Lounais-Häme Forssa

Lars Rebers teki aikamatkan lapsuuden muistoihin, tunteisiin – ja samalla omaan itseensä – Valokuvat esillä Forssan museossa

Valokuvaaja Lars Rebers innostaa matkalle lapsuuden maisemiin. Hänen omasta matkastaan koottu visuaalinen kartta vastaa minuuden olennaisiin kysymyksiin.
Lars Rebersin näyttely Forssan museon galleria Moletissa vie Loviisaan ja Stuttgartin lähikaupunkeihin. Rebers on kypsytellyt näyttelylle myös jatkoa, jossa tarkastelussa olisivat kotikulmat ikävuosilta 10–20. Kuva: Tapio Tuomela
Lars Rebersin näyttely Forssan museon galleria Moletissa vie Loviisaan ja Stuttgartin lähikaupunkeihin. Rebers on kypsytellyt näyttelylle myös jatkoa, jossa tarkastelussa olisivat kotikulmat ikävuosilta 10–20. Kuva: Tapio Tuomela

50 vuoden merkkipaalu sai valokuvataiteilija ja taidepedogogi Lars Rebersin luomaan katseensa elettyyn elämään. Uteliaisuus sai hänet matkustamaan lapsuuden asuinpaikkoihin Loviisaan ja Stuttgartin ympäristöön, jossa hän asui 5–10-vuotiaana.

– Menin kaupunkeihin, joissa olin elänyt. Minulla oli tarkka muistikuva menneestä. Kun menin paikanpäälle, huomasin, ettei niin olekaan. Kaikki muistot olivat mielikuvia, eivätkä aivot olekaan laite, joka rekisteröi asioita tarkasti. Paikalla itsellään ei ole minulle merkitystä, mutta niihin liittyvillä tapahtumilla, tunteilla ja muistoilla on, Rebers kuvailee.

Loviisassa moni lapsuudesta tutuista taloista oli poissa. Stuttgartin lähipaikoissa kaupunkikuva ei ollut elänyt yhtä voimakkaasti, kun mennyttä oli osattu myös vaalia.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Rappio ennen tuhoa. Tämän Stuttgartin liepeillä sijaitsevan jo maan tasalle jyrätyn rakennuksen luonne muuttui täysin ennen purkamista. Kuva: Tapio Tuomela
Rappio ennen tuhoa. Tämän Stuttgartin liepeillä sijaitsevan jo maan tasalle jyrätyn rakennuksen luonne muuttui täysin ennen purkamista. Kuva: Tapio Tuomela

– En mennyt ajassa taaksepäin katkerana, vaan pääsin jännittävälle matkalle. Nuorena ajattelin, että oma ympäristö on normaali ja kaikilla muilla epänormaali. Paikoissa on kuitenkin paljon yhteistä ja olemisen perusluonne joka paikassa sama.

Saksan matkaan toi lisäväriä isosiskon mukanaolo. Lars Rebersin mukaan moni paikka näyttäytyi siskon näkökulmasta hyvin eri valossa. Paluu lapsuuden maisemiin nosti pintaan monenlaisia muistoja. Rebersin mielestä lapsen muistot ovat monella tapaa aidompia kuin aikuisen. Monesti aikuinen näkee ympäriltään vain sen, minkä haluaa nähdä.

– Paikan päällä yhteys oli niin voimakas, että paikka ja asioiden visuaalinen tunkeutuminen silmiin herättivät muistojen paletin eloon.

Visuaalinen DNA selityksineen

Forssan museo on Vaasan ja Porin jälkeen kolmas paikka, jossa matkan varrella jalostunut Första parket – Ensimmäiseltä riviltä näyttely on esillä. Näyttely koostuu valokuvista ja lapsuuden muistoja avaavista tarinoista. Kuvien sijoittelu on tehty visuaalisuuden ehdoilla, joten kertomuksia ei ole mitenkään yhdistetty kuviin.

Rebersin äidinkielenä on ruotsi, joten hän kertoo hyödyntäneensä tekstejä kääntäessään suomenkielisiä ystäviään, jotta autenttinen ajatus säilyisi esittelyissä. Näyttelyään hän kuvaa jonkinlaiseksi visuaaliseksi DNA:ksi lyhyiden selitysten kera.

– Toivon, että ihmiset voisivat eläytyä tapahtumiin kuvat nähtyään ja tarinat luettuaan sekä innostua kertomaan omia lapsuusmuistojaan ja -tarinoitaan. Vaasassa eräs ikänsä siellä asunut vanhempi mies oli todella otettu näyttelystä. Hän oli itse kierrellyt Vaasassa kaikissa paikoissa, missä oli ollut.

Näyttelyn tarkoitus ei ole millään tapaa olla dokumentti menneestä, vaikka se kuvaa myös jotain, mitä on ollut, mutta ei enää ole.

– Miellän itseni edelleen jossain mielessä lapseksi sillä erotuksella, että tiedän miten pitää olla ja osaan käyttäytyä, Rebers naurahtaa.

Kouluttajana onnellisessa asemassa

Valokuvaus on ollut iso osa Lars Rebersiä nuoruudesta saakka. Hän harrasti valokuvaamista ja kehitti mustavalkovedoksia kotona keittiön pöydän äärellä. Kotona häntä ei vahingossakaan rohkaistu valokuvaajan uralle.

– Kodissani ei tunnettu tai tiedetty, että valokuvauksesta voisi saada ammatin… tai ainakaan sitä ei haluttu. Valokuvaajan työtä ei pidetty kunniallisena ammattina. Kesti lukioon asti ennen kuin minua siihen rohkaistiin.

Lars Rebers luonnehtii olevansa nyt onnellisessa asemassa. Hän kouluttaa tulevia valokuvaajia Novia ammattikorkeakoulussa Pietarsaaressa ja tekee yrittäjän roolissa sisustusvalokuvauksia.

– Taidepuoli on siis vapaata, eikä siihen liity mitään paineita. Apurahojakin olen kyllä saanut. En välitä ihmisten kuvaamisesta. Käytän usein kuvatessani jalustaa, sillä tykkään rauhassa etsiä keinoja, miten saan tilan parhaat puolet irti.

Lars Rebersin Första parket – Ensimmäiseltä riviltä valokuvanäyttely on esillä Forssan museon galleria Moletissa 27.9. asti.

Lars Rebers

Lars Rebers on Uudessakaarlepyyssä asuva valokuvataiteilija ja taidepedagogi.

Syntynyt Loviisassa vuonna 1963.

Valmistunut Taideteollisesta korkeakoulusta taiteen maisteriksi 1990 ja taidepedagogiksi 1996.

Opiskelee parhaillaan Aalto-yliopistossa taideopettajaksi.

Tekee taiteen ohella sisustusvalokuvauksia yrittäjänä sekä kouluttaa tulevia valokuvaajia Novia ammattikorkeakoulussa Pietarsaaressa.

Uusimmat

Näkoislehti

19.9.2020

Fingerpori

comic