Lounais-Häme Forssa

Lapset häpesivät, matkamittari loppui kesken ja tauditkin alkoivat vaivata – vuosimallin -78 Saab 96 oli Ilkka Pohjolalle silti rakas

Perintönä saadusta autosta saattaa silloin tällöin kehittyä uudella omistajalla ihan rakkaustarinaan verrattava suhde.
Ilkka Pohjolan Saab on ollut uskollinen menopeli. KUVA: Essi Witka

Forssalainen Ilkka Pohjola ei ole ihan varma, kävikö hänen ja vuoden 1978 mallia olevan Saab 96:n kanssa niin, mutta ainakin läheltä se liippasi.

Saab oli alun perin isän eli metsäneuvos Armas Pohjolan menopeli, jota isä ei antanut pojan ajaa, mutta pestä ja puunata kumminkin. Isän kuoltua auto siirtyi perinnönjaon seurauksena Ilkalle ja ihan ensimmäiseksi hän aikoi pistää sen myyntiin.

– Vanhojen autojen asiantuntija Esko Savolainen kielsi kuitenkin tällaisen tempun ja usutti pitämään auton niin pitkään kuin mahdollista. Ja siitä se suhde hiljalleen sitten syveni.

Saabin tarjoama kyyti alkoi maistua Pohjolalle yhä paremmin ja paremmin, vaikka lapset mainittua vaaleanruskeaa ohjusta jopa pikkuisen häpesivät. Ilkka sen sijaan ajeli rinta rottingilla.

– Kapine tosin kelpasi tyttärelle hääautoksi, vaikka ei mikään limusiini ollutkaan.

Automieheksi Pohjola ei voi itseään kutsua, sillä hän myöntää kuuluvansa autonomistajana siihen ryhmään, jolla ei ole peukaloa edes kämmenen keskellä, muista taidoista puhumattakaan.

Saab vieraili säännöllisesti linja-autoaseman parkkipaikalla, jonka kahviossa Ilu nautti vähintään kerran päivässä Raijan keittämää kylän parasta kahvia.

– Siellä oli usein varsin autohenkistä porukkaa ja ilmassa sinkoilivat monenlaiset termit kuten oskillaattori, lekulaattori, separaattori, V16-autot, E-mallit ja lyhytnokkaiset. Me emme Raijan kanssa jostain syystä moiseen keskusteluun osallistuneet.

Pohjolalla ei ole aavistustakaan kuinka paljon kilometrejä Saabilla oli takanaan kun se alkoi vähitellen antaa vanhenemisen merkkejä.

– Mittari ei näyttänyt satojatuhansia ja villi veikkaukseni on, että ajetut kilometrit olivat 300 000 kieppeillä. Nokka-akseli vehkeeseen uusittiin parisen vuotta sitten, mutta sen jälkeen autossa alkoi ilmetä sellaisia tauteja, että edes Virtasen Jari ei päässyt niistä perille.

Maailman paras vävypoika Mikko alkoikin olla sitä mieltä, että appiukon olisi syytä vaihtaa nuorempaan. Ajatus ei Ilkkaa juurikaan miellyttänyt, mutta varsin pian kaksikko lähti katsastamaan tuoreempaa peliä ihan Helsingistä asti.

Siistin näköinen peli siellä odottikin, josta Pohjola olisi saman tien ollut valmis pulittamaan pyydetyt 1 700 euroa. Mikko oli automiehenä kuitenkin sen verran tietävä, että alkoi tingata ja kohta hinta olikin pudonnut tonniin.

Jos Saabissa ei ollut muita hienouksia kuin vapaakytkin ja kääntyvät etupyörät, niin tuoreemmassa eli 2002-mallisessa niitä on yli Pohjolan oman tarpeen.

Miehen neitsytajo Tapolanjärven mökiltä Forssaan sujui nimittäin kalseissa tunnelmissa kun Ilkka ei osannut käyttää sähköisiä ikkunannostimia kuin toiseen suuntaan.

– Paloaukean kohdalla onneksi Mikko soitti ja opasti ikkunoitten nousevan samoista napeista kuin laskevatkin.

Automatiikkaa ei vuoden 1978 Saabissa juurikaan ollut ellei mainittua vapaakytkintä sellaiseksi lueta.

– Olin Citymarketissa ostamassa iltapäivälehteä ja muuta tarpeellista mökkikamaa kun kaiuttimista tuli tieto, että vaaleanruska Saab liikkuu parkkipaikalla ilman kuljettajaa. Oli aika helppo arvata kenen autosta oli kyse,, joten se siitä vapaakytkimestä.

Tällä hetkellä Pohjola kertoo jo lähes toipuneensa eron tuottamasta tuskasta ja toivoo rakkaalle ystävälleen lämmintä sekä turvallista tulevaisuutta.

– Siivotaan auto vähän siistimpään kuntoon, pistetään sitten kuva nettiin ja toivotaan, että auto löytää jostain hyvän kodin ja hellän omistajan. FL

Uusimmat

Näkoislehti

30.9.2020

Fingerpori

comic