Lounais-Häme

Lämmintä oburonin arkea Ghanassa - Torron kasvatti kirjoitti kolmannen kirjan Afrikan-vuosistaan

Ajanjakso kylmässä Pohjolassa Tallinnassa vahvisti valinnan oikeaksi.
Tammelasta kotoisin oleva Merita Mattila on osa kotikylänsä yhteisöä Ada Foahissa, Kuvassa Mattila maistelee asaanaa, joka on karamellisoitu maissijuoma, joka nautitaan pillillä muovipussista. Taustalla näkyy keitettyjen kananmunien myyjä, jolla on tarjotin pään päällä. Kananmunat kuoritaan, halkaistaan ja väliin laitetaan sipulia ja chilisoossia, Mattila kertoo. Kuva: Merita Mattilan kotialbumi
Tammelasta kotoisin oleva Merita Mattila on osa kotikylänsä yhteisöä Ada Foahissa, Kuvassa Mattila maistelee asaanaa, joka on karamellisoitu maissijuoma, joka nautitaan pillillä muovipussista. Taustalla näkyy keitettyjen kananmunien myyjä, jolla on tarjotin pään päällä. Kananmunat kuoritaan, halkaistaan ja väliin laitetaan sipulia ja chilisoossia, Mattila kertoo. Kuva: Merita Mattilan kotialbumi

”Eksyin Eurooppaan mutta nyt olen takaisin kotona.”

Näin selitti Merita Mattila kyläläisille ja ystävilleen Ghanassa pitkän poissaolonsa. Perheyrityksen työt veivät Mattilan ja hänen puolisonsa Boutros Malin 16 kuukaudeksi Tallinnaan.

Tammelan Torrolta kotoisin oleva Mattila on kirjoittanut kolmannen kirjan oburonin eli valkonaaman elämästä Afrikassa. Oburonin paluu – arkea Afrikassa kertoo miksi Mattila kaipaa Ghanaan sieltä pois ollessaan. Kirja ilmestyy pääsiäisen jälkeen.

– Ihminen on Afrikassa vielä ihminen. Ensimmäistä kirjaani kirjoittaessani aloitin tarinani tuolla lauseella. Nyt kun vuosia Ghanassa on tusinan verran ja välillä tuli oltua Euroopassa, olen edelleen samaa mieltä, hän perustelee.

Arjen tarinan lomassa tietoa

Oburonin paluu on kirjoitettu päiväkirjamaiseen tapaan, kuten sarjan kaksi muutakin eli Kourallinen kannettua hiekkaa – Oburoni Afrikassa (2012) ja Afrikka oburonissa (2017). Teosten pohjana ovat Mattilan blogitekstit.

Trilogian sivuilla maistuvat afrikkalainen arki kommelluksineen ja kulttuurien erot, mutta arjen tapahtumien lomassa Mattila myös sivistää.

– Kyllä, haluan kertoa lukijalle Ghanasta ja Afrikasta, sillä vieläkin mannerta kohtaa on ennakkoluuloja. Yhteiskunta on kehittynyt valtavasti täällä olomme aikana, hän lisää.

Mattilalta on myös ilmestynyt fiktiivinen romaani Antiloopin askeleet (2018), jossa seurataan kolmen ghanalaisen naisen elämää. Mattilalla on paraikaa hautumassa myös toinen romaani.

– Se on prosessissa ja valmistuu aikanaan.

Merita Mattilan harrastuksiin Ghanassa kuuluu myös ratsastus.

Tallinnan aika vahvisti elämäntapavalintaa

Mattila on asunut Ghanassa Länsi-Afrikassa 11 vuotta. Koti lämpimässä oli sekä Mattilan että hänen puolisonsa haave ja tavoite. Ensin työ vei Boutros Malin Afrikkaan ja Mattila seurasi. Ensimmäinen Ghanan-koti oli Temassa, toinen myöhemmin pääkaupunki Accrassa.

– Tallinnassa, Pohjolan pimeässä ja kylmässä talvessa rakkaus Ghanaan vain vahvistui. Lämpö ja aurinkoinen afrikkalainen elämäntapa sopivat meille.

Mattila sanoo, että heidät on otettu osaksi yhteisöä, jossa lähimmäinen on tuki ja turva.

– Ghana on aurinkoisten ihmisten aurinkoinen maa, josta löytää sitä aitoutta ja inhimillisyyttä, jota Pohjolassa usein huomaa kaipaavansa, Mattila kirjoittaa.

Oma koti Ada Foahissa

Mattilan ja Malin nykyinen Ghanan-koti sijaitsee heidän entisessä vapaa-ajanasunnossaan Ada Foahissa, Atlantin rannalla ja Volta-joen kainalossa.

– Tämä on kuin kylä, jossa kaikki tuntevat toisensa – samaan tapaan kuin Tammelassa. Asukkaita vain on enemmän kuin lounaishämäläisissä kylissä. Ada Foahissa on noin 20 000 asukasta.

Ada Foah on suosittua lomailualuetta hiekkarantojen ja vesiurheilumahdollisuuksien vuoksi. Alueen isoimmassa kaupungissa Adassa on arviolta 150 000 asukasta ja siitä noin puolet on levittäytynyt 20 kilometrin matkalle Ada Districtin pienempiin kyliin.

Yrittäjänä hiekkarannalla

Pariskunta on nykyisin mukana alueen matkailubisneksessä. He omistavat Ezime-pitserian ja vierastalon sekä rantabaarin Barefootin.

– Halusimme perustaa alueelle perinteisen rantabaarin siisteine mukavuuksineen, koska sellaista ei ollut. Pitserian ja vierastalon tarina on toinen: saksalaiset eläkeikäiset omistajat halusivat meidän jatkavan yrityksen toimintaa, ja näin kävi.

Malin työ omassa yrityksessä energia- ja kaasualalla vie lisäksi ajoittain suurempiin kaupunkeihin kuten Accraan ja Temaan.

– Hän hoitaa työmatkoillaan tarvitsemamme isommat hankinnat, ja toisinaan minäkin lähden mukaan suureen kaupunkiin, että en aivan mökkiydy. Viihdyn kuitenkin hyvin täällä omassa kylässä, Mattila kertoo puhelinhaastattelussa. FL

Uusimmat

Fingerpori

comic