakin tapaamiselle, mutta sen järjestäminen lopulta jäi, Riitta Juvakoski harmittelee.

Yhteystietojen metsästäminen oli haasteellista, mutta nykytekniikka hakupalveluineen ja interneteineen oli avuksi. Vuoden 1967 vuosikurssi on levinnyt ympäri Suomea – lauantaina kaukaisin juhlija saapui Ruotsin puolelta.
– On meitä joitakin, jotka ovat jääneet Forssan seudulle, mutta valtaosa on muualla, Tammelaan kahdeksan vuotta sitten paluumuuttajana saapunut Juvakoski kertoo.

Ikähaitari joukossa oli muutaman vuoden levyinen, koska aikoinaan kansakoulusta saattoi pyrkiä oppikouluun kolmelta eri luokka-asteelta.
– Ja silloin oli vähän niin kuin tapana käydä jokin luokka pariin kertaan, Iiris Pale muistelee.
Porissa tätä nykyä asuva Pale toimi yhteislyseon teinikunnan puheenjohtajana vuosina 64-66. Lauantain ylioppilasjuhlaan hän toi uusille ylioppilaille onnittelut ja tervehdyksen 50 vuoden takaa.
– Aika on kummallinen. Kun sitä katsoo eteenpäin, se tuntuu hirmuisen pitkältä. Mutta kun katsoo taakse, se onkin tavattoman lyhyt.
– Teillä on edessänne hieno elämä – jokaisen nurkan takana on uusi mahdollisuus, Pale kannusti ylioppilaita.

Uusimmat