Lounais-Häme

Lapsena huostaan otettu ja Loikalaan sijoitettu Tiina ryhtyi sossutädiksi: "Tiedän, mitä hylätty lapsi ajattelee"

Huostaan otetun lapsen kohtalona on pahimmillaan ajelehtia paikasta toiseen koneistossa, jossa hänet alistetaan ja kenellekään ei voi valittaa huonosta kohtelusta. Pitkään sosiaalialalla Kanta-Hämeessä työskennellyt Tiina sijoitettiin lapsena Loikalaan, jossa mielivaltaista vallankäyttöä perusteltiin kurilla ja kasvatuksella.
Tiina on aikuisena tilannut useita häntä koskevia raportteja. Loikalassa kirjoitetussa raportissa todetaan hänen sopeutuneen "hyvin" perhekodin arkeen. Tiina kuvailee varsinkin pitkään kestänyttä vierihoitoa, eli jatkuvaa miesvalvojan läsnäoloa traumaattiseksi kokemukseksi. Kuva: Juho Peltoniemi
Tiina on aikuisena tilannut useita häntä koskevia raportteja. Loikalassa kirjoitetussa raportissa todetaan hänen sopeutuneen "hyvin" perhekodin arkeen. Tiina kuvailee varsinkin pitkään kestänyttä vierihoitoa, eli jatkuvaa miesvalvojan läsnäoloa traumaattiseksi kokemukseksi. Kuva: Juho Peltoniemi

Tiina oli noin 10-vuotias, kun hänen äitinsä alkoi seurustella skitsofreniaa sairastavan, väkivaltaisen miehen kanssa. Äiti ja mies käyttivät paljon alkoholia.

– Jäin onneksi väkivallan ulkopuolelle, minut on vain kerran heitetty joulukuuseen. Yleensä äiti pani ulko-oven nenän edestä kiinni ja sanoi, etten voi tulla kotiin. Nukuin rappukäytävissä ja kavereilla, joten koulunkäynti ei ollut ensimmäisenä aamuisin mielessä.

Hänen tilanteensa päätyi sosiaalityöntekijöiden tietoon.

– Jäin usein kiinni roiskeläppäpitsan varastamisesta nälkääni, ja koulustakin oltiin yhteydessä sossuihin. Minut sijoitettiin perhetukikeskukseen. Ajatus oli, että äiti saa elämänsä kuntoon ja panee miehen ulos. Meni noin neljä kuukautta, niin äiti ilmoitti, ettei hän aio erota ja minut saa ottaa huostaan.

Mieshoitaja seurasi suihkussakin

Tiina karkaili sijoituspaikoista, kunnes hänet siirrettiin Loikalaan. Kyseisen lastenkodin toiminta on nyt keskeytetty lukuisten epäkohtien vuoksi.

“Se oli hyvin alistavaa ja nöyryyttävää, epäinhimillistä.”
Tiinan mukaan laitoksessa oli normikäytäntö eristää uudet asukkaat kuukausien ajaksi vierihoitoon eli työntekijän jatkuvaan valvontaan. Puhuminen muille nuorille oli täysin kielletty, eikä omia tavaroita tai vaatteita sallittu.

– Olin 14-vuotias ja jouduin kolmen kuukauden ajan käymään vessassa ja suihkussa ovi auki mieshoitajan katsellessa. Se oli hyvin alistavaa ja nöyryyttävää, epäinhimillistä.

Työntekijät osoittivat valtaansa kieltämällä vessakäynnit tai venyttämällä luvan antamista, kunnes pidätyskyky oli pettää. Rangaistukset pienistäkin rikkeistä olivat Tiinan mukaan kohtuuttomia ja mielivaltaisia.

– Kerran jouduin pesemään kymmenpaikkaisen hevosbussin jääkylmällä vedellä, enkä saanut puhtaita vaatteita sen jälkeen.

 

Lue myös: Nuoria riisutettiin ja eristettiin lastenkodissa – Laitokseen sijoitettu huostaan otettuja myös Forssasta (29.5.2019)
Lue myös: Lastensuojelulaitos Loikalan kartanon on keskeytettävä toimintansa (3.10.2019)

 

Moni, joka ei ennen laitokseen sijoittamista käyttänyt huumeita, aloitti

Loikalaan sijoitettuna Tiina oli lopulta noin neljä vuotta.

Hän sanoo laitoksen tiukan kurin olleen joillekin tarpeen, mutta arvostelee kuntien valvonnan pettämistä ja huonoa harkintaa, keitä laitokseen sijoitetaan.

– Osa oli tiukassa valvonnassa syystä. Siellä oli nuori, joka oli hakannut ison mieshoitajan teholle, lyönyt rautalapion hoitajan polveen pystyyn, ja henkilö, joka oli raiskannut mummon. Mutta meitä oli Loikalassa monta, jotka olimme siellä perhesyiden takia, esimerkiksi yksi sinne neljävuotiaana tullut lapsi.

Tiinan mukaan Loikalaan kuljetettiin huumeita kehonsisäisesti. Hän kuvailee asuneensa jossain vaiheessa 20 narkkarin kanssa.

– Moni, joka ei ennen laitokseen sijoittamista käyttänyt huumeita, aloitti, koska psyyke ei kestänyt arkea.

Tiina karkasi Loikalasta muutaman kerran, kerran varastetulla autolla muiden nuorten kanssa.

– Karkailin, koska minulla ollut mitään omaa. Rikoksia tehneet nuoret pääsivät lomille, mutta minä en voinut mennä kotiin. Olin laitoksessa joulutkin.

Psykiatrista hoitoa ei saanut

Pahimpana epäkohtana Tiina pitää hänelle kuuluneen hoidon laiminlyöntiä.

– Olen myöhemmin nähnyt lääkärinlausunnon, jonka mukaan minulla oli keskivaikea masennus. Loikalan piti järjestää minulle psykiatrista hoitoa. En saanut sellaista kertaakaan ennen kuin hakeuduin aikuisena terapeutille.

Tiina kertoo, ettei myöskään saanut tavata sosiaalityöntekijäänsä kahden kertaakaan.

“Minulla ei ollut mitään mahdollisuutta valittaa kokemuksistani.”
– Minulla ei ollut mitään mahdollisuutta valittaa kokemuksistani. Rajoitettiin kenelle sain soittaa, ja työntekijä tarkasti aina, kuka toisessa päässä vastaa.

Viimeisen sijoitusvuotensa Tiina asui Loikalassa opettajana toimineen naisen luona.

– Hänestä tuli minun ja kolmen muun perhesyiden vuoksi laitokseen sijoitetun sijaisvanhempi.

Tiinan haastattelun perusteella huostaanottojen onnistumisprosentti on onneton.

– Olen tekemisissä parin muun Loikalasta “selvineen” nuoren kanssa. Moni muu on linnassa tai mullan alla.

Tiina on käynyt Loikalassa myös aikuisena.

– Siellä oli silloinkin nuoria, joille se oli aivan väärä paikka.

Äiti ei halua käydä kylässä

Huostaanotto on vaikuttanut Tiinan elämään jokaisella tasolla.

– Olen joutunut maksamaan myös aikuisena siitä, ettei minulla koskaan ollut mallia oikeasta perheestä.

Nykyään Tiina on perheenäiti ja työelämässä sosiaalialalla. Äitinsä kanssa hän on tekemisissä harvakseltaan.

– Hän saisi käydä meillä kylässä, mutta ei halua. Hän ei enää juo, mutta vuosikymmenien käyttäminen näkyy melko selvästi. FL

 

Tiinan nimeä tai kotipaikkakuntaa ei julkaista hänen ammattinsa vuoksi, sekä jutussa mainittujen henkilöiden yksityisyyden suojelemiseksi.

 

Lue myös: Nuoria riisutettiin ja eristettiin lastenkodissa – Laitokseen sijoitettu huostaan otettuja myös Forssasta (29.5.2019)
Lue myös: Lastensuojelulaitos Loikalan kartanon on keskeytettävä toimintansa (3.10.2019)

 

Fingerpori

comic